Hyppää pääsisältöön

Dokumentit

Asiantuntijat kertovat, kuinka keskustella kun maailmankuvat eivät kohtaa – vaikeista asioista puhuminen vähentää vastakkainasettelua

Päivitetty 21.03.2022 09:01.
Kyltti, jossa on vihainen naama emoji.
Kuvateksti Erilaisen maailmankuvan kohtaaminen arjessa voi herättää voimakkaita tunteita. Kuuntelemista ja keskustelutaitoja voi harjoitella, mutta tärkeää on myös osata vetää rajat.
Kuva: Andre Hunter / Unsplash

Arvokeskustelu kärjistyy helposti paitsi sosiaalisessa mediassa myös perhepiirissä. Silti erilaisen maailmankuvan kohtaaminen arjessa kannattaa. Mitä hyötyä kuuntelemisesta voi olla?

Poliittiset mielipiteet ovat perinteisesti jakaneet ihmisiä leireihin, mutta viime vuosina vastakkainasettelu on näkynyt myös pandemia- ja ilmastonmuutoskeskusteluissa. Netissä keskustelut kuumentuvat hetkessä, ja sen vuoksi moni valitsee jättäytyä niistä pois. Miten toimia, kun arvokiistat siirtyvät kommenttikentistä illallispöydän ääreen?

Ylen uusi kansallismielisistä naisista kertova Suomineidot-dokumenttisarja muistuttaa, että kaikki joutuvat silloin tällöin vastakkain erilaisen maailmankuvan kanssa. Toisen mielipidettä voi harvoin muuttaa, ja hyökkäävä asenne vain kärjistää konfliktia ja tekee tilanteesta kaikille epämukavan. Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka sekä asiantuntija Efe Evwaraye antavat keskustelun ammattilaisina vinkkejä arjen tilanteisiin. Säätiö luotsaa yhdessä Ylen kanssa Hyvin sanottu -hanketta.

– Tuntemattoman ihmisen kanssa on helpompi vetää rajoja ja miettiä, haluaako keskustelua vaikeasta aiheesta käydä. Aina on kuitenkin mahdollisuus oppia ja silloin kannattaa väittelyn sijaan kysyä, millaisista kokemuksista toisen maailmankuva muodostuu, Arikka kertoo.

Vaikka arvokysymyksistä keskusteltaessa tunteet nousevat herkästi pintaan, on hyvä muistaa, että osallisena on toinen ihminen.

– Kuunteleminen ei tarkoita sitä, että toisen maailmankuvaa tarvitsisi sietää tai hyväksyä, mutta parhaassa tapauksessa se auttaa ymmärtämään erilaisen ajattelun juurisyitä ja mahdollisia tekijöitä sen taustalla. Sen sijaan, että näet pelkkiä toimia tai tekoja, saat asiasta isomman kuvan, Evwaraye sanoo.

Kiistelyn sijaan kannattaakin keskittyä siihen, mitä keskustelusta voi saada irti.

– Toisen ihmisen tarina voi antaa vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, mikä puolestaan lopulta auttaa toimimaan maailmassa paremmin. Ymmärrys helpottaa omaa olemista ja lisää empatiaa yhteiskunnassa, Evwaraye kiteyttää.

Kolme nuorta näyttää punaista tai vihreää lappua paneelissa.
Kuvateksti Suomineidot-dokumentissa 21-vuotias Liisa on ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaana perussuomalaisten listoilla.
Kuva: Yle

Omien tarpeiden tunnistaminen tärkeää

Joskus myös läheisen ihmisen erilainen maailmankuva saattaa yllättää. Isoäidillä voi olla jyrkkä mielipide tasa-arvokeskusteluun tai työkaverin käsitys ilmastopolitiikasta hämmentää. Myös näissä tapauksissa Arikka kehottaa lähtemään kuuntelemisesta.

– Se, että kuuntelee toista arjessa voi auttaa keskustelemaan asiasta rakentavammin – ilman väittelyn, voittamisen ja nujertamisen kulttuuria, jossa pyritään vain perustelemaan omaa kantaa.

Keskustelussa on myös tärkeää tunnistaa omat tarpeet ja miltä itsestä tuntuu. Oli kyse somesta tai aamiaispöydästä, Arikan mukaan rajojen vetämiseen on aina lupa, ja se on hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

– Vaikeasta aiheesta saa kieltäytyä keskustelemasta erimielisyyteen vedoten. Silloin kannattaa kuitenkin myös ojentaa käsi ja sanoa, että muista asioista voidaan kyllä puhua. Näin siksi, ettei ihmissuhde kaatuisi siihen yhteen, perustavanlaatuiseen erimielisyyteen.

Evwaraye muistuttaa, että rajat pitää asettaa viimeistään silloin, jos mennään henkilökohtaisuuksiin tai tilanne ajautuu uhkaavaksi.

Toisinaan pelko väittelyyn joutumisesta voi estää ottamasta vaikeaa asiaa esille. Arikan mukaan meillä kaikilla on aiheita, joita ei mielellään oteta puheeksi perheen tai suvun kanssa. Kun odottaa riitaa, moni tärkeä keskustelu voi jäädä käymättä. Tunnepitoiset väittelyt kertovat kuitenkin siitä, että asia on meille tärkeä. Vaikka osapuolet ajattelisivat eri tavoin, tunne asian taustalla voi olla sama. Arikka toivookin, että myös vaikeista aiheista voidaan puhua.

– On sääli ja harmi, jos olemme hiljaa emmekä puhu siksi, että pelkäämme väittelyä. Lisäksi se on demokratian kannalta vaarallista.

Evwaraye mainitsee esimerkkinä julkisen keskustelun, jossa moni aihe ja ilmiö koskettaa isoa joukkoa ihmisiä, mutta vain osa pääsee ääneen. Toiset saattavat kokea keskusteluun osallistumisen vaikeana.

– Se on ongelmallista, sillä silloin esiin tulevat vain rajatun joukon äänet, eikä keskustelu vastaa todellisuutta.

Joukko ihmisiä keskustelee kirjanjulkistamistilaisuudessa pöydän yli.
Kuvateksti Suomineidot-dokumentin Jasmina keskustelee vieraiden kanssa Linkolan perintö -kirjansa julkistamistilaisuudessa. Pentti Linkola tunnettiin jyrkistä poliittisista ja filosofisista näkemyksistään.
Kuva: Yle

Vastakkaiset maailmankuvat haastavat omaa ajattelua

Vastakkainasettelu ei ole uutta, mutta näkökulmat ovat tulleet sosiaalisen median myötä entistä paremmin esiin. Aiemmin pienessä piirissä käydyt keskustelut on nyt julkisia ja eri ihmisten luettavissa. Arikan mukaan polarisaatiosta voi joskus olla myös hyötyä.

– Vastakkaisten mielipiteiden kuuleminen voi auttaa meitä kehittämään omaa ajatteluamme sekä löytämään itselle keskeisiä arvoja. Huomaamme, että jokin teema herättää meissä voimakkaita tunteita. Toisen maailmankuvan näkeminen saattaa silloin aktivoida toimimaan itselle tärkeän asian puolesta. Tämä on demokratian kannalta oleellista ja ajaa yhteiskuntaa eteenpäin.

Keskustelutaitoja voi ja kannattaa harjoitella. Arikka kehottaa lähtemään liikkeelle omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamisesta. Esimerkiksi introvertti voi kaivata rohkeutta osallistua keskusteluun, kun taas toisille voi olla tarpeen opetella antamaan tilaa.

Evwaraye muistuttaa, että vastuu keskustelukulttuurin kehittämisestä kuuluu kaikille, eikä sitä voi ulkoistaa.

– Myös sillä on merkitystä, millaisia keskustelun malleja näemme ja mille altistumme. Yhtäältä keskustelu voi olla kunnioittavaa ja rakentavaa sekä perustua yhteisiin pelisääntöihin, tai sitten se voi olla sen vastakohta. Vastuuta on myös julkisella ja mediassa käytävällä keskustelulla.

Vaikeista asioista puhuminen vähentää vastakkainasettelua

Suomineidot-dokumenttisarjan päähenkilöitä yhdistävät kansallismielinen ajattelu, perinteisten sukupuoliroolien arvostus ja konservatismi. Ohjaaja Ninni Rokosan mukaan sarjan tavoite on lieventää voimakasta vastakkainasettelua.

– Tavoitteeni ohjaajana on lisätä ymmärrystä, koska uskon sen olevan yksi avain monen ongelman ratkaisuun. Kun saat selityksen esimerkiksi jonkun ihmisen uhkaavalle käytökselle, se mahdollistaa myös omasta pelosta vapautumisen. Myös tämän sarjan kohdalla tavoitteeni on lisätä ymmärrystä, ja siksi naiset saavat paljon tilaa kertoa ajatuksistaan ja näkemyksistään.

Rokosa toivoo, että vaikeistakin asioista voidaan puhua.

– Olen kokenut, että sarjan aihe on tämän päivän Suomessa jotenkin tabu, ja tabuthan eivät liene koskaan hyvä asia.

Miltä näyttää kansallismielisten naisten arki? Katso Suomineidot Yle Areenassa.

Erätauko-säätiö ei ole ollut mukana Suomineidot-dokumenttisarjan teossa tai julkaisussa.

Pelisäännöillä paremmaksi keskustelijaksi

Erätauko on ohjattu rakentavan keskustelun menetelmä, josta voi tuoda työkaluja myös arkeen. Säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka listaa kolme tärkeää pelisääntöä:

1. Kuuntele: "Erityisesti läheisten kanssa keskustellessa usein innostutaan ja keskeytetään huomaamatta. On kuitenkin tärkeää, että ihminen voi rauhassa kertoa ja puhua sanansa loppuun."

2. Puhu omasta kokemuksesta: "On parempi puhua omasta tunteesta ja kokemuksesta sen sijaan, että vastuutetaan tai syytellään toista."

3. Ole läsnä: "Läsnäololla kunnioitamme keskustelukumppania. Tärkeän keskustelun aikana ei selata mobiililaitteita tai lueta lehteä."

Päivitetty 22.3.2022 klo 12:20: Lisätty kappale, jossa kerrotaan että Erätauko-säätiö ei ole ollut mukana dokumenttisarjan teossa tai julkaisussa.