Kuningasroolien Denzel, rajoja rikkova Maggie, kamelionttimainen Kenneth – seuraa heitä Oscar-gaalassa!

Kiintotähdet ja tulokkaat loistavat viikonvaihteen Oscar-gaalassa. Ylen Oscar-lähetyksen kommentaattori Anna Möttölä nostaa esiin viisi innostavaa hahmoa.

Oscar-palkinnot jaetaan maanantaina 28.3. Suora lähetys gaalasta Ylen verkkosivuilla, Teemalla ja Areenassa kello 1.30 alkaen.

Oscar-ehdokkuuden sai tänä vuonna reilut 200 elokuvantekijää. Osa on ollut huipulla vuosikymmeniä ja napsinut urallaan useammankin ehdokkuuden, toisille Oscar-parrasvalot ovat uusi ja ehkä ainutkertainen kokemus. Tässä jutussa katsotaan tarkemmin viittä kiinnostavaa ehdokasta ja kerrotaan myös, mikä muu kuin ehdokkuus heitä yhdistää.

Denzel Washington ja Shakespearen haaste

”Olen näyttelijänä tässä vaiheessa elämääni tai uraani kiinnostuneempi Shakespearesta kuin mistään muusta. Shakespearen tasolle täytyy nousta. Ei ole väliä kuka olet, jos et pysty sitä tekemään jäät kiinni. Ja sitä rakastan: ei kipua, ei voittoa”, totesi näyttelijä Denzel Washington suhteestaan William Shakespearen näytelmiin Indiewire- elokuvasivuston haastattelussa helmikuussa.

Haasteeseen tarttuminen on kannattanut. Nimiroolillaan Joel Coenin sovituksessa The Tragedy of Macbeth Washington todistaa olevansa yksi sukupolvensa suurista Bardin tulkeista. Washington tuo vallanhimossaan murhaan yltyvän skottilordin osaan työlleen leimallista intensiteettiä, jota nyt sävyttää uudenlainen melankolia. Macbethin roolista Washington sai miespääosaehdokkuuden. Kaikkiaan hänellä on nyt yhdeksän Oscar-ehdokkuutta.

Upeasta roolityöstään huolimatta Washington ei lähde tämän vuoden gaalaan ennakkosuosikkina. Kisakauden muiden palkintogaalojen perusteella hänen nuorempi kollegansa Will Smith näyttää varmalta nimeltä voittamaan palkinnon myös Oscar-iltana roolistaan tennisdraamassa King Richard.

Ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa Denzel Washington sai vain 33-vuotiaana Etelä- Afrikan apartheidia vastaan taistelleen aktivisti Steve Bikon roolista vuoden 1987 elokuvasta Huuto vapaudelle. Voittoja Washingtonilla on kaksi, sivuosasta historiallisessa draamassa Glory vuodelta 1990 ja pääosasta poliisitrillerissä Training Day vuodelta 2002– tämän vuoden voittajasuosikki Smith oli tuolloin ehdolla uransa ensimmäisen kerran.

Training Day -voitto teki Washingtonista vasta historian toisen pääosa-Oscarin voittaneen mustan miesnäyttelijän. Ensimmäinen oli vuonna 1964 Sidney Poitier, joka tuona samaisena vuonna 2002 palkittiin kunnia-Oscarilla. Kiitospuheessaan Washington osoitti kunnioitusta esikuvalleen:

”40 vuotta olen jahdannut Sidneya. Kun he vihdoin antavat sen [palkinnon] minulle, mitähe tekevät, antavat sen hänelle samana iltana.[…] Tulen aina seuraamaan jalanjäljissäsi, en tekisi mitään mieluummin Sir.”

Vanhan kuninkaan rooli täydentäisikin kiinnostavalla tavalla Washingtonin Shakespeare-triptyykin valkokankaalla.

Sidney Poitier kuoli tämän vuoden tammikuussa 94-vuotiaana. Arvokkuudellaan, monipuolisuudellaan ja karismallaan Washington tuntuu Poitierin luontevalta manttelinperijältä yhtenä Hollywoodin legendoista.

Washington on urallaan näytellyt Shakespearea myös teatterissa usealla vuosikymmenellä ja Indiewiren haastattelussa nyt 67-vuotias konkari suuntaa jo katseensa seuraavaan haasteeseensa: Kuningas Leariin. Vanhan kuninkaan rooli täydentäisikin kiinnostavalla tavalla Washingtonin Shakespeare-triptyykin valkokankaalla.

Hänen Shakespeare- elokuvadebyyttinsa tapahtui vuonna 1993, kun hän vangitsi yleisön Aragonin prinssi Don Pedrona komediassa Paljon melua tyhjästä. Tuon yhden kaikkien aikojen hurmaavimman Shakespeare-sovituksen ohjasi Kenneth Branagh, Washingtonin kanssaehdokas tämän vuoden Oscareissa.

Kenneth Branaghin toinen tuleminen

Monitaituri Kenneth Branagh ampaisi kansainväliseen kuuluisuuteen vuonna 1989 uuden ajan Shakespeare-nerona, kun hän vain 29-vuotiaana ohjasi, sovitti, tuotti ja näytteli nimiosan historianäytelmän Henrik V valkokangasversiossa. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, joista kaksi Branaghille: paras ohjaus ja miespääosa. Branaghia alettiin pian verrata suureen Shakespeare-mestariin Laurence Olivieriin, joka niin ikään oli vain kolmikymppisenä ohjannut Henrik V:n yleisömenestykseen ja Oscar-suosioon.

Olivierin tavoin Branagh teki Shakespearesta elävää ja kiinnostavaa uudelle katsojasukupolvelle niin teatterilavoilla kuin valkokankailla. Hän sovitti näytelmät usein uusiin aikakausiin ja tapahtumaympäristöihin ja sekoitti näyttelijäkaarteissaan britti- ja amerikkalaisnäyttelijöitä, teatteriveteraaneja ja elokuvatähtiä.

Nelituntinen Hamlet (1996) huipensi Branaghin loisteliaan, jos myös ailahtelevan 90-luvun ja huomioitiin neljällä Oscar-ehdokkuudella.

Sen jälkeen Branaghin ura on ottanut erikoisia käänteitä. Mutta se juuri onkin yksi hänen viehättävimpiä piirteitään elokuvantekijänä: aina hyväntuuliselta vaikuttava Branagh tuntuu innostuvan vaikka mistä ja tuo projekteihinsa persoonallisen leimansa, onpa kyseessä ooppera (Taikahuilu, 2006), ruotsalaiset rikokset (Wallander-tv-sarja 2008-2015), Marvel -sarjakuvaseikkailu (Thor, 2011), satuspektaakkeli (Cinderella: Tuhkimon tarina, 2015) tai Hercule Poirot (Idän pikajunan arvoitus, 2017 ja Kuolema Niilillä, 2022).

Shakespeare on kulkenut Branaghin rinnalla kaikki uran vuosikymmenet ja vuonna 2018 hän näytteli näytelmäkirjailijaa itseään hienovireisessä elokuvassaan All Is True.

”Voin nähdä Ken Branaghin näyttelevän oikeastaan mitä tahansa. Sen vuoksi sinun pitää olla varuillasi, kun teet jotain hänen kanssaan, sillä hän luultavasti näyttelisi roolisi paljon paremmin kuin sinä. Hän on painajainen!” on Branaghin pitkäaikainen luottonäyttelijä Judi Dench vitsaillut.

Branaghin hallussa on nyt kunnioitusta herättävä ennätys: hän on ainoa henkilö, joka on urallaan saavuttanut Oscar-ehdokkuudet seitsemässä eri kategoriassa.

Vuonna 2011 Branagh osoitti huumorin- ja historiantajuaan näyttelemällä Sir Laurence Olivieria lämminhenkisessä draamassa My Week with Marilyn, josta hän sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden. Branaghille itselleen myönnettiin ritarin arvo vuonna 2012.

Takaisin Oscar-kisaan Branaghin toi kymmenen vuoden tauon jälkeen omaelämäkerrallinen draama Belfast, jolla on kaikkiaan seitsemän ehdokkuutta, mukaan lukien Branaghin ehdokkuudet käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja tuottajana parhaasta elokuvasta. Branaghin hallussa on nyt kunnioitusta herättävä ennätys: hän on ainoa henkilö, joka on urallaan saavuttanut Oscar-ehdokkuudet seitsemässä eri kategoriassa.

Ohjaus-, näyttelijä-, käsikirjoitus-, ja tuottajaehdokkuuksien lisäksi Branaghilla on nimittäin nimissään myös ehdokkuus parhaasta lyhytelokuvasta ohjauksestaan Swan Song vuodelta 1993. Tähän ei Olivierkaan pystynyt.

Mustavalkoinen Belfast on kauniisti ja sydämeenkäyvästi toteutettu tarina Pohjois-Irlannin konfliktista nuoren pojan silmin. Branagh syntyi Belfastissa vuonna 1960 protestanttiseen perheeseen. Kun hän oli yhdeksän, perhe muutti maan kasvavien väkivaltaisuuksien vuoksi Englantiin.

Belfastin käsikirjoitus syntyi pandemian eristäytymisen aikaan ja Branagh on tuonut siihen paljon omia kokemuksiaan, mukaan lukien levottomuuksien keskellä koettuja onnenhetkiä ensimmäisestä ihastuksesta elokuvateatterin taianomaisiin seikkailuihin. Belfast on elokuvanrakastajan elokuva.

Branaghilla on nyt kaikkiaan kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mutta voitto vielä uupuu.

Tämä voi hyvinkin olla hänen vuotensa. Vahvimmat mahdollisuudet voittoon Branaghilla on alkuperäisen käsikirjoituksen kategoriassa. Ohjauksen pystin sen sijaan vienee Jane Campion myyttejä purkavalla ja samalla mystisellä lännendraamallaan The Power of the Dog – ellei pilannut mahdollisuuksiaan tökeröillä kommenteillaan taannoisissa Directors Guild of America Awardseissa.

Branaghin tavoin vuonna 1989 kansainvälisen läpimurtonsa tehnyt Campion on niin ikään jo tehnyt historiaa tämän vuoden Oscareissa: hän on ensimmäinen nainen, joka on urallaan saanut kaksi ohjausehdokkuutta. Parhaan elokuvan kategoriassa Belfast voisi yllättää, varsinkin, kun maailman todistaessa Ukrainan sotaa elokuvan tarina väkivaltaisuuksien repimästä lapsuudesta puhuttelee kipeästi. The Power of the Dog ja indiedraama CODA – kahden maailman välissä etenevät kuitenkin gaalaan kategorian ennakkosuosikkeina.

Miten ikinä käykin, Kenneth Branagh palaa taas. Varmasti.

Ariana DeBose, suvereeni ensikertalainen

William Shakespeare yhdistää paitsi konkareita Denzel Washingtonia ja Kenneth Branaghia, myös Ariana DeBosea. Nuori näyttelijä on naissivuosakategorian ennakkosuosikki huikealla roolityöllään Anitana Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmään pohjautuvassa musikaalissa West Side Story.

Tulisieluinen DeBose on komean elokuvan valttikortti. Hän sähköistää jokaisen kohtauksensa ja yhdistää suvereenisti tanssin, laulun ja näyttelemisen. The New York Timesin helmikuisessa haastattelussa DeBose iloitsi mahdollisuudesta voida hyödyntää roolissa kaikkia esiintyjäntaitojaan ja kertoi, kuinka tärkeää hänelle oli, että elokuva antoi mahdollisuuden tutkia afrolatinalaista identiteettiä:

”Tämä osa ruumiillistaa kaikkia puoliani, sekä taiteilijana että ihmisenä. On harvinaista, että kohtaat roolin, joka juhlistaa kaikkea osaamistasi ja kunnioittaa elettyä kokemustasi ja identiteettiäsi.”

Jos DeBose voittaa, on kyseessä kolmas kerta, kun kaksi näyttelijää on voittanut Oscarin samasta fiktio-roolista.

Anitan rooli on myös Oscar-historiallisesti merkittävä. Tasan 60 vuotta sitten alkuperäinen West Side Story -filmatisointi teki Rita Morenosta ensimmäisen – ja edelleen ainoan – latinalaisamerikkalaistaustaisen naisnäyttelijävoittajan Oscareissa. Moreno esiintyy myös uudessa versiossa ja antoi seuraajalleen tärkeän neuvon: ”Sanoin: Ole oma Anitasi”.

DeBoselle ehdokkuus vahvisti ajatusta, että useat tulkinnat ovat perusteltuja ja hyviä. ”On täysin mahdollista luoda hahmo perustuen samaan alkuperäistekstiin ja tuon hahmon seistä omillaan jo juhlitun ja ikonisen tulkinnan rinnalla.” Jos DeBose voittaa, on kyseessä kolmas kerta, kun kaksi näyttelijää on voittanut Oscarin samasta fiktio-roolista.

Muut parit ovat Marlon Brando ja Robert DeNiro Kummisetä-trilogian Don Corleonen osasta sekä Heath Ledger ja Joaquin Phoenix Jokerin roolista.

Uusi West Side Story kilpailee lisäksi parhaan elokuvan, ohjauksen (Steven Spielbergin 8. ehdokkuus kategoriassa kuudella eri vuosikymmenellä), pukusuunnittelun, äänen, kuvauksen ja lavastuksen palkinnoista. Vuoden 1961 klassikkoversio voitti omista 11 ehdokkuudestaan huikeat kymmenen.

DeBose (s. 1991) on vasta elokuvauransa alussa, mutta Broadwayn teatterilavoilla jo veteraani. Vuosina 2015-2016 hän näytteli kuolemaa enteilevän Bulletin pienen, mutta tärkeän roolin menestysmusikaali Hamiltonin alkuperäiskokoonpanossa. Musikaalin luoja on elokuvamusiikin nykyisiin supertähtiin kuuluva Lin-Manuel Miranda, joka nappasi tänä vuonna toisen Oscar-ehdokkuutensa.

Lin-Manuel Miranda, monilahjakas palkintorohmu

Säveltäjä-sanoittaja-näyttelijä-ohjaaja-näytelmäkirjailija Lin-Manuel Mirandalla on viime vuodet riittänyt kiirettä. Hänen vallankumouksellinen musikaalinsa Hamilton Yhdysvaltain perustajaisä Alexander Hamiltonista nousi vuonna 2015 ilmiöksi Broadwaylla ja sen jälkeen ympäri maailman. Vuonna 2016 Miranda kirjoitti laulut Disney-animaatioon Vaiana ja ansaitsi ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa, mitä seurasi rooli Maija Poppasen paluu -elokuvassa 2018.

Mirandan debyyttimusikaali In the Heights vuodelta 2005 oli määrä saada valkokankaille 2020, mutta pandemia viivästytti ensi-iltaa vuodella. 2021 Miranda myös debytoi elokuvaohjaajana musikaalilla Tick, Tick…Boom!, joka toi tänä vuonna Oscar-ehdokkuudet Andrew Garfieldille parhaasta miespääosasta ja Myron Kersteinille ja Andrew Weisblumille leikkauksesta. Miranda puolestaan sai ehdokkuuden Dos Oruguitas -laulusta Disneyn riemukkaasta animaatiomusikaalista Encanto.

Lin-Manuel Mirandaa on siis kiittäminen myös Encanton We Don’t Talk About Bruno / Me ei mainita Brunoo -miljoonahitistä.

Musiikissaan Miranda yhdistää vaikutteita rapistä, hip hopista, Broadway-musikaaleista ja Latinalaisen Amerikan musiikkiperinteistä. Koskettava balladi Dos Oruguita on ensimmäinen laulu, jonka hän on kirjoittanut alusta loppuun espanjaksi.

”Menin varsin kauas mukavuusalueeltani kirjoittaakseni kappaleen, joten olen vain todella onnellinen, että se on saanut tunnustusta. Se saa puskemaan enemmän, menemään kohti asioita, jotka pelottavat ja tekemään niitä asioita. Se on sitä, mikä on tekemisen arvoista, sillä se kasvattaa”, Miranda pohti The New York Timesin haastattelussa Oscar-ehdokkuuksien selvittyä.

Dos Oruguitas on vahvoilla voittamaan Oscar-yönä – kovin kilpailija lienee Bond-hitti No Time to Die. Jos näin tapahtuu, vasta 42-vuotias Miranda nousee eksklusiiviseen joukkoon. Hänestä tulisi paitsi historian seitsemästoista EGOT- eli Emmy-, Grammy-, Oscar- ja Tony-palkintovoittaja, myös kolmas henkilö, joka on voittanut näiden neljän pystin lisäksi arvostetun Pulitzer-palkinnon.

Parhaillaan Miranda työskentelee viimeisimmän EGOT-statuksen saavuttaneen taiteilijan, säveltäjä Alan Menkenin kanssa Disneyn uuden Pieni merenneito -elokuvan parissa.

Tupla- tai tripla EGOT lienee monilahjakkuus Mirandan kohdalla vain ajan kysymys.

Maggie Gyllenhaal, pelkäämätön tarinankertoja

Ohjaajana debytoi Mirandan tavoin vuonna 2021 myös toinen tämän vuoden Oscareiden monitaitureista, ikätoveri Maggie Gyllenhaal. Näyttelijänä parhaiten tunnettu Gyllenhaal käsikirjoitti, ohjasi ja tuotti väkevän trillerin The Lost Daughter. Suomeksi nimellä Tyttären varjo julkaistuun Elena Ferranten romaaniin perustuva elokuva käsittelee äitiyden synkkiäkin kipukohtia, naisen elämän rooleja ja rajoja.

Ohjauksessaan Gyllenhaal osoittaa samaa pelottomuutta kuin näyttelijäntyössään. Indie-elokuvissa pinnalle nousseen Gyllenhaalin keskeisiin elokuviin kuuluvat mm. BDSM-teemoja tutkaileva Secretary (2002), Spike Jonzen Adaptation. Minun versioni (2002), huumeriippuvuutta kuvaava Sherrybaby (2006) ja eksentrinen muusikkotarina Frank (2014).

Filmografiaan mahtuu myös suuren yleisön hittejä, kuten rooli Christopher Nolanin Batman-trilogian keskimmäisessä elokuvassa Yön ritari (2008).

Ferrante suostui myymään oikeudet Gyllenhaalille, mutta vain siinä tapauksessa, että tämä myös ohjaisi elokuvan.

Suurempi luova valta oli kiehtonut Gyllenhaalia jo pidempään, mutta lopullisen sysäyksen hänelle antoi kirjailija Ferrante. Gyllenhaal oli ihastunut Ferranten romaaniin ja kirjoitti tälle haluten hankkia tarinan filmausoikeudet.

“En ollut koskaan nähnyt näin monia näistä tunteista, ei vain äitiydestä vaan myös naisena olemisesta ilmaistuna aiemmin ja koin sen todella innostavana – ja häiritsevänä. […]Ajattelin, että olisi hyvin radikaalia laittaa ne valkokankaalle yhteiseen tilaan, jossa saatat istua äitisi tai tyttäresi vieressä ja kuulla nämä asiat sanottuna ääneen. Silloin jotain todella särjetään. Tätä ehdotin hänelle kirjeessäni”, kertoi Gyllenhaal W-lehdelle helmikuussa.

Ferrante suostui myymään oikeudet Gyllenhaalille, mutta vain siinä tapauksessa, että tämä myös ohjaisi elokuvan.

The Lost Daughter osoittaa hienon näyttelijän olevan myös erinomainen näyttelijäohjaaja: Olivia Colmanin ja Jessie Buckleyn monisyiset roolityöt toivat heille Oscar-ehdokkuudet. Gyllenhaal itse on ehdolla käsikirjoitussovituksestaan. Tämä on Gyllenhaalin toinen Oscar -ehdokkuus, ensimmäisen hän sai sivuosastaan lännenmusiikkidraamassa Crazy Heart vuonna 2010.

Seitsemän naista on voittanut sovitetun käsikirjoituksen palkinnon Oscareiden historiassa, viimeisimpänä vuonna 2005 Diana Ossana (yhdessä LarryMcMurtryn kanssa) elokuvasta Brokeback Mountain – jonka toista pääosaa näytteli Gyllenhaalin pikkuveli Jake.

Loistavista arvioistaan ja avainehdokkuuksistaan huolimatta The Lost Daughter ei ole ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Oscareiden historiassa vain harva naiskeskeinen elokuvaon voittanut tuon pääpalkinnon - viimeisimpänä ikimuistoisesti Frances McDormandin tähdittämä ja Chloé Zhaon ohjaama Nomadland vuonna 2021. Osin tämä johtuu siitä, että naiskeskeisiä tarinoita kerrotaan elokuvassa edelleen vähemmän kuin miesten. Mutta niilläkin, jotka tehdään, on tilastollisesti miesten tarinoita jyrkempi mäki kiivettävänään pääpalkintopallille.

Herää kysymys, kuten Hollywood Reporterkin taannoin kysyi, nähdäänkö mieskeskeiset tarinat universaalimpina kuin naisten ja siksi enemmän palkinnon arvoisina? Oscareiden suhteen yksi paljon puhuva tilasto on, että gaalan historiassa 55 % parhaan miespääosan ehdokkuuksista on saatu elokuvista, jotka olivat myös parhaan elokuvan ehdokkaina. Vastaava prosenttiluku parhaan naispääosan kohdalla on 37.

Pelkäämätön Maggie Gyllenhaal on varmasti yksi elokuvantekijä, joka voi tätä tilastoa muuttaa.

Oscar-palkinnot jaetaan 28.3. (sunnuntain ja maanantain välisenä yönä). Voit seurata gaalaa Ylen verkkosivuilla, Teemalla ja Areenassa kello 1.30 alkaen. Teemalla ja Areenassa lähetystä kommentoivat elokuva-asiantuntija Anna Möttölä, toimittaja J.P. Pulkkinen ja elokuvatuottaja Emilia Haukka. Suoran lähetyksen aikana voit myös itse osallistua keskusteluun Oscar-chatissa osoitteessa chat.yle.fi/oscargaala22. Chatissa päivystävät Yle Kioskin toimittaja Matti Riitakorpi ja kulttuuritoimittaja Janne Sundqvist. Suomeksi tekstitetyn Oscar-gaalan voit katsoa Teemalla maanantaina kello 21.