Vapaasti rehottavan verkkovihan ja disinformaation seuraukset voivat olla kohtalokkaita – Professori: “Luodaan kaaosta ja murennetaan demokratiaa”
Häirintä lisääntyy ja disinformaatio leviää verkossa kulovalkean tavoin. Mitä pitäisi tehdä? Ongelmaan voi puuttua lainsäädännön, mediakasvatuksen, moderoinnin ja yksilön oman toiminnan avulla. Someyhtiöt ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa.
Kuuntele juttu "Vapaasti rehottavan verkkovihan ja disinformaation seuraukset voivat olla kohtalokkaita"
Joka toinen suomalainen on kohdannut verkossa vihapuhetta. Suomalaistutkimuksen mukaan vihapuheen kohteena on ollut kaksi kolmasosaa kunnanvaltuutetuista ja toimittajista sekä kolmannes tutkijoista. Niin koronapandemia kuin Ukrainan sotakin ovat osoittaneet, että disinformaatio leviää helposti ja nopeasti.
Sosiaalipsykologian professori Atte Oksanen on tutkinut vihapuhetta vuodesta 2009 lähtien. Oksasen mukaan verkossa hyväksytään sellaista käytöstä, joka ei tulisi kuuloonkaan fyysisellä julkisella paikalla.
– Nettimaailmassa kaikista julkisimmissa paikoissa sallitaan käytöstä, joka täyttää rikoksen tunnusmerkit, mutta silti asialle ei tehdä mitään. Netissä tehdään paljon esimerkiksi tappouhkauksia, joita ei ilmoiteta poliisille tai tutkita, Oksanen kertoo.
Oksanen on osallistunut moniin eri maita vertaileviin tutkimuksiin. Niissä on säännönmukaisesti käynyt ilmi, että suomalaiset ja yhdysvaltalaiset vastaajat kohtaavat verkkovihaa yhtä usein ja yleisemmin kuin muissa maissa. Oksasen mukaan Suomen sananvapauskeskustelussa nostetaan usein esiin yhdysvaltalaisen keskustelun tapaan sananvapauden ensisijaisuus, vaikka sananvapauden varjolla ei esimerkiksi pitäisi hyökätä toisia ihmisryhmiä vastaan.
Saksassa hyväksyttiin jo vuonna 2017 ja Ranskassa vuonna 2019 laki, joka vaatii sosiaalisen median yhtiöiltä ja hakukoneyhtiöiltä vihaviestien poistamista vuorokauden sisällä niiden julkaisemisesta.
– Myös Britanniaan on luotu digipuolelle tiukempaa ja kattavaa lainsäädäntöä, ja rangaistukset ovat olleet huomattavasti kovempia esimerkiksi häirintätapauksissa. Suomessa taas nettivihaa- ja häirintää on haluttu kontrolloida hyvin vähän. Ajatellaan, että netissä tällaista nyt vain tapahtuu, Oksanen kertoo.
Myös käyttäjäkulttuurilla voi vaikuttaa verkossa käytäviin keskusteluihin.
– Erilaista vihamielistä tai häiritsevää materiaalia on netissä jo niin paljon, että yksittäiset käyttäjät turtuvat siihen. On vaarallista, jos ihmiset eivät enää jaksa välittää vihasta ja häirinnästä internetissä, Oksanen sanoo.
Joulukuussa Yle sai haltuunsa Facebookin (nykyinen META) sisäisiä asiakirjoja, joista paljastui, että yhtiöllä ei ole moderointityökaluja etenkään suomen kaltaisten pienten kielten moderoimiseen.
Esimerkiksi META on kehittänyt algoritmejä tunnistamaan ja poistamaan alastomuuden kuvavirrastaan. Naisten nännien piilottamista vastaan järjestetään säännöllisin väliajoin kampanjoita. Esimerkiksi viime elokuussa META sensuroi Instagramista espanjalaisen ohjaajan Pedro Almodóvarin Rinnakkaiset äidit -elokuvan julisteen, koska siinä on kuva maitoa erittävästä nännistä. Instagram-käyttäjät protestoivat julkaisemalla kuvan yhä uudestaan, ja META joutui taipumaan: nännijuliste palautettiin, ja yhtiö pyysi anteeksi.
– Nettivihan suhteen ratkaisut eivät ole olleet riittäviä. Niitä on usein tehty maineen pelastamiseksi ja liian myöhään, Oksanen sanoo.
Euroopan parlamentti keskusteli tammikuussa 2022 digipalvelusäädöksestä (DSA), jonka avulla pyritään lisäämään digijättien läpinäkyvyyttä ja velvoittamaan someyhtiöt laittoman sisällön poistamiseen. DSA on osa laajempaa digitaalisten markkinoiden sääntelyä koskevaa lakipakettia. Jäsenmaat hiovat vielä tämän vuoden aikana sopimuksen yksityiskohtia.
“Häirinnän loppuminen on uhrille usein tuomiota tärkeämpää”
Oikeus keskustella nimettömänä on tärkeä osa sananvapauden periaatetta.
– Moni viranhaltija ei ehkä uskaltaisi tuoda esiin mätäpaiseita hallinnossa, jos joutuisi kertomaan niistä omalla nimellään. Kaikkea pahaa mieltä aiheuttavaa negatiivista viestintää ei voida kriminalisoida, sanoo viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari.
Päivi Korpisaaren mukaan laki suojaa ihmistä melko kattavasti. On kuitenkin toinen kysymys, onko poliisilla resursseja tutkia häirintätapauksia ja riittääkö näyttö syytteiden nostamiseen. Esimerkiksi kunnianloukkauksista tehdään vuosittain noin 5000 tutkintapyyntöä, mutta vain 400 niistä johtaa syytteeseen.
Tutkintoja keskeytetään usein rikosten vähäisyyden perusteella tai koska aiheutuvat kustannukset olisivat niin suuret rikokseen vakavuuteen nähden. Tämä on myös oikeusturvakysymys, Korpisaari kertoo.
Tällä hetkellä Suomessa mietitään maalittamisen kriminalisointia. Jo nykyisten lakien puitteissa on mahdollista nostaa syyte yllyttämisestä kunnianloukkaukseen tai vainoamiseen.
– Muunlaisessa maalittamisessa ongelmaksi muodostuu usein se, miten voidaan todistaa, että joku on tarkoittanut, että hänen seuraajansa lähettäisivät viestejä jollekin ihmiselle, ja että viestien lähettäjät ovat tienneet laajemmasta vihakampanjasta, Korpisaari kertoo.
Erot tutkintojen ja syytteiden määrässä vaihtelevat myös alueellisesti. Esimerkiksi kunnianloukkausrikosten esitutkinnasta johti syyteharkintaan vuonna 2019 itäisellä Uudellamaalla 6 prosenttia ja Ahvenanmaalla 34,5 prosenttia tapauksista.
Korpisaaren mukaan uhrille häirinnän loppuminen on usein syyllisen tuomitsemista tärkeämpää.
– Tärkeintä useimmille on, että häirintä loppuu ja loukkaavat viestit saadaan poistettua netistä. Korvaustaso on aika alhainen Suomessa, Korpisaari sanoo.
Korpisaaren mielestä someyhtiöillä on esimerkiksi viranomaisiin ja muihin some-käyttäjiin verrattuna paremmat mahdollisuudet poistaa vahingollista sisältöä.
– Velvoitteet eivät saa kuitenkaan mennä niin vaikeiksi, että ne selvästi haittaavat sananvapauden toteutumista. Tämä on uhkana etenkin pienien, vapaaehtois- ja harrastuspohjalta toimivien alustojen kannalta, Korpisaari sanoo.
“Väärällä tiedolla voidaan horjuttaa demokratiaa”
Informaatiovaikuttaminen on tullut hyvin näkyväksi viime vuosina etenkin koronapandemiaan ja Ukrainan sotaan liittyen. Informaatiovaikuttamisella voidaan pahimmillaan horjuttaa demokratiaa.
– Informaatiolla, myös väärällä, on ohjaava vaikutus esimerkiksi vaalituloksiin. Väärällä tiedolla voidaan tarkoituksellisesti luoda kaaosta ja yrittää murentaa yhteiskunnan toimintaa ja demokratiaa. Disinformaatiolla ei myöskään aina saavuteta sitä, mitä oltiin hakemassa, vaan tulos voi olla esimerkiksi päinvastainen, kyberturvallisuuden professori Tapio Frantti kertoo.
Jos Suomessa päätettäisiin järjestää kansanäänestys esimerkiksi liittymisestä puolustusliitto Natoon, olisi äänestys järjestettävä Frantin mielestä mahdollisimman lyhyellä varoitusajalla.
– Vaaleihin vaikuttamisen ajan olisi oltava mahdollisimman lyhyt. Lisäksi pitäisi teknisesti varmistaa, että ihmisillä säilyy pääsy luotettavaan tietoon, Frantti sanoo.
Internet mahdollistaa keskusteluihin osallistumisen anonyymisti, mikä on suurin haaste häiritseviin keskusteluihin puuttumiselle myös teknisestä näkökulmasta. Internetin kommunikaatiomekanismit lukittiin pääosin jo 1970-luvulla, jolloin turvallisuus tarkoitti yhteyden toimivuuden varmistamista, vaikka niihin kohdistuisi sotilaallisia toimia.
– Turvallisuuden rakentaminen aiemmin luotujen mekanismien päälle ei ole toiminut kovin hyvin. Aina kun kehitetään jokin kyberturvallisuusratkaisu, kehitetään nopeasti myös keinot sen kiertämiseen, Frantti sanoo.
Frantin mielestä joissakin keskusteluissa voitaisiin vaatia henkilöllisyyden vahvaa todentamista esimerkiksi pankkitunnuksin.
– Esimerkiksi keskusteluissa Naton rahoituksesta ja velvollisuuksista voitaisiin vaatia vahvempaa tunnistautumista, joka hillitsisi äärikäytöstä. Myös nettisivuja voitaisiin nykyistä enemmän luokitella luotettavuuden mukaan, Frantti sanoo.
Tekoäly sekä tuottaa että moderoi keskustelua
Oman haasteensa verkkokeskustelujen suitsimiseen ja ilmapiiriin tuo tekoäly, kuten trollibotit. Tämä vaikeuttaa muun muassa Suomi24-verkkoyhteisön moderaattoreiden työtä. Palvelussa on tällä hetkellä yli 100 miljoonaa viestiä.
– Sekä ihmisten että koneiden on vaikea erottaa, onko trollaaja botti vai oikea ihminen. Mutta jos sisältö on sääntöjen vastaista, se halutaan poistaa joka tapauksessa, Suomi24:n ylläpitotiimistä kerrotaan.
Suomi24:n moderaattorit työskentelevät anonyymeinä turvallisuutensa vuoksi, minkä vuoksi heihin viitataan myös tässä jutussa ylläpitotiiminä.
Suomi24:n moderointi perustuu käyttäjien tekemiin ilmoituksiin sääntöjen vastaisista sisällöistä. Moderoinnin apuna on tekoäly, joka oppii ihmismoderaattoiden tekemistä päätöksistä ja kehittyy siten jatkuvasti toimimaan paremmin. Tällä hetkellä tekoäly löytää räikeimmällä tavalla sääntöjen vastaisen sisällön ja poistaa sen automaattisesti.
– Tekoäly ei ole täydellinen eikä korvaa ihmismoderaattoreiden tekemää työtä. Kieli kehittyy koko ajan ja uudenlaisten ilmausten kohdalla arviointiin tarvitaan ihmisälyä, Suomi24:n ylläpitotiimi kertoo.
Tekoälyn lisäksi moderoinnissa käytetään myös monia muita keinoja.
– Ylivoimaisesti suurimmassa osassa keskusteluja ei esiinny poistettavia viestejä, vaan ihmiset osaavat keskustella asiallisesti ja ottaa muut huomioon. Moderoitavan sisällön suhde ei ole myöskään juuri noussut viime vuosina, Suomi24:n ylläpidosta kerrotaan.
“Voisiko aikuisillekin opettaa medialukutaitoa?”
Turvallisuus internetissä on myös yksilön vastuulla. Olennaisen osan siitä muodostaa medialukutaito.
– Suomalaiset arvioivat oman medialukutaitonsa yleensä vähän paremmaksi kuin se on ja muiden huonommaksi. Kaikenikäiset tarvitsevat medialukutaitojen kehittämistä ja ylläpitämistä, sanoo Mediakasvatusseuran mediakasvatuksen ja viestinnän asiantuntija Riikka Kaukinen.
Kaukisen mielestä tällä hetkellä tärkeimpiä taitoja ovat esimerkiksi luotettavan lähteen tunnistaminen ja kyky käyttäytyä asiallisesti.
– On hyvä ottaa välillä askel taaksepäin ja pohtia hetki, onko jokin uutinen esimerkiksi liian hyvä ollakseen totta tai onko se jo todistettu jossakin vääräksi, mikä tapahtuu yleensä tosi nopeasti, Kaukinen sanoo.
Mediakasvatusseura kouluttaa lasten ja nuorten kanssa toimivia eri alojen ammattilaisia.
– Keskustelu internetissä on yhtä todellista kuin kasvokkainen keskustelu. Tekniset taidot ovat usein laite- ja alustakohtaisia, mutta vuorovaikutustaidoista ja empatiakyvystä on hyötyä muuallakin elämässä, Kaukinen sanoo.
Lue lisää:
Näin someyhtiöt käyttävät hyväkseen aivojesi palkitsemisjärjestelmää ja ajatusvinoumia