Hyppää pääsisältöön

YleX

Antti Autio teki vahingossa kylmäävän osuvan kappaleen, jolla suomalaiset helpottavat ahdistustaan, mutta omista tunteistaan muusikko ei osaa puhua

Antti Autio istuu nojatuolissa vihreän seinän edessä.
Kuvateksti Olen kuullut, että olen melankolinen lauluntekijä ja olen siitä vähän eri mieltä, sanoo muusikko Antti Autio.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

YleX meni Antti Aution kanssa terapiaan keskustelemaan tunteista, haaveista, sodasta ja ilmastokriisistä.

On Antti Aution, 31, vuoro astua sisään.

Olemme Helsingin keskustassa sijaitsevan rakennuksen toisessa kerroksessa. Vastaanottotila on sisustettu kauttaaltaan beigen sävyillä. Pöydällä on kippo täynnä Dumle-karkkeja, kaksi kynttilää ja nenäliinoja. Autio istahtaa upottavalle divaanisohvalle.

Laulaja-lauluntekijän terapiaistunto on alkanut.

Aution musiikki soi suomalaisten nappikuulokkeissa kuin koko kansan terapiapalveluna. Herkkiä kappaleita kuunnellaan eron hetkellä, hautajaisissa, rakastuneena, elämän taitekohdissa. Häntä kiitellään vaikeiden tai suurien tunteiden täsmällisestä sanoittamisesta.

Mutta omista tunteistaan Aution on hyvin vaikea puhua kenellekään. Sitä hän on joutunut tietoisesti opettelemaan. Sitä hän opettelee tässäkin jutussa.

Pyysin Autiota miettimään elämästään asioita, joihin hän kaipaisi jonkinlaista ratkaisua. Sitten saavuimme keskustelemaan niistä ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin Maria Kiikan vastaanotolle. Lihavoidut virkkeet ovat Kiikan terapiaistunnossa esittämiä pääkysymyksiä, jotka hän on muotoillut Aution keksimien puheenaiheiden perusteella.

Mitä luulet, mistä laulujesi melankolia tulee?

– Olen kuullut, että olen melankolinen lauluntekijä ja olen siitä vähän eri mieltä. Että kappaleitani kuunnellaan silloin kun itkee yksin pimeässä suihkussa. Tähän aina palataan. Se hämmentää, Autio vastaa.

Melankolia ei ole lähtökohtaisesti synonyymi raskaalle, Autio ajattelee. Se voi olla myös kevyttä ja vapauttavaa, ihanaa tai kaunista.

– Mutta en ehkä tiedä, mitä sillä [sanalla] tarkoitetaan. Onko siinä jotain semmoista, että yhteiskunnassa on tarve olla iloinen ja reipas? Että meitä kannustetaan semmoiseen, [että] se on sitä oikein tekemistä. On vaikea kohdata sitä omaa melankolisuutta tai surun tunteita.

Suru onkin ollut viime aikoina mielessä. Viikkoa ennen terapiaistuntoa, 24. helmikuuta, Venäjä aloitti sotilaallisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Venäjän presidentti Vladimir Putinin tavoitteena on saada Ukraina alistettua tahtoonsa.

Sinä helmikuisena iltana Autio oli kauhunsekaisissa tunnelmissa. Sota järkytti ja yöllä Autiolta ilmestyisi single nimeltä Kaikki hyvin, jonka sanoituksissa viitataan sotaan. Hän pelkäsi, että kappaletta ja sen ajankohtaa pidettäisiin erittäin mauttomana.

Singlestä tuli kuitenkin monelle omaa oloa helpottavaa taustahälyä. “[Antti Autio] tuo rauhaa kun maailma ahdistaa”, eräs kuulija päivitti Instagramiin.

Kappaleessa lauletaan kuin mantraa: puolustusvoimat ja kaikki on hyvin / pako maalle ja kaikki on hyvin / ihmisvirrat ja kaikki on hyvin / kipeät aiheet ja kaikki on hyvin / palosireeni ja kaikki on hyvin.

Kaikki ei tietenkään ollut hyvin.

Antti Autio lähikuvassa.
Kuvateksti Autiolta ilmestyi sotaan viittaava Kaikki hyvin -kappale helmikuussa – alle vuorokausi sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Mistä sinulla tulee mieleen ajatus ”haluan sanoa itselleni ja muille, että kaikki on hyvin, vaikka ei olisikaan?”

– Tuntuu, että kun maailman tilanne on ihan kauhea, niin mikä on se tarve kuitenkin vakuuttaa siitä, että kyllä tässä pärjätään. Sehän on tavallaan tosi hieno juttu, evolutiivinen taipumus valjastaa itsemme, mutta onko siitä haittaa? Se voi olla jopa yhteen tulemisen esteenä. Vai onko se suoja ettei tulisi satutetuksi tai haavoitetuksi?

Autio pitää pienen tauon ja jatkaa:

– Itse olen käyttänyt sitä tilanteissa, vaikka olisin voinut olla, että hei nyt kaikki ei ole hyvin.

Kiikka pohtii hetken ja esittää sitten kysymyksen:

– Eikö siinä ole aika paljon sellaista, että haluaa lohtua? Lohtu vaikeina hetkinä ei kumminkaan poista sitä, etteikö kyse olisi vakavista asioista. Edesmennyt presidentti Mauno Koivistohan on sanonut, että ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

Tunnepatoutumat kuuluvat Aution kaksi viikkoa sitten ilmestyneellä kolmannella albumilla Kaikki talot huojuu. Helsingin Sanomien kriitikko Aleksi Kinnunen kutsui levyä ykkösluokan matkalipuksi kotimaisen kitaraindien huipulle. Paikka Olavi Uusivirran ja Arpan rinnalla oli lunastettu.

Aiempaa rokimman, jousilla paisutetun levyn Autio teki turhautuneessa olotilassa keväällä 2021. Ilmastokriisi ja kuudes sukupuuttoaalto pyörivät ajatuksissa.

Eivätkä ne ole kadonneet sieltä minnekään.

Mikä sinua ahdistaa ilmastonmuutoksessa?

– Kun lukee niitä vaikutuksia tässä sodan aikana, niin sitä miettii, että todennäköisesti konfliktit tulevat lisääntymään.

Autio hieroo otsaansa ja huokaisee. Aihe on muuttanut artistin suhtautumista ruokaan, lentämiseen ja elämiseen. Hänestä tuntuu vaikealta, kun lähipiirin lapset puhuvat tulevaisuudestaan.

Autio alkaa painella rystysiään.

– Että perhana, mitä seuraavaksi? Se raivo tuottaa sellaista malttamattomuutta, että nyt jumalauta jotain. Tästä on vaikea edes puhua, menee helposti tunteisiin.

Autio on lukenut helmikuun lopussa ilmestynyttä kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreinta ilmastoraporttia. Siitä käy ilmi, että ilmasto on lämmennyt jopa arvioitua nopeammin.

Antti Autio istuu sohvalla terapeutin vastaanotolla.
Kuvateksti Aution koko olemus muuttuu jännittyneemmäksi, kun keskustelunaiheeksi vaihtuu ilmasto.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Kun ajatukset käyvät liian ahdistaviksi, Autio rauhoittuu kävelylenkillä tai musiikin tekemisen äärellä. Häntä liikuttaa, kuinka jotkut ihmiset ovat ryhtyneet ilmastoaktivisteiksi ja muuttaneet elämäänsä radikaalisti.

– Itsellä se oma tapa olla tässä maailmassa on tehdä musiikkia. Jos saisi edes yhden aktivistin jatkamaan valitsemallaan tiellä tai auttaisi vähän sillä musiikilla, niin se olisi erityisen hienoa.

Artistina Autio nähdään usein juuri auttajana. Hän on porukassa se hiljaisempi henkilö ja siksi usein kuuntelijan roolissa. Autiolla on kolme vanhempaa siskoa, joille hän haluaa ajatella olevansa auttava pikkuveli.

Lisäksi perheeseen kuuluu kaksi nuorempaa veljeä, näyttelijänä tunnettu isä sekä lastentarhanopettajaksi ja kuvataideterapeutiksi kouluttautunut äiti. Terapoimaan oma äiti ei ole silti ruvennut.

– Kuvittele elämästäsi joku myötätuntoinen ystävä, vanhempi ihminen tai perheenjäsen. Minkä viisaan neuvon hän antaisi Antille nyt tähän hetkeen ja tulevaisuuteen, Kiikka kysyy.

Autio rentouttaa kätensä.

– Se oli isoäitini viimeisimpiä sanoja. Hän sanoi meille lapsenlapsille, että olkaa rohkeita. Se oli hurja hetki.

Muisto menneisyydestä hymyilyttää Autiota. Tulevaisuus onkin hankalampi asia.

Antti Autio makaa sohvalla terapeutin vastaanotolla.
Kuvateksti En oikein tiedä mitä niillä tekisi, Autio sanoo aiemmista unelmistaan.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Kerrot, että sinun on helpompi katsoa elämässäsi taaksepäin kuin eteenpäin. Mitä ajattelet siitä?

– Tällainen piirre itsessäni on ollut aika pitkään. On vaikea suunnitella tulevaisuutta kauhean pitkälle.

Autio on huomannut, että hänen ympärillään olevat ihmiset unelmoivat hyvin kaukaisistakin asioista. Hän on itse ollut aina kiinnostunut historiasta. Usein Autio hakee biiseissään menneistä tapahtumista ymmärrystä tähän hetkeen.

– Tulevaisuus näyttää aika… että sinne on vaikea suunnitella itseä. Jos ajattelen itseäni tosi iäkkäänä, niin maailma on vaan niin erilainen, että sitä on tosi vaikea tässä hetkessä edes… Jotkut omat unelmat, mitä joskus on ollut, niin en oikein tiedä mitä niillä tekisi.

Lähitulevaisuuden varalle Autio tekee suunnitelmia. Jos vuoden päästä on tiedossa levy, tulevaan on helpompi asennoitua.

Sitten terapeutti Kiikka kokeilee jotakin. Hän aloittaa:

– Ajatellaan, että kaikki olisi mahdollista. Minkälaista elämäsi olisi? Minkälaisten asioiden parissa olisit tekemisissä?

– Varmaan sitä haluaisi… Vitsi tämä on kyllä tosi haastavaa.

Autio ristii kätensä ja jatkaa:

– Tämä on haastavaa aikaa, mitä elellään tässä. On paljon omia egoistisia projekteja, joita haluaisi edistää, mutta jos kaikki olisi mahdollista, niin kuitenkin mietin näitä isoja kysymyksiä. Haluaisin maailman ilman asioita, jotka määrittävät aika isolla kädellä omaa ja tulevien sukupolvien elämää.

– Mitkä asiat olisivat sitten toisin?

– Olisi tosi hienoa, kun oma elämä on vaikeaa sekin, että voisi keskittyä vaan lähiympäristöönsä ja sen haasteisiin, semmoiseen hallittavaan kokonaisuuteen. Ja toivoisi jälkipolville… no ensinnäkin, että olisi joku tulevaisuus. Ja että siellä olisi valoa tai positiivisuutta, Autio vastaa.

– Miltä siellä näyttäisi, siellä missä kaikki on hyvin?

– Ihmiset saisivat pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin haluavat. Kaikki olisivat tosi ystävällisiä toisilleen ja kokisivat olevansa merkityksellisiä.

– Mikä sun paikka siellä olisi?

– Kyllä varmaan tekisin lauluja. Tekisin varmaan myös jotain muuta, vaikka käsillä. Se elämä olisi kaikin puolin kestävää, ettei tarvitsisi miettiä koko ajan. Voisi olla rauhassa.

– Missä tämä sinun mielipaikkasi olisi?

– Jossain kaupungin vieressä. Olisi yhteys siihen paikkaan ja ympäristöön.

– Näkyykö siellä maisemassa lapsia, puolisoa, perhettä ja ystäviä?

– Joo, kaikki ovat siellä.

– Mutta hei Antti. Osaathan sinä haaveilla.

– Perkele, Autio sanoo ja naurahtaa.

Hän nappaa kiposta Dumlen suuhunsa.

– Tuntui tosi kivalta.

Välillä Autio tuntee häpeää tunteista puhumisen tai keikkaesiintymisen jälkeen. Artisti joutuu usein pohtimaan, onko hän avautunut tällä kertaa turhan paljon. Kerran tuntematon kuulija tuli kysymään Autiolta, kuinka hänellä menee nyt niin surkeasti kuin hän kappaleissaan laulaa.

Tunnin kestäneen terapiaistunnon jälkeen Autio on puhki. Hän ei enää täysin muista, mitä on tullut sanottua. Käsittelyssä on ollut vaikeita aiheita: sotaa, ekokriisiä, näköalattomuutta tulevaisuutta kohtaan. Kaiken jälkeen Autio pohtii keveyttä.

– Onkin hyvä kysymys, ketä se maailmantuska hyödyttää. Se on itsellekin raskasta. Tarvitaanko sitä?

Siihen hänellä ei riitä enää vastausta.