Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Antti Kauppisesta tuli yllättäen Gucci-malli, koska muotitoimistot rakastavat "kaurismäkeläisiä" suomalaisia – "Ajattelin, että minne tämä kuikelo ugri päätyy"

Päivitetty 10.04.2022 10:02.
Mustiin nahkavaatteisiin ja nahkahenkseleihin pukeutunut mies istuu keittiönpöydän ääressä. Edessä on lasi maitoa.
Kuvateksti Antti Kauppinen kotonaan Helsingin Vallilassa.
Kuva: Touko Hujanen

Antti Kauppisen tuntevat sanovat, että hän on ihminen, joka päätyy yllättäviin tilanteisiin. Helsinkiläinen museotyöntekijä on Gucci-malli, nuuka palstaviljelijä ja nahkahomoaktivisti.

Asunto on melko tavallinen kerrostaloyksiö ottaen huomioon, että siellä asuu huippumalli. Helsingin Vallilassa sijaitsevan kodin seinät ovat täynnä kovakantisia kirjoja ja uskontoaiheisia kuvia kauniissa kehyksissä. Keittiön lattialla on kookas itämainen matto, joka on löytynyt roskalavalta.

Asukas Antti Kauppinen työskentelee Helsingin taidemuseon koordinaattorina, mutta koronan takia hän on tuurannut useamman viikon leikkipuiston työntekijänä.

Siinä sivussa hän tekee mallintöitä maailmalla: helmikuussa Kauppinen käveli Milanon muotiviikoilla esittelemässä muotitalo Guccin syysmallistoa. Yleisössä istui esimerkiksi Rihannan ja Serena Williamsin kaltaisia superjulkkiksia.

Jääkaapista ovat juuri loppuneet itse istutetut valkosipulit. Kesäisin Kauppinen kasvattaa viljelypalstallaan kolmasosan omasta ruuastaan.

– Olen todella nuuka ja tarkka. Onhan se vähän ristiriitaista kävellä silloin mallina 50 000 euroa maksava laukku kädessä. Mutta ajattelin, että hypätään nyt ensin.

Antti Kauppinen Guccin näytöksessä. Lähde: Gucci

Kauppinen päätyi Italiaan melkeinpä sattumalta. Vuosi sitten hänen ystävänsä, The Sisterhood -mallitoimiston vetäjä Jasmin Islamovic kysäisi Kauppiselta, kiinnostaisivatko mallintyöt.

Kauppinen vastasi, että kyllä kiinnostaa.

Kansainväliset muotitalot haluavat nyt näytöksiinsä vähän iäkkäämpiä malleja – Kauppinen on 44-vuotias, joten hän kuuluu mallipiireissä jo seniorisarjaan. Valokuvia varten Kauppinen puetaan usein perinteisiin, vanhemman ikäpolven miestenvaatteisiin.

Nahkavaatteisiin pukeutunut vaaleahiuksinen mies.
Kuvateksti Antti Kauppinen asui lapsuutensa Helsingin Merihaassa. Hän on opiskellut Pietarin valtionyliopistossa ja tehnyt museoalan harjoittelun Hongkongissa.
Kuva: Touko Hujanen

Mitä Kauppinen miettii tästä kaikesta?

– Ajattelin, että mitenkä tällaista kuikeloa ugria levitetään nyt kaikkialle.

Jasmin Islamovic hakee puhelimessa sanoja yrittäessään selittää, miksi juuri Kauppisen kasvot vetoavat muotitaloihin:

– Perinteisiä suomalaisia kasvoja ei näy paljoa kansainvälisissä mallipiireissä. Tarkoitan sillä tietynlaista kaurismälekäistä olemusta, joka on eksoottista, Islamovic sanoo.

Kauppisen voi helposti kuvitella Le Havre -elokuvan rantabistroon näyttelijä Kati Outisen kanssa.

Muotilehtiä puujakkaran päällä. Lehden kannessa on paidaton, kultaiseksi värjätty mies.
Kuvateksti Englantilaisen Arena Homme+ -muotilehden sisällä on Antti Kauppisen kuva.
Kuva: Touko Hujanen

Tätä juttua alettiin suunnitella henkilökuvana helsinkiläisestä Gucci-mallista, mutta pian tuli selväksi, että se ei ole Kauppisessa edes kiinnostavinta. Kuikelo ugri on ehtinyt poikkeuksellisen moneen.

Keittiön kirjahyllyssä on Kauppisen kirjoittamia ruokakirjoja, minkä lisäksi hän on tehnyt matkaoppaat Pietarista, Tatarstanista ja Moskovasta.

2020 alkaen Kauppinen oli pari vuotta Helsingin vasemmistoliiton puheenjohtajana. Tämän lisäksi hän on ollut fetissijärjestö MSC Finlandin puheenjohtaja. Järjestö on nahkahomojen suurin yhdistys Suomessa ja toiseksi vanhin suomalainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestö Setan jälkeen.

Kauppisen tuntemat ihmiset sanovat, että hän on ihminen, joka vain päätyy yllättäviin tilanteisiin.

Toimittajaystävä Maria Seppälä kuvailee Kauppista näin: "Antti on ainutlaatuinen yhdistelmä venäläistä säilöjämummoa ja nahkahomoa äärimmäisen sivistyneessä paketissa. Ei hänen kaltaisiaan ihmisiä tule muita vastaan. "

Mies istuu nahkavaatteissa divaanilla kirjahyllyn edessä.
Kuvateksti Kauppinen on kirjoittanut kaksi Armas aika -ruokakirjaa ja kolme Sankarimatkailija-matkakirjaa.
Kuva: Touko Hujanen

Antti Kauppinen asui lapsuutensa kulttuurista kiinnostuneessa perheessä Helsingin Merihaassa. Hän muistaa, että perjantaisin saunassa jokainen kertoi vuorotellen kirjasta, jonka oli sillä viikolla lukenut.

Parikymppisenä hän muutti Venäjälle opiskelemaan kulttuurintutkimusta. Maa tarjosi valtaisan määrän kulttuurihistoriaa, johon perehtyä: Pietarin valtionyliopiston sisäpihalla haukkuivat Pavlovin koirien jälkeläiset, tai näin ainakin opiskelijoille kerrottiin. Eremitaasin johtaja kävi luennoimassa koulussa arabialaisesta keskiaikaisesta kirjoituksesta.

Kauppinen ei puhunut venäjää tullessaan maahan. Yliopistossa kielen oppiminen aiheutti hauskoja tilanteita: hän osasi puhua venäjäksi Platonin minä-käsityksestä, mutta ei muistanut miten sanotaan vaikkapa uuni tai patakinnas.

Se oli toiveikasta aikaa, Kauppinen sanoo. Hän saapui maahan 1999, eli alle kymmenen vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Homobaarit saivat olla avoimesti homobaareja.

Kansalaisoikeudet eivät tosin silloin suuremmin Kauppista Venäjällä kiinnostaneet: hän oli tullut maahan juhlimaan ja opiskelemaan, eli viettämään nuoruutta. Mutta ilmapiirissä oli jotain ainutlaatuista.

– Seksuaalivähemmistöjen keskuudessa oli tunnelma, että asiat voivat mennä parempaan päin.

Tilanne on nykyään toinen: Venäjällä asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan alkoivat kiristyä 2006, eli samana vuonna, kun Kauppinen muutti takaisin Suomeen gradu valmiina. Silloin Venäjällä allekirjoitettiin ensimmäiset alueelliset homopropagandalait. Venäjältä turvapaikkaa seksuaalisuutensa takia hakevien määrä onkin Setan mukaan nousussa.

Mies seisoo mustat nahkavaatteet päällään oven edessä.
Kuvateksti Nahkahousut on teetetty mittatilauksena. Takin, kengät ja paidan Kauppinen on ostanut Berliinistä.
Kuva: Touko Hujanen

Tämän jutun kuvia varten Kauppinen vaihtaa kotonaan nahkavaatteisiin: bootseihin, housuihin ja nahkapaitaan.

Kauppinen on nahkahomo-aktiivi: hän kuuluu MSC Finlandiin, eli Suomen suurimpaan fetissijärjestöön. MSC järjestää tapahtumia nahasta, kumista ja esimerkiksi uniformuista kiinnostuneille miehille. Tom of Finland eli Touko Laaksonen oli samaisen vuonna 1976 perustetun kerhon jäsen.

MSC Finlandissa yhdistyvät lukuisat Antti Kauppisen mielenkiinnon kohteet: taide, politiikka ja seksuaalisuus. Tom of Finlandin nahkaestetiikan vaikutus vaikkapa muotimaailmaan ja kansainväliseen populaarikulttuurikuvastoon on ollut valtaisa.

Kun Kauppinen palasi Venäjältä Suomeen hän työskenteli toimittajana ja tietokirjailijana. Sen lisäksi hän toimi Amnestyn Sateenkaariverkoston koordinaattorina. Mutta vuosien harkinnan jälkeen yli kolmekymppisenä hän tilasi MSC:n ilmoittautumiskaavakkeet.

Tämä on hänen mukaansa tavallista: moni alkaa ymmärtää fetissien, kuten nahan, päälle vasta myöhemmällä iällä. Harva tietää vielä parikymppisenä, mitä kaikkea seksuaalisuudelta haluaakaan. Voisi sanoa, että seksuaalisivistys karttuu vasta vanhemmalla iällä.

– Meni vuosi ja olin jo hallituksessa sekä puheenjohtaja ja kirjoitin yhdistyksen historiikin.

Kahden kahvikupin välissä on MSC Finland - Tom's Club -kirja, jonka kannessa on piirretty koppalakkinen ja nahkavaatteisiin pukeutunut lihaksikas mies.
Kuvateksti MSC Finlandin historiikki on Kauppisen kirjoittama. 1970-luvulta asti ilmestyneen Prätkäposti-jäsenlehden monet kannet ovat Touko Laaksosen käsialaa. Yhdistykselle oli iso menetys, kun aiemman sihteerin kuoltua hänen sukulaisensa polttivat kaikki lehtien alkuperäiskannet.
Kuva: Touko Hujanen

Tom of Finlandin kuvastosta tutussa nahkahomoudessa keskeistä on Kauppisen mukaan ilo. Touko Laaksosen taideteoksissa ihmiset hymyilevät ja panevat: asiat eivät tunnu vakavilta.

Vapaaehtoisvoimin pyöritetty MSC Finland on erittäin aktiivinen järjestö: jäseniä on useampi sata, juhlissa käy Kauppisen mukaan tuhansia.

– Luulen, että nahkahomotapahtumissa on samantyyppinen fiilis kuin homobaareissa oli 80–90-luvuilla, kun asia oli vielä monelle salaista. Tulet ystäväporukkaan, vaikka et tunne ketään.

Tämä johtuu osin siitä, että monelle nahkahomous on vielä salaisuus: jäsenkirjeet lähetetään anonyymeissä kirjekuorissa. Se johtuu siitä, että moni jäsenistä ei ole kertonut asiasta vaikkapa perheelleen. Fetissiseksuaalisuus oli Suomessa sairaus vielä vuonna 2011.

Mustiin nahkavaatteisiin pukeutunut mies istuu divaanilla kirjahyllyn edessä.
Kuvateksti Neljä vuotta sitten Kauppinen kirjoitti kirjaa residenssissä Tom of Finlandin entisessä Los Angelesin kodissa. Huvilan pihalla on rauhallinen puutarha, jossa on sitruspuita. Selvisi, että Laaksonen ja Kauppinen molemmat nauttivat puutarhanhoidosta, tai ainakin sen antimista.
Kuva: Touko Hujanen

Toiminta on myös poliittista. Kauppinen sanoo, että homomiehet tavataan lokeroida yhteiskunnassa kummalliseen välimaastoon, jossa he eivät ikään kuin ole naisia tai miehiä, vaan jotain siltä väliltä.

Homomiesten seksuaalisuudesta puhutaan myös verrattain vähän, vaikka Tom of Finland onkin korotettu kansallistaiteilijaksi. Kuva kahdesta miehestä pussaamassa on heti latautuneempi kuin kuva miehestä ja naisesta.

Tom of Finlandin kuvastossa näkyvä nahkahomous on sen hyväksymistä, että homo voi olla miehekäs.

– Mikä on heteroille 'toksista maskuliinisuutta', onkin miehenä olemisen vapautta.

Mikä on heteroille 'toksista maskuliinisuutta', onkin miehenä olemisen vapautta.

― Antti Kauppinen

Tom of Finlandin kansallinen syleily on johtanut kummallisiin tilanteisiin fetissimiesten näkökulmasta.

Touko Laaksosen kuvat ovat heidän "visuaalista kulttuuriaan ja muistijälkeään", Kauppinen sanoo. Se ei välttämättä välity, kun teoksia katsoo taidemuseossa tai Finlaysonin lakanoissa.

– Kun teokset viedään taidegallerioihin, sellaiset irvokkaat tilanteet ovat mahdollisia, että jotkut hihittelevät kuvien äärellä samalla kun joku itkee, koska kuvassa on aidsiin kuollut partneri.

MSC omistaa lukuisia Laaksosen alkuperäistöitä.

– Voisimme ehkä vielä enempi suorittaa kansankynttilätehtävää ja tuoda tietoa teoksista esille. Mutta nyt järjestö on keskittynyt turvallisen tilan rakentamiseen fetissi-ihmisille.

Nahkavaatteisiin pukeutunut vaaleahiuksinen mies seisoo kirjahyllyn edessä.
Kuva: Touko Hujanen

Kauppinen kaataa kotonaan kahvia kultareunaisiin kuppeihin. Valokuvaaja ottaa sen jälkeen hänestä kuvia kirjahyllyjen edessä. Olohuoneen tasolla on englantilainen Arena Homme+ -miestenmuotilehti, jonka sisällä on Kauppisen kuva.

Kauppinen puhuu nopeasti ja käyttää hauskaa, kirjallista kieltä. Hän esimerkiksi kuvaili itseään aiemmin Iltalehdelle "geriatrimalliksi", joka päätyi artikkelin otsikkoon. Se oli hatusta heitetty luonnehdinta.

Kansainväliset mallityöt ovat hänestä hauskoja: Kauppinen kutsuu niitä parhaaksi aloittamakseeen harrastukseksi. Mitään suuria odotuksia niiden jatkumiselle ei tunnu olevan.

Milanossa yksi malli kertoi asuvansa puoliksi Milanossa ja Tokiossa, kun töitä on niin paljon. Tarjouksia on tullut myös Vallilan yksiöön.

– Oli tuossa taas yksi kysely, mutta jouduin kieltäytymään kun lastentarhatyö vie sen verran aikaa.

Vielä enemmän hän odottaa kasvimaalle paluuta, kun kesäkausi alkaa.

Nahkavaatteisiin pukeutunut mies kävelee harmaaseinäisen rakennuksen ohitse.
Kuva: Touko Hujanen

Korjaus 10.4. klo 10:02 Jutussa luki aiemmin, että Kauppinen aloitti Helsingin vasemmistoliiton puheenjohtajana 2019. Oikeat vuodet olivat 2020–2021.

Keskustelu