Hyppää pääsisältöön

Oppiminen

Kun ovikello soi, tiesimme ukrainalaisesta Olgasta vain etunimen – nyt meillä on yhteinen arki ja jääkaappi

Päivitetty 24.03.2022 09:58.
Ukrainasta paennut Olga istuu sohvalla selin ja rapsuttaa pientä valkoista koiraa.
Kuvateksti Perheemme koirat ottivat Olgan heti omakseen.
Kuva: Sari Veikkolainen / Yle

Vaikka olimme valmiita majoittamaan kotiimme Ukrainasta paenneen, tapahtui kaikki silti nopeasti. Aamulla emme vielä tienneet, että illalla kanssamme ruokapöydässä istuisi Olga, kirjoittaa toimittaja Sari Veikkolainen.

Seisoskelen vastaanottokeskuksen aulassa ja katselen ympäriinsä juoksentelevia lapsia. Olemme Ukrainasta paenneen Olgan (nimi muutettu) kanssa ilmoittautumassa vokin, kuten vastaanottokeskusta tuttavallisemmin kutsutaan, asiakkaaksi.

Väkeä on paljon, mutta tunnelma on rauhallinen. Kaikki tietävät, että täällä kuluu koko päivä. Kaivan kahvitermarin kassista. Yritän arvailla kuka on suomalainen yksityismajoittaja ja kuka Ukrainasta tullut pakolainen. Näytämme kaikki ihan samalla tavalla arkisilta. Vain lapsista ja imettävästä äidistä olen varma: he ovat paenneet Ukrainasta.

Olga istuu vieressä ja selaa kännykkää. Hän muutti meille maaliskuun alussa, kun pakolaisvirta alkoi vyöryä Suomeen. Olga sai Telegram-ryhmän kautta kontaktin avustusmatkalla olleeseen pariskuntaan ja pääsi heidän kyydissään Suomeen.

Yksityismajoitus on koko perheen päätös

Kun sota Ukrainassa alkoi, puhuimme perheen kanssa ja päätimme tarjota tyhjäksi jääneen lastenhuoneen ukrainalaisen pakolaisen käyttöön. Kukaan ei empinyt tai vastustanut. Ja niin sen on oltava, jokaisen perheenjäsenen on oltava täysillä mukana, jos kodin ovi avataan vieraille.

Aivan ummikkoina emme päätöstä tehneet. Meillä on aiempaa kokemusta yksityismajoituksesta ja se antoi rohkeutta ja varmuutta.

Olga pääsi Puolasta Tallinnaan Suomessa asuvan pariskunnan kyydissä. Matkalla he ilmoittivat Facebook-ryhmässä naisesta, joka etsii majoitusta pääkaupunkiseudulta. Vastasin viestiin heti, ja pian jo sovimme, että he toisivat Olgan suoraan satamasta meille.

Kun ovikello illalla soi, kaikkia jännitti. Olimme yhtäkkiä kuin Ensitreffit alttarilla -sarjassa, johon osallistumista emme samana aamuna osanneet edes aavistaa. Tiesimme toisistamme vain etunimet.

Valkoinen pieni bichon frise -rotuinen koira katsoo kameraan.
Kuvateksti Bichon frisé Matilda iloitsee uudesta rapsuttajasta.
Kuva: Sari Veikkolainen / Yle

Yhteiset säännöt on sovittava niin, että kaikki ymmärtävät

Yhteistä kieltä meillä ei ole kuin muutamia sanoja ja lauseita. Arjessa se ei haittaa, hyvä tahto lisää kummasti ymmärrystä. Samoin kuin Google-kääntäjä. Silti on asioita, jotka on syytä selvittää niin, ettei mitään jää arvailujen varaan.

Heti Olgan saavuttua saimme paikalle venäjää taitavan henkilön, joka käänsi keskustelumme.

Kerroin Olgalle, että hän voi olla meillä kuin kotonaan. Hänellä on oma huone ja koko kotimme on nyt myös hänen kotinsa. Jos tulee nälkä, saa – ja pitää – mennä penkomaan jääkaappia. Ruoka kuuluu asumiseen ainakin siihen saakka, kun Olgalla on omia tuloja. Ravintolapalveluja ei ole, ellei satu olemaan paikalla ruoka-aikana.

Pyykkiä voi pestä ja kaikin tavoin elää kuin omassa kodissa. Samalla voi osallistua arkeen: tyhjentää tiskikonetta ja viedä koiria ulos. Toisin sanoen elää kanssamme aikuisena perheenjäsenenä, joka osaa pitää itsestään huolta.

Lupasin, että jos Olgan huoneen ovi on kiinni, en mene sitä kopistelemaan. Hän saa oman rauhansa. Toisaalta hän on aina tervetullut seuraamme, kun löhöämme iltaisin sohvalla teeveen ääressä. Sipsikulho jaetaan kaikkien kesken.

Keltainen kulho, jossa on sipsejä.
Kuvateksti Sipsit maistuvat meidän perheessä kaikille.
Kuva: Sari Veikkolainen / Yle

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tämä kestää

Kerroin myös, että Olga voi asua kanssamme niin kauan kuin yhteiselo on puolin ja toisin mutkatonta. Oli se sitten viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia.

Olgalla on oikeus asua vastaanottokeskuksessa ja hän voi halutessaan muuttaa sinne tai toiseen yksityismajoitukseen koska tahansa. Vastaavasti me voimme lopettaa majoituksen, jos homma ei toimi.

Ehkä Olga ajan kanssa löytää työpaikan ja voi vuokrata oman asunnon. Tai Ukrainaan saadaan rauha ja hän voi palata kotiin.

Kukaan ei tiedä mitä tuleman pitää, joten kaikkeen kannattaa varautua. Elämme nyt yhdessä pysyvää arkea, mutta päivä kerrallaan.

Yksityismajoitus ei ole hätämajoitusta

Yksityismajoitus ei yleensä ole muutaman yön hätämajoitusta. Tavoitteena on löytää pysyvä katto pään päälle.

Viranomaiset huolehtivat, että kukaan Suomeen tuleva ei jää taivasalle. Kaikki pääsevät heti ensimmäiseksi yöksi vastaanottokeskukseen tai muuhun suojaan. Yksityismajoittajia ei tarvita ihmisten pelastamiseen kadulta.

Lapsiperheille tilapäinen yksityismajoitus voi olla jopa huonompi vaihtoehto. Lapset kaipaavat pysyvyyttä, ja jos koulukin ehtii alkaa, sen vaihtaminen on rankkaa. Vastaanottokeskuksessa voi olla myös kavereita, joita yksityismajoitus ei välttämättä tarjoa.

Lisäksi vastaanottokeskuksessa osa perheistä voi saada oman asunnon tai vähintään oman huoneen.

Kotimme on hiljainen ja rauhallinen, ja olen iloinen, että Olgakin on sellainen. Olimme valmiit majoittamaan myös lapsia, mutta kun nyt ajattelen asiaa, se ei ehkä olisi voinut olla pitkäaikainen ratkaisu.

Kun tulee tyhjin käsin, tarvitsee yhtä sun toista

Olga tuli meille vailla matkatavaroita. Talvikengistä oli pohja haljennut ja jalassa toppahousut. Etsiskelin hätäisesti kaapeistamme sopivaa päällepantavaa ensimmäiseksi yöksi ja päiväksi.

Olemme melkein samaa kokoa ja Olga näytti aluksi hätkähdyttävällä tavalla minulta kulkiessaan hupparissani kotonamme.

Seuraavana päivänä ystäväni, joka on samaa kokoa kuin Olga, toi omista varastoistaan kaksi kassia vaatteita ja kenkiä. Iloisen hämmentynyt Olga valitsi vaatteista itselleen sopivat ja mieluisat.

Kun on täysin muiden avun varassa, ei voi olla kranttu. Silti on tärkeää saada itse päättää miltä näyttää.

Viisas ystävä oli pakannut mukaan myös pullon hajuvettä.

Pari päivää myöhemmin Olga bongasi Suomen ukrainalaisten Facebook-ryhmästä vapaaehtoisten perustaman ilmaiskirppiksen, josta haimme suuren pussillisen kosteusvoidetta, shampoota, terveyssiteitä ja muita hygieniatarvikkeita.

Kirppikseltä löytyi myös sopivat kumisaappaat. Niille tulee vielä käyttöä, kun kevät etenee ja koiralenkit pitenevät.

Välillämme ei liiku rahaa

Olga ei maksa meille vuokraa. Ja vastaavasti me emme anna Olgalle rahaa.

Rahan tiedetään pilanneen monta hyvää ihmissuhdetta ja raha on syytä pitää erillään myös yksityismajoituksesta. Käymme kaupassa yhdessä ja tietysti ostan mielelläni ruokia, joista Olga pitää, mutta se on eri asia kuin rahan antaminen ruokaa varten.

Jos Olga kävisi töissä ja saisi palkkaa, pitäisi tilanne toki miettiä uudelleen. Silloin hän voisi ostaa omat ruokansa.

Kotiin tuleva tuo sodan kauhut tullessaan

Ensimmäisen viikon Olga enimmäkseen nukkui tai muuten pysytteli huoneessaan. Stressi ja väsymys iskivät kovaa. Levolle oli annettava aikaa.

Olga seuraa tiiviisti Ukrainan uutisia ja pitää yhteyttä läheisiinsä. Pelko on alati läsnä. Huoneen suljetun oven takaa kuuluu tämän tästä ukrainalaisten uutistoimittajien puhetta.

Kuvassa on värikyniä ja ukrainaksi kirjoitettu runo.
Kuvateksti Koti-ikävä ja huoli Ukrainaan jääneiden läheisten puolesta on kova.
Kuva: Sari Veikkolainen / Yle

Uutisvideot, joita hän Ukrainasta katsoo, ovat raakuudessaan ja julmuudessaan aivan toista maata kuin suomalaiset uutiset. Hän on kokenut asioita, joita en voi kuvitellakaan.

Olga näkee joka yö painajaisia sodasta. Sota voi särkeä mielen eikä maallikon tarvitse – eikä pidäkään – ryhtyä leikkimään ammattiauttajaa. Onneksi apua on tarjolla, jos sille on tarvetta.

En löydä sanoja Olgan lohduksi. Ei sellaisia ole. Omat tunteeni seilaavat laidasta laitaan. Toisinaan tunnen häpeää hyväosaisuudestani, toisinaan syvää surua ja vihaa. Kun sota tulee olohuoneeseen, voi auttajakin tarvita apua ja tukea.

Eletään niin kuin ennenkin

Olga ei tullut meille seuraneidiksi tai kotiapulaiseksi. Hän on alivuokralainen, joka ei maksa vuokraa. Hänen ei tarvitse miellyttää tai viihdyttää ketään, hän saa olla oma itsensä ja elää itsensä näköisesti niin hyvin kuin näissä olosuhteissa kykenee.

Toisaalta meidänkään ei pidä ryhtyä Olgan viihdytysjoukoiksi. Elämme kuten ennenkin, iloinemme ja suruinemme.

Yritän kiinnittää huomiota omaan käytökseeni. On olemassa vaara, että lipsahdan ylihuolehtimisen ja hyysäämisen puolelle. Muistutan itseäni usein, että en ole vastuussa Olgan tilanteesta ja hyvinvoinnista muuten kuin asumisolosuhteiden osalta.

Samaan aikaan sotaan liittyvä ahdistus on vähentynyt. Tunnen tekeväni jotain konkreettista muiden auttamiseksi ja se lohduttaa.

Byrokratia tulee mukaan kuvaan

En ole vastuussa Olgan turvapaikka-asioista, mutta se vastuu kuitenkin helposti lankeaa, koska tunnen systeemiä ja osaan kieltä. Tuntuisi julmalta laittaa Olga yksin hoitamaan asioita, jotka avullani sujuvat jouhevammin.

Verkosta löytyy ohjeita ukrainaksi, mutta kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa muualta tulevalle.

Olgan tuloa seuraavana päivänä suuntasimme poliisiasemalle jättämään hakemuksen tilapäistä suojelua varten. Hakemuksia otetaan vastaan vain tietyillä poliisiasemilla ja koska ukrainalaisia on paljon, oli fiksua mennä hieman syrjäisemmälle poliisiasemalle, aikaisin aamulla ja eväät mukana.

Kuvassa on Ukrainan passi ja poliisin poliisin vireilläolotodistus tilapäisen suojelun hakemuksesta.
Kuvateksti Kävimme jättämässä tilapäisen suojelun hakemuksen Lohjan poliisilaitoksella.
Kuva: Sari Veikkolainen / Yle

Hakemuksen jättäminen oli helppo rutiinitoimenpide. Jonotettuamme kolme tuntia kesti proseduuri vaivaiset 10 minuuttia. Google-kääntäjä lauloi kun keskustelimme Olgan ja poliisin kanssa prosessin vaiheista.

Poliisi antoi meille vastaanottokeskuksen eli vokin osoitteen. Olgan on ilmoittauduttava sinne, vaikka hän asuukin luonamme. Tämä on tärkeää jo pelkästään siksi, että Olga pääsee terveydenhuollon ja muiden vastaanottopalvelujen piiriin.

Myös mahdollisten lasten koulu ja päivähoito järjestetään vokin kautta. Vokki on tärkeä osa Olgan ja kaikkien Ukrainasta lähteneiden tilapäistä suojelua hakeneiden arkea.

Jatkossa Olga saa joka kuukausi vastaanottorahaa, jolla voi itse hankkia kaikkea, mitä tarvitsee.

Tarjoile tekemistä, mutta älä tuputa

Sotaa paenneen elämä on pelon lisäksi täynnä odottelua. Oma elämä, arki ja sen rutiinit ovat kadonneet ympäriltä ja tilalle on tullut suuri tyhjyys.

Kerron Olgalle vinkkejä mukavista tekemisistä. Päiväkävely meren rannalle, retki Helsinkiin katsomaan Oodia. Lempeitä asioita, jotka suuntaavat tulevaan ja vievät ajatukset hetkeksi pois sodasta.

Olga on löytänyt Facebookista ryhmiä, joissa Suomessa asuvat ukrainalaiset pitävät yhteyttä. Sitä kautta hän toivottavasti löytää ystäviä ja vertaistukea.

Hän haluaa oppia suomea, ja haimme kirjastosta heti ensimmäisinä päivinä lasten kuvakirjoja ja suomen kielen oppikirjan. Lähetän Olgalle whatsappilla linkin ilmaiseen kielikahvilaan, kun sellainen tulee Facebookissa vastaan. Ilmoitan Olgan muutaman viikon kuluttua alkavalle suomen alkeiskurssille.

Kuvassa on suomen kielen kuvasanakirja ja vihko sekä kynä.
Kuvateksti Olga aloitti omatoimisen suomen kielen alkeiden opettelun jo muutaman päivän kuluttua.
Kuva: Sari Veikkolainen / Yle

Mietimme työn hakemista. Se onnistuu sitten, kun Migri myöntää tilapäisen suojelun luvan. Oman alan töihin päästäkseen olisi ensin opiskeltava suomea tai englantia, mutta sitä ennen Olga on valmis mihin työhön tahansa.

Ja kun oleskelulupa tulee

Asumisratkaisuihin oleskelulupa ei vaikuta. Olga voi jatkossakin asua valitsemallaan tavalla, joko vastaanottokeskuksessa tai muualla. Mutta Kelan asumistukea hän ei tule saamaan.

Virallisen termein ilmaistuna hän kuuluu oleskeluluvan saatuaankin vastaanottojärjestelmän piiriin.

Toisin sanoen kiireetön terveydenhoito järjestyy jatkossakin vokin kautta samoin kuin taloudellinen apu.

Tilapäinen suojelu on ajateltu nimenomaan tilapäiseksi. Olgalle ei sen perusteella anneta suomalaista henkilötunnusta.

Kukaan ei tiedä, millainen tulevaisuus Olgaa odottaa. Tärkeintä on, että hän on nyt turvassa ja saa mahdollisuuden suunnitella elämäänsä edes muutaman kuukauden päähän ja tehdä itse jotain sen saavuttamiseksi.

Tietoa yksityismajoituksesta kiinnostuneille

Kotimajoitusverkoston sivuilla on perustietoa majoittamisesta.

Suomen punainen risti tukee sekä Ukrainasta paenneita että heitä auttavia.

Ukrainasta paenneille löytyy oma tukipuhelin ukrainaksi.

Maahanmuuttoviraston eli Migrin sivuilla on neuvottu, miten tilapäistä suojelua haetaan ja mihin se oikeuttaa.

Ukrainian Association in Finland on ukrainalaisten yhdistys Suomessa.

Suomen kielen alkeita Yle Oppimisen sivuilla.

Suurimpien kaupunkien suomen kielen kurssit on koottu yhdelle sivustolle.

Ohjeita lemmikin kanssa Ukrainasta Suomeen tulevalle.

Olgan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojelemiseksi.