Hyvin sanottu: Lapsi tarvitsee vanhempien, päiväkodin ja koulun tukea kasvaakseen hyväksi keskustelijaksi

Hyvät keskustelijat eivät kasva tyhjiössä. Arjen tärkeimmät vuorovaikutussuhteet kotona, päiväkodissa ja koulussa luovat kasvulle pohjan, kirjoittaa Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Saija Ohtonen-Jones Hyvin sanotussa.

Lasten keskustelutaidot sekä halu ja uskallus keskustelemiseen kehittyvät pitkälti vuorovaikutuksessa läheisten ihmisten kanssa arkiympäristöissä. Tästä koti, varhaiskasvatus ja koulu yhdessä muodostavat valtaosan.

Laadukas vuorovaikutus kotona turvallisten aikuisten kanssa luo pohjan, josta taitavan keskustelijan on hyvä kasvaa. Kun vanhempi on läsnä, kuuntelee ja vastaa lapsen viesteihin ja tarpeisiin sekä on niistä kiinnostunut, lapselle rakentuu mielikuva siitä, että hän on arvokas ja hänen ajatuksensa ja tarpeensa ovat tärkeitä. Luottamus itseen ja siihen, että maailma on hyvä paikka, heijastuu myös luottamuksena ja arvostuksena toisiin. Lapsesta tuntuu turvalliselta keskustella muiden kanssa ja kuulla heidän ajatuksiaan.

Myös varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli hyvien keskustelijoiden kasvattamisessa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset voivat yhteistyössä kotien kanssa vahvistaa ja joskus myös paikata lasten kokemuksia myönteisestä ja tarpeisiin herkällä korvalla vastaavasta vuorovaikutuksesta. Tämä edellyttää, että ammattilaisilla on osaamista ja aikaa kohdata lapsi, kuulla häntä ja vastata hänen tarpeisiinsa sekä osoittaa niin sanoin kuin teoin, että hän on arvokas ja hyvä. Ja että kaverikin on yhtä arvokas ja hyvä. Ammattilaiset voivat auttaa lasta sanoittamaan tunteita ja ajatuksia sekä kertomaan niistä toisille. Myös kuuntelemisen opettaminen ja siihen kannustaminen on tärkeää. Ammattilaiset voivat osana työtään jakaa osaamistaan arvostavasta vuorovaikutuksesta ja positiivisesta pedagogiikasta vanhemmille.

Jos eväät hyväksi keskustelijaksi kasvamiseen ovat varhaisina vuosina jääneet syystä tai toisesta vähäisiksi, on lohdullista muistaa, että keskustelutaitoja voi harjoitella myöhemminkin tietoisesti ja tuettuna. Itse asiassa niitä olisi hyvä harjoitella, sillä kukaan ei kehity taitavaksi keskustelijaksi itsestään – ei vaikka lähtökohdat olisivat parhaat mahdolliset. Keskustelijana ei myöskään koskaan ole valmis.

Koululla voisi olla vielä nykyistäkin merkittävämpi rooli lasten ja nuorten keskustelutaitojen vahvistamisessa, esimerkiksi hyödyntämällä laajemmin oppimista tukevaa keskustelua. Se tarkoittaa tavoitteellista keskustelua, jolla pyritään yhteiseen ymmärrykseen. Keskustelussa rakennetaan tietoa kuuntelemalla ja arvioimalla muiden ajatuksia ja näkökulmia sekä reagoimalla niihin. Oppilaan ajattelu ja osaaminen kehittyvät yhdessä muiden oppilaiden ja opettajan kanssa, kuten hyvässä keskustelussa kuuluukin.

Kun koulussa harjoitellaan keskustelutaitoja, siitä on hyvä ja tärkeää viestiä koteihin. Kodeille voi vinkata koulussa taitojen harjoitteluun käytössä olevista menetelmistä ja kannustaa kokeilemaan niitä myös kotona. Kun koulussa harjoitellaan keskustelutaitoja, siitä on tärkeää viestiä koteihin. Koteihin voi vinkata keskustelutaitojen harjoitteluun käyttetyistä menetelmistä ja kannustaa kokeilemaan niitä myös kotona.

Vanhemmat, kenties vanhempainyhdistyksen tukemana, voivat yhdessä ja laajemminkin ottaa osaa opetusta tukevan, kannustavan ja arvostavan keskustelukulttuurin rakentamiseksi kouluyhteisössä. Mitäpä jos vanhempainillat olisivatkin jatkossa opettajan, vanhempien ja oppilaiden yhteisiä keskustelutuokioita, joita pidetään nykyistä matalammalla kynnyksellä? Miltä kuulostaisivat vanhempien, oppilaiden ja koulun henkilökunnan keskustelut koko koulun hyvinvoinnin vahvistamiseksi tai koulussa esiin nousseiden haasteiden ratkaisemiseksi? Keskustelussa on avaimet moneen hyvään, kunhan osaamme keskustella – toista kuunnellen, arvostaen ja yhteyttä etsien.

Saija Ohtonen-Jones

toiminnanjohtaja

Suomen Vanhempainliitto
Tekstiä korjattu 13.4. klo 8.09: Tekstin alussa ja kuvatekstissä käytettiin kirjoittajasta virheellisesti etunimeä Salla. Oikea nimi on Saija.