Oscar-viikonlopun klassikkoelokuva on mykistävä seitsemän Oscarin spektaakkeli Arabian Lawrence

David Leanin suurelokuva kertoo todellisesta henkilöstä, joka on jäänyt historialliseksi arvoitukseksi, pääosassa tuolloin tuntematon kasvo Peter O'Toole.

Seitsemällä Oscarilla palkittu Arabian Lawrence (Lawrence of Arabia, 1962) on tyylipuhdas spektaakkeli ja mykistävä aavikkorunoelma, sotaelokuva sotasankarista, joka ihmisenä on jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi. Maurice Jarren vangitsevan musiikin tukeman Arabian Lawrencen on sanottu olevan kuvallisesti kauneimpia elokuvia mitä koskaan on tehty.

Elokuvan englantilainen ohjaaja David Lean aloitti uransa pienimuotoisilla ja intiimeillä draamoilla, kuten rakkauselokuvalla Lyhyt onni. Myöhemmin hän siirtyi suuritöisten spektaakkelien tekijäksi, josta tuli esikuva mm. Steven Spielbergille.

Arabian Lawrence on näistä Leanin spektaakkeleista paras Kwai-joen sillan ohella. Ohjaajan lavean eeppinen kerrontatyyli nousee loistoonsa tyrmäävän komeissa aavikkokuvissa ja isoissa taistelujaksoissa, joista esimerkiksi Akaban valtaus on toteutettu yhdellä muhkealla kamera-ajolla – ja luonnollisesti ilman ensimmäistäkään tietokonetehostetta.

Elokuva kertoo, kuinka nuori brittiupseeri Thomas Edward Lawrence voittaa arabien kunnioituksen ja oppii heidän tapansa toimiessaan yhteysupseerina ensimmäisen maailmansodan aikana. “El Aurens” yhdistää hajanaiset autiomaaheimot tehokkaaksi sotavoimaksi ja johtaa heidät kapinaan ja sissisotaan turkkilaista imperiumia vastaan.

Britit lupaavat arabeille sodan jälkeen vapautta ja itsenäisyyttä mutta lopulta päätyvät vain korvaamaan turkkilaiset hallitsijat itsellään, kun eurooppalaisen suurvaltapolitiikan synnyttämä sota antaa samoille suurvalloille tilaisuuden jakaa maailman valtapiirit ja omistukset uudelleen. Tästä uusjaosta ja sen synnyttämistä sodista kärsii maailma vielä nytkin.

Tästä maailman jaosta suurvaltojen kesken maailma kärsii vielä nytkin.

Itse Lawrence näyttäytyy hullun idealismin, pakkomielteiden, neuroosien ja seksuaalisen päättämättömyyden riivaamana miehenä. Hän ei oikein jaksa kantaa sankarin viittaansa ja hänen urheuteensa tuntuu liittyvän itsetuhoinen masokismi, ikään kuin hän hakisi kuolemaa ja kärsimyksiä siinä missä unelmaansa itsenäisistä arabivaltioista.

Sodan jälkeen Lawrence palasi katkeroituneena Englantiin ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Seven Pillars of Wisdom. Hän palasi salanimellä sotilaspalvelukseen ja kuoli vuonna 1935 onnettomuudessa, jota on toisinaan epäilty itsemurhaksi.

Tärkeän historiallisen vedenjakajan kohtaan sijoittuva Arabian Lawrence tehtiin oman elokuvallisen vedenjakajansa aikaan, ollen yksi viimeisiä menestyneitä suurspektaakkeleita ja erityisesti englantilaisen elokuvan viimeisiä suuria ponnistuksia. Pian brittistudiot ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin tai kuopattiin.

David Lean ymmärsi, että antiikin tai Raamatun tapahtumiin perustuvat spektaakkelit eivät enää oikein kiinnostaneet yleisöä. Kwai-joen sillan jälkeen hän etsi toista modernimpaa aihetta suurelokuvalle harkiten ensin tarinaa Gandhin elämästä mutta päätyen sitten Lawrenceen. Columbia-studio antoi hänelle vapaat kädet ja rajattomasti aikaa ja rahaa.

Kun Lean astui ensi kertaa autiomaahan, hän koki valtavan haltioitumisen tunteen sen äärettömyyden edessä ja alkoi miettiä, voisiko hän koskaan välittää saman tunteen katsojille. Tuosta hetkestä kului yli kaksi vuotta ennen kuin hän sai Arabian Lawrencen kuvaukset päätökseen. Aikaa meni tietysti paljon jo valmisteluihin. Michael Wilson työskenteli 15 kuukautta käsikirjoituksen parissa, kunnes hän ja Lean riitaantuivat. Robert Bolt korvasi Wilsonin, joka sai nimensä alkuteksteihin vasta jälkikäteen ja oikeusteitse.

Lawrencen osaan kaavailtiin ensin Marlon Brandoa, joka olikin kiinnostunut mutta toinen spektaakkeli Kapina laivalla vei hänen aikansa. Alec Guinness oli esittänyt Lawrencea näyttämöllä, mutta piti itseään jo liian vanhana. Albert Finney vaikutti sopivalta mutta Lean hylkäsi hänet ”beatnikinä”, joka ei edes käyttänyt pukua. Vielä tuntemattoman Peter O’Toolen tavatessaan Lean tiesi heti, että hänessä oli roolin vaatimaa maagista vetovoimaa ja messiasmaista intensiivisyyttä.

Cary Grant ja Kirk Douglas kieltäytyivät heille tarjotuista sivurooleista, mutta monet näyttelijät liittyivät mukaan lukematta käsikirjoitusta, vain päästäkseen mukaan Leanin elokuvaan. Useita valintoja leimasi ajalle ominainen näyttelijäimperialismi: esimerkiksi keskeisiä arabirooleja tulkitsivat englantilainen Alec Guinness ja meksikolainen Anthony Quinn. Omar Sharif toi sentään etnistä autenttisuutta ja nousi O’Toolen tavoin kansainväliseksi tähdeksi yhdessä yössä. Seuraavassa Lean-spektaakkelissa Tohtori Zivago egyptiläinen Sharif esitti sitten venäläistä.

Naisnäyttelijöitä ei tarvinnut etsiä lainkaan – Arabian Lawrence lienee pisin koskaan tehty elokuva, jossa naisilla ei ole yhtään repliikkiä.

Arabian Lawrence lienee pisin koskaan tehty elokuva, jossa naisilla ei ole yhtään repliikkiä.

Kuvauksia tehtiin Marokossa, Espanjassa ja Jordaniassa missä autiomaan lämpötila saattoi päivisin nousta jopa 50 asteeseen mutta yöt olivat hyytävän kylmiä. Lean oli ankara mies kuvauspaikoilla, missä kaikkien oli oltava vakavia ja hiljaisia. Jos joku laukoi vitsin, Lean saattoi ottaa moisen työpaikalla tapahtuvan kevytmielisyyden henkilökohtaisena loukkauksena. Edes näyttelijöitään Lean ei paaponut tai kehunut – heille maksettiin työstä kuten muillekin, vain paljon paremmin, ja sen piti riittää. Mutta perfektionistina Lean saattoi pitää heitä tuntikaupalla kameroiden edessä toistaen ottoja joskus loputtomiin.

Erityisen kovia koki O’Toole, joka loukkasi itseään jatkuvasti ja sai kärsiä myös palovammoista ja kamelinpuremista. Hän lohduttautui ryyppäämällä mutta koska muslimimaissa ei ollut kovia viinaksia saatavilla, O’Toole otti tavakseen kumota samppanjapullon joka ilta. Kun filmiryhmä lopulta pakeni Jordanian helteestä Espanjan Sevillaan, se joutui keskelle seudun pahimpia tulvia sataan vuoteen.

Arabian Lawrence Kino Klassikossa lauantaina 26.3.2022. Elokuvailta alkaa klo 21. Katsottavana Areenassa 2 viikkoa.