Hyppää pääsisältöön

Docventures

Joonas Berghällin Punkkisota kuvaa potilaan epätoivoa – näin asiantuntijat kommentoivat dokumentin kiistanalaisia väitteitä: “Yhden miehen via dolorosa”

Päivitetty 30.03.2022 10:04.
Docventures: Punkkisota - Toista Yle Areenassa

Joonas Berghäll teki omakohtaisen dokumentin Punkkisota. Siinä seurataan hänen epätoivoista yritystään löytää apua vuosia piinanneisiin oireisiin. Näin asiantuntijat kommentoivat dokumentin kiistanalaisia väitteitä.

Unettomuus, nivel- ja lihaskivut, ripuli, väsymys, sydämentykytys ja rintakivut. Vatsakivut, holtiton lihominen, yöhikoilu, lihasheikkous. Mielialan vaihtelu, aivosumu, muistikatkokset, päänsärky, tasapaino-ongelmat. 82 vastaanotoilla tavattua lääkäriä tai hoitajaa. Ohjaaja Joonas Berghäll on kokenut kaiken tämän, ja tästä tuskaisesta matkasta kertoo myös hänen dokumenttielokuvansa Punkkisota.

Lopulta Berghäll tapaa lääkäri Erkki Antilan, joka kertoo, että oireet johtuvat kroonisen borrelioosin liitännäisinfektioista. Antila on suomalaisessa lääkärikunnassa kiistanalainen hahmo, ja Valvira on rajoittanut hänen lääkärioikeuksiaan.

Mikään tiededokumentti tämä ei kyllä ole, vaan yhden ihmisen surullinen, henkilökohtainen via dolorosa

Diagnoosi on ongelmallinen eikä Berghällin ulkomailta kymmenillä tuhansilla euroilla hankkimien hoitojen tehosta ole minkäänlaista näyttöä.

Virologian professori Olli Vapalahti vieraili Ylen Ykkösaamussa.
Kuvateksti Olli Vapalahti, Helsingin yliopisto
Kuva: Silja Viitala / Yle

– Mikään tiededokumentti tämä ei kyllä ole, vaan yhden ihmisen surullinen, henkilökohtainen via dolorosa, toteaa kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri ja tutkija, professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.

Borrelioosi sinänsä on hyvin tunnettu ja kohtuullisen yleinen sairaus, jonka aiheuttaa punkkien levittämä borreliabakteeri. Dokumentissa puhutaan myös Lymen taudista, joka on borrelioosin amerikkalainen nimi. Borrelioosi ja Lymen tauti ovat siis sama sairaus, mutta Suomessa käytetään yleensä nimeä borrelioosi.

Suomessa borrelioosi diagnosoidaan ja hoidetaan useimmiten alkuvaiheessa ja siitä parannutaan hyvin. Muutamalle prosentille sairastuneista voi kuitenkin jäädä pitkäkestoisia jälkioireita, jotka johtuvat todennäköisesti infektion aiheuttamista kudosvaurioista tai elimistön immuunireaktiosta, joka jää ikään kuin turhaan päälle ja kääntyy ihmisen omia rakenteita vastaan.

Kroonisen borrelioosin sijaan pitäisi puhua mieluummin Lymen taudin jälkioireista.

Sellaista kroonista borrelioosia, jossa eläviä borreliabakteereita jäisi vielä hoitojen jälkeenkin elimistöön ja niitä pitäisi uudestaan hoitaa esimerkiksi poikkeuksellisen vahvoilla antibiooteilla, tiede ei kuitenkaan tunne. Kroonisen borrelioosin sijaan pitäisi puhua mieluummin Lymen taudin jälkioireista.

Vapalahti sanoo, että juuri borrelioosin ympärille on jostain syystä syntynyt rintamalinja, jonka takana ylläpidetään ajatusta kroonisesta borrelioosista. Ilmiö on erityisen voimakas Yhdysvalloissa, missä on suuria potilasjärjestöjä, jotka ajavat kroonista borrelioosia kokevien oikeuksia. Nämä kaiut kantautuvat meille asti.

– Tämän tyyppisissä infektiosairauksissa oireet ovat moninaisia ja diagnostiikka ei ole yksiselitteistä. Se jättää tilaa vastakkainasettelulle, Vapalahti miettii.

Mies ja poika istuu ponnahduslaudalla.

Yle näyttää dokumentin, joka sai Ruotsin viranomaiselta langettavan päätöksen ja poistettiin SVT:n palvelusta – ohjaaja seisoo elokuvansa takana

Punkkisota kertoo Joonas Berghällin raskaasta matkasta kroonisen borrelioosin kanssa. Nyt se esitetään ensimmäistä kertaa Suomen televisiossa osana Docventuresin ohjelmistoa.

Diagnostiikkaa esitellään myös dokumentissa. Dokumentti esittää, että Suomessa yleisesti käytetty borrelian vasta-ainetesti, ELISA-testi, ei olisi tarpeeksi kattava. Saksassa Berghällille tehdään erilaiset testit ja niistä paljastuukin positiivisuus lukuisille viruksille ja bakteereille.

Selviää, että Saksassa käytetty testi on itse asiassa Suomessa kehitetty Tickplex-testipaketti, joka tunnistaa borrelian lisäksi muitakin punkkien siirtämiä bakteereita, viruksia ja näiden alalajeja, sekä lisäksi tavallisia ihmisestä toiseen siirtyviä viruksia.

Testimenetelmästä saadut tutkimustulokset kuitenkin vedettiin pois tiedejulkaisuista tiedevilpin takia. Testin keksijä, dokumentissakin haastateltu Leona Gilbert sai vilpin paljastumisen jälkeen potkut Jyväskylän yliopistosta.

– Dokumentissa omituista on se, että siinä keskitytään borrelioosiin, mutta kuitenkin testit muka esittävät, että potilaalla on samanaikaisesti tusina muutakin infektiota, joista osalla kuitenkin on vielä vähemmän tekemistä Berghällin oireiden kanssa kuin borrelioosilla, Vapalahti sanoo.

Punkeissa esiintyy toki lukuisia taudinaiheuttajia ja tupla- tai triplainfektioita on kuvattu.

-Mutta esimerkiksi hengitystiemykoplasma ja parvo eivät liity mitenkään punkkeihin, ja niiden vasta-aineita löytyy useimmilta ihmisiltä aivan yleisesti merkkinä vuosia aiemmin saaduista infektioista, Vapalahti sanoo.

punkki pureutuneena ihmisen ihoon
Kuvateksti Punkki kiinnittyneenä ihoon
Kuva: Wikipedia Commons

Myös Husin Tulehduskeskuksen osastonylilääkäri, infektiosairauksien erikoislääkäri dosentti Mari Kanerva sanoo, että saksalaisten käyttämässä testissä ei testattu mitään sellaista, mitä Suomessakin ei pystyttäisi testaamaan, jos tarvetta olisi.

– Tuollaiselle testipatteristolle ei kuitenkaan ole mitään tarvetta, koska erilaisilla bakteereilla ja viruksilla on ihan erilainen taudinkuva. Testit valitaan kliinisen tarpeen mukaan, Kanerva sanoo.

Kanerva sanoo, että näyttöä ei ole myöskään siitä, että alun perin spiraalinmuotoinen borreliabakteeri jäisi elimistöön pyöreän muotoiseksi piiloutuneena ja aiheuttaisi pitkittyneitä oireita, kuten dokumentti väittää.

Myös Vapalahti sanoo, että nämä niin sanotut round-bodyt ovat ristiriitainen aihe, josta yleisesti ajatellaan, että ne ovat kuolevia bakteereita, jotka pois hiipuessaan turpoavat spriraalista pyöreäksi.

Vapalahden ja Kanervan mukaan mahdotonta on myös se, että testeillä voisi todentaa, että ihmisen elimistössä on esimerkiksi 12 taudinaiheuttajaa ja että niistä kymmenen olisi hoidettu ja kaksi vielä jäänyt, kuten ohjelmassa nähdään. Muistettava on myös se, että antibiootit ylipäätään eivät toimi viruksiin.

Lääketiede kehittyy koko ajan ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti, joten siinä mielessä uusiin hoitomenetelmiin voi suhtautua avoimin mielin.

Vapalahti sanoo, että lääketiede kehittyy koko ajan ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti, joten siinä mielessä uusiin hoitomenetelmiin voi suhtautua avoimin mielin. Lääketiede toimii kuitenkin niin, että oikein tehdyt tieteelliset tutkimukset julkaistaan ja hoitotulosten merkittävät parannukset saavat aina suurta näkyvyyttä tiedelehdissä.

Lääkärit ympäri maailman ottavat uudet menetelmät nopeasti käyttöön. Silloin niiden toimivuudesta saadaan vielä lisää näyttöä. Berghällin ulkomailta saamille hoidoille luotettavia julkaistuja näyttöjä ei ole kertynyt, eikä niitä siksi ole voitu ottaa yleisesti käyttöön.

Dokumentissa syytetään myös maailman terveysjärjestö WHO:ta siitä, että krooninen borrelioosi ei kuulu tautiluokitukseen, eivätkä lääkärit siksi voi hoitaa sitä. Mari Kanerva sanoo, että diagnoosinumeron löytäminen ei ole kuitenkaan mikään ongelma, eikä borrelioosin diagnostiikka ja hoito ole kiinni koodistosta. Potilaalle koodin puuttumisella voi toki olla merkitystä, jos sen perusteella on tarkoitus hakea esimerkiksi sosiaalietuuksia.

– WHO ei millään tavalla määritä tai kahlitse lääkäreitä, siinä miten borrelia diagnosoidaan tai hoidetaan. Sen jokainen lääkäri tekee itse lääketieteelliseen tietoonsa perustuen, Kanerva sanoo.

Saatoin sanoakin, että syö vähemmän pitsaa.

Kanerva on yksi lääkäreistä, joilta Berghäll hakee aluksi apua turhaan. Dokumentin mukaan Kanervan ohje vastaanotolla oli syödä vähemmän pitsaa.

– Olen saattanut sanoakin niin. Yritän kohdata potilaan kokonaisvaltaisesti ja motivoida terveellisiin elämäntapoihin, mutta se on vaikeaa, jos ihminen ei ota ohjausta vastaan. Jos vastaanotolla väitellään vain siitä, mikä diagnoosi on, se on huono lähtökohta hoitosuhteelle, Kanerva sanoo.

Joskus potilaat kuitenkin kaipaavat nimenomaan diagnoosia, koska kokevat sillä saavansa oikeutuksen oireilleen. Oireet saattavat kuitenkin olla toiminnallisia, eli enemmän koettuja kuin fyysisistä syistä johtuvia, mikä kuitenkaan ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi todellisia.

– Näitä toiminnallisia oireita on meillä itse kullakin. Ihmiset ovat erilaisia, toiset reagoivat herkemmin.

Dokumentin tärkein sanoma on siinä, että lääkärin pitäisi aina kuunnella potilasta ja ottaa tämä tosissaan.

Mari Kanerva sanoo, että hänen mielestään dokumentin tärkein sanoma on siinä, että lääkärin pitäisi aina kuunnella potilasta ja ottaa tämä tosissaan.

– Toivo, kuulluksi tuleminen, läheisyys ja välittäminen ovat potilaalle kaikkein tärkeintä. Dokumentissa käykin ilmi, miten saksalaiset ja amerikkalaiset kollegat tässä potilaan kanssa hyvin pärjäävät. He luovat uskoa ja toivoa ja he pyrkivät luomaan asiantuntevan ilmapiirin ja hoitamaan potilasta, Kanerva sanoo.

Menetelmät valitettavasti vain ovat täysin kyseenalaisia. Paitsi että Berghällin saamat hoidot ovat vaarallisia hänelle itselleen, laajakirjoisten antibioottien sumeilematon käyttö on myös yksi suurimmista ihmiskuntaa uhkaavista terveysvaaroista.

– Mitä selvempi borrelioosi sitä paremmin se paranee borrelia-antibiooteilla. Jos potilaalla ei ole borreliavasta-aineita ja oireet ovat outoja, eivätkä ne reagoi antibioottihoitoon, silloin täytyy etsiä jokin muu diagnoosi oireille kuin borrelioosi. Jäämällä kiinni näyttöihin perustumattomiin diagnooseihin potilaalta viedään mahdollisuus oikeisiin hoitoihin, Kanerva sanoo.

Punkkisota on osa Ylen dokkarifestivaalin tarjontaa

Lisää aiheesta Yle Areenassa