Uskoisitko heitä? Parikymppiset Waleed Ahmed ja Belle Gibson onnistuivat huijaamaan suuria määriä ihmisiä, koska kukaan ei tarkistanut faktoja – Psykiatri kertoo, miksi lankeamme huijauksiin
Ihmisen luontaiseen olemukseen kuuluu kyky luottaa toiseen ihmiseen, ja siksi olemme otollisia huijauksille. Psykiatri Hannu Lauerman mukaan jokainen meistä tulee luultavasti joskus huijatuksi – kaikki eivät vain huomaa sitä.
Nuori nainen hymyilee seesteisissä kuvissa ja esittelee terveellisiä ruokia. Kuvat henkivät kauneutta, menestystä ja hyvinvointia.
Merkitykselliseksi asian tekee se, että kuvan nuori äiti Belle Gibson on kertonut Instagram-tilillään sairastavansa parantumatonta aivosyöpää.
Hän on lopettanut syöpähoidot ja hoitaa itseään terveellisellä ruokavaliolla ja vaihtoehtohoidoilla.
Gibson on yksi ensimmäisistä IG-supervaikuttajista, joka on tehnyt yhteistyötä Applen kanssa, kirjoittanut kirjan ja antanut lukuisia haastatteluja, joissa toimittajat ihailevat, kuinka hyvältä vakavasti sairas Belle näyttääkään.
Sankaritarinan taikapöly varisee kuitenkin harmaana tomuna lattialle, kun selviää, ettei Gibson ole koskaan sairastanut syöpää.
Kun 21-vuotias Gibson vasta aloitteli huijaritarinaansa vuonna 2013, “Norjan Zuckerberg”, 22-vuotias Waleed Ahmed istui jo pidätettynä yhdysvaltalaisessa vankilassa.
Paria vuotta aiemmin Ahmed oli yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa väittänyt kehittäneensä auringonvalolla toimivan Iphonen akkulaturin.
Norjassa hullaannuttiin nuoresta vihreää teknologiaa kehittävästä ja vähemmistöä edustavasta miehestä. Pian Ahmed poseerasi samoissa kuvissa muun muassa Norjan kuninkaallisten ja YK:n pääsihteerin Kofi Annanin kanssa.
Tosiasiassa laite oli tilattu verkkokauppa Alibabasta eikä se toiminut. Hämmentävää kyllä, siitä ei tuntunut kukaan huomaavan.
Ahmedin kohtaloksi koitui lopulta vielä suurempi huijausyritys. Vuonna 2012 hän vedätti kalifornialaiselta sijoittajalta Todd Weinbergilta miljoonia uskoteltuaan järjestävänsä poptähti Justin Bieberin Skandinavian kiertuetta.
Tuloksena oli Yhdysvalloissa langetettu 11 vuoden vankeustuomio, josta Ahmed on tänä keväänä vapautunut.
Gibsonin ja Ahmedin tarinat esitetään osana Ylen Dokkarifestivaalin ohjelmistoa.
' /%3E%3C/svg%3E)
' /%3E%3C/svg%3E)
Molemmat dokumentit herättävät kysymyksen siitä, miten ihmeessä Gibson ja Ahmed saivat suuren joukon ihmisiä uskomaan tarinoihinsa ilman, että kukaan tarkisti faktoja – ennen kuin huijaukset olivat kasvaneet jo varsin isoiksi.
Ja mikä saa ihmisen kehittämään huijauksen, josta taatusti jää kiinni jossain vaiheessa?
Ihmisyyden hyvät puolet altistavat huijaukselle
Psykiatri ja työelämäprofessori Hannu Lauerma on toiminut 26 vuoden ajan Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärinä ja kohdannut urallaan yhtä jos toisenlaista huijaustapausta. Hän on kirjoittanut myös aihetta varsin monitahoisesti käsittelevän kirjan Usko, toivo ja huijaus.
Lauerma ei kommentoi suoraan yksittäisiä tapauksia, eikä siis myöskään Belle Gibsonin ja Waleed Ahmedin tarinoita. Lauerman mukaan tämäntyyppiset huijaukset ovat kuitenkin lievempinä muotoina varsin yleisiä.
– Ihminen on ylipäätään taipuvainen jonkinlaiseen oman edun tavoitteluun. On henkilöitä, jotka saattavat työpaikallaan kertoa esimerkiksi syöpäsairauksista. Se herättää myötätuntoa ja sympatiaa, ehkä henkilölle annetaan kevennettyjä työtehtäviä ja hänen annetaan huilia, Lauerma sanoo.
Huijaaminen on luonnollinen osa elämää, ja monilla eläimillä se toimii selviytymisstrategiana ja kilpailuetuna.
Niin myös ihmisellä.
Elämä edellyttää, että pystymme luottamaan toisiimme.
― Hannu Lauerma
Kerromme valkoisia valheita niin kohteliaisuussyistä kuin tilanteissa, joissa valitsemme valehtelun toimiaksemme muuten moraalisesti oikein. Esimerkiksi tilanteessa, jossa pelastamme valehtelemalla jonkun hengen.
– Ihminen on kilpailullinen olento, jonka keinovalikoimaan kuuluvat myös väkivalta ja huijaaminen, Lauerma sanoo.
Toiset ottavat nämä keinot helpommin käyttöön.
Heille valehteleminen on luontaista, eikä se häiritse omaatuntoa, saati aiheuta häpeää.
Nämä henkilöt ovat Lauerman mukaan hyviä manipuloimaan.
Huijaamista tasapainottavat kuitenkin valtavat vastavoimat, kuten ihmisen kyky sitoutumiseen, moraaliin, empatiaan, ystävyyteen, rakkauteen ja luottamukseen sekä anteeksiantoon.
Ja tässä tulemme siihen, miksi yksi huijaa ja toinen puolestaan uskoo huijaria.
– Elämä edellyttää, että pystymme luottamaan toisiimme. Kun kävelemme tien yli vihreällä valolla tai teemme työelämässä ryhmätöitä, meidän on pakko luottaa toisiimme, jotta pyörät pyörisivät, Lauerma sanoo.
Ja tätä luottamusta psykopaattinen persoona – huijari vailla omaatuntoa ja empatiakykyä – käyttää häikäilemättä hyväkseen.
Jokaista meistä huijataan joskus
Yksi tavoittelee materiaalista ja mukavuuteen liittyvää etua, toinen nauttii jännityksestä, kolmas kertoo sankaritarinoita saadakseen osakseen ihailua ja kunnioitusta.
Taitavat huijarit ovat Lauerman mukaan tarinaniskijöitä, jotka osaavat leipoa oman, kuvitteellisen erityisasemansa sisään kertomaansa niin huomaamattomasti, ettei kuulija edes huomaa sitä.
Huijari voi esimerkiksi kertoa lähes törmänneensä hirveen. Hän on hakenut bemariaan huollosta ja ajanut kiireellä johtoryhmän kokoukseen, jolloin hirvi on hypännyt eteen. On oikea onni, että hän ylipäänsä on tässä.
– Huomio kiinnittyy tarinaan hirvikolarista, mutta sen sisään on leivottu statusauto ja yhteiskunnallinen asema, ja silloin kohde ei edes huomaa, että häntä on vedätetty, Lauerma sanoo.
Huijarit manipuloivat ihmisiä imartelulla, viehätysvoimalla ja tarjoamalla uhrilleen sitä, mitä häneltä oletettavasti puuttuu. Yksi peruskeino on se, että huijari osoittaa luottavansa uhriin ja “paljastaa” itsestään jotain arkaluontoista.
– Huijari kertoo itsestään jotain kipeää ja häpeällistä ja antaa ymmärtää, ettei ole koskaan pystynyt puhumaan asiasta kenellekään muulle. Kun ihmisellä on taipumus vastavuoroisuuteen, uhri uskoutuu vastaavalla tavalla huijarille, jolloin tällä on kiristysnarut käsissään, Lauerma sanoo.
Usein riistetyt ja petetyt nuolevat haavansa hiljaisuudessa.
― Hannu Lauerma
Isommissa huijauskulteissa voidaan rakentaa näyttäviä puitteita ja tarjota ihmiselle mahdollisuutta kuulua erityisporukkaan. Näin käy muun muassa pyramidihuijauksissa.
– Tällaisiin huijauksiin on mennyt mukaan kaikenlaisia vanhoja kehäkettujakin. Siinä on narsistista viehätystä, kun kuuluu kultapossukerhoon, Lauerma sanoo.
Huijattu voi ajatella olevansa niin kova tyyppi, ettei hän edes usko tulleensa huijatuksi siinäkään vaiheessa, kun pyramidi romahtaa. Syy vieritetään jollekin ulkopuoliselle, ilkeälle taholle.
– Tämä on hyvin usein havaittu ilmiö: huijatut eivät pysty myöntämään, että heitä on huijattu. Rakkaushuijauksissa on samoja elementtejä. Usein riistetyt ja petetyt nuolevat haavansa hiljaisuudessa, Lauerma sanoo.
Huijauksen uhriksi tuleminen aiheuttaa monissa valtavaa häpeää, ja häpeän tunteen on sanottu olevan yksi ihmisen tuskaisimmista tunteista.
Häpeää ei helpota se, että aiheesta on kenties varoiteltu etukäteen, ja nohevimmat muistavat muistuttaa, että mitäs minä sanoin.
Lauerman mukaan monilla onkin tapa asettua epäsuorasti huijarin puolelle.
– Huijauksen uhreiksi tulleet eivät saa ympäristöltään sitä myötätuntoa, mitä he uhreina ansaitsisivat, Lauerma sanoo ja huomauttaa, että todennäköisesti jokaista meistä huijataan jossain vaiheessa elämää.
– Kaikki eivät vain tule tietoiseksi siitä.
' /%3E%3C/svg%3E)
Jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta
Jos huijaaminen on osittain biologiaa ja sitä tapahtuu luonnossakin kaikkialla, kenestä sitten tulee huijari ja kenestä ei?
Lauerman mukaan toisilla valmius huijaamiseen on synnynnäistä, mutta myös kasvuympäristö vaikuttaa.
Vakavat lapsuuden traumat ja ja hyljeksityksi tuleminen on tavallista yleisempää huijareilla. Jotkut ovat kasvaneet ympäristössä, jossa kaikki toiminta perustuu huijaamiseen, eivätkä he tiedä toisenlaista todellisuutta.
Säälin sijaan Lauerma suosittelee kuitenkin suhtautumaan huijareiden elämäntarinoihin varovaisuudella.
– Sääli ei auta huijareihin. He käyttävät sitä hyväkseen. Jollain saattaa olla liikuttava tarina, eikä sitä tarvitse teilata, koska on ihmisiä, jotka saattavat muuttaa kurssiaan. Mutta se on hidas muutos, joka ei tapahdu yhdessä yössä, Lauerma muistuttaa.
Sääli ei auta huijareihin.
― Hannu Lauerma
Huijaukset muuttavat muotoaan kulttuurin myötä ja erityisesti nettihuijauksista on tullut yhä uskottavampia.
Lauermalla on huijatuksi tulemisen välttämiseksi myös kaksi neuvoa.
– Jos on päätymässä suuren rakkauden tai rahasumman äärelle hämmästyttävällä tavalla, kannattaa kertoa siitä luotetuille läheisille, sillä he katsovat asiaa toisesta näkökulmasta. Varoittajia kannattaa yleensä kuunnella, Lauerma sanoo.
– Ja hyvä nyrkkisääntö on, että jos joku tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, on erittäin todennäköistä, ettei se ole totta.
Onko sinua huijattu? Oletko kokenut siitä häpeää? Tule keskustelemaan chattiin torstaina 31.3. klo 21 osoitteessa chat.yle.fi. Asiantuntijavieraana chatissa on oikeuspsykologi ja psykoterapeutti Pia Puolakka. Puolakka on työskennellyt muun muassa vankilapsykologina ja erityisasiantuntijana Rikosseuraamuslaitoksella.
Chat järjestetään yhtä aikaa Bad Influencer – Vaarallinen somevaikuttaja -dokumentin tv-esityksen kanssa.
Dokkarifestivaalin ohjelman kokonaisuudessaan löydät tästä!
