Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Viisi olennaista syytä, miksi pandemia-aikana innostuttiin neulomaan ympäri maailmaa – ja miksi se koukuttaa jopa käsityön vihaajia

Neulominen on paljon muutakin kuin leppoisa vapaa-ajan harrastus. Pandemia-ajan kiihkeän massaneuloosin juuret ulottuvat syvälle kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Pandemian alku: jono hypermarketin kassalle ulottuu kauas hyllyjen väliin. Turvaväleistä pidetään vielä tarkkaa huolta. Ja siinä sitten seison, lankahyllyn äärellä.

Huomaan poimivani hyllystä muutaman harmaan lankakerän sekä paksuimmat puikot, mitä löydän. Minä, joka onnistuin ala-asteella käsityötunnilla saamaan aikaiseksi ainoastaan yhdet hikiset lapaset (joista toinen oli hyvin iso ja löysä ja sen pari hyvin kapea ja kireä). Minä, joka lähtökohtaisesti vihaan neulomista ja käsitöitä ylipäätään.

Laitan langat ja puikot kärryihin ja lähden kohti kassaa, mielessä epämääräinen ajatus torkkupeitosta.

Joskus elämässä on vaikea selittää, mistä jokin innostus saa alkunsa. Niin vain kävi, että vastoin kaikkia todennäköisyyksiä aloin neuloa.

Olisihan sitä korona-aikana kotoillessa voinut hurahtaa vaikka hapanjuurileivontaan tai viherkasveihin. Neulomisen suosiolle on kuitenkin ihan erityisiä syitä:

1. Kylmässä maassa on helppo tarttua puikkoihin (onneksi ei enää pakko!)

Suomalaiset ovat neulovaa kansaa, ja historiallisesti siihen on erityisesti yksi painava syy: pahuksen kylmä ilmasto. Nykyään voi neuloa mitä huvittaa, ennen lämpimien villavaatteiden neulominen oli naisille puhdas pakko. Monille se oli myös tapa ansaita lisätienestejä. Neulominen kuuluu joka tapauksessa vahvasti kulttuuriperintöömme.

Neuloosiin hurahtaminen juuri Suomessa ei ole siis erityisen poikkeuksellista. Neulominen on suomalaisille tuttua puuhaa, johon opitaan myös koulussa. Kynnys aloittamiseen on matala.

Lähes puolet suomalaisista harrastaa käsitöitä vapaa-ajallaan, ja neulominen on harrastuksista suosituin, kertoo Käsi- ja Taideteollisuusliitto Taito ry:n loppuvuodesta 2021 julkaistu tutkimus. Vuoden 2021 aikana neulominen yltyi entisestään.

Pandemia-aikaa vastaavaa innostusta ei ole ennen nähty, kommentoi esimerkiksi monta vuosikymmentä alalla ollut rovaniemeläinen lankakauppayrittäjä Taina Kerkelä Ylen jutussa joulukuussa 2021.

Flera garnhärvor i olika färger som hänger på en vägg.
Kuvateksti Värikkäiden, pehmeiden lankojen sively vaikuttaa aivoihin samalla tavoin kuin pehmeän kissan silittely.
Kuva: Frida Lönnroos / Yle

2. Kriisi iskee, siis neulomaan – pandemia muistuttaa sota-aikaa

Voi tuntua oudolta verrata maailmanlaajuista pandemiaa sota-aikaan, mutta niissä on yhtymäkohtia, toteaa kansatieteilijä Anna Rauhala. Rauhala on tutkinut suomalaisten neulomista muun muassa väitöskirjaansa Neulonnan taito (2019).

Sekä sodan että pandemian aikana on neulottu paljon, vaikka motiivit taustalla ovat erilaiset. Molemmat ovat kriisejä, joiden aikana on rajoitettu ihmisten toimintaa keskusjohtoisesti.

Rauhala näkee yhteisiä piirteitä myös ihmisten käytöksessä kriisiaikoina: kun vietämme paljon aikaa kotona, aikaa ryhtyy käyttämään luovemmin, hän kirjoittaa joulukuussa 2020 julkaistussa blogissa.

Ja vaikka neuloja kököttää yksin kotona, neulominen on hyvin sosiaalista. Kriisin keskellä esimerkiksi somen kautta avautuu lämmin yhteisö.

Kaksi vaatekappaletta ovat olleet erityisen suosittuja neuleprojekteja pandemian aikana: kypärämyssyt ja kuviolliset villapaidat. Arvaatteko, milloin niitä viimeksi neulottiin urakalla?

Sodan aikana kypärämyssyjä lähetettiin rintamalle, sukkien ja lapasten lisäksi. Puserot tehtiin jämälangoista, ja siksi niihin neulottiin kuvioita.

Toimittaja Eva Pursiainen ja pandemia-ajan suosikit, kypärämyssy ja kuviovillapaita.

3. Neulotaan ekologisempi maailma kierrätyslangasta

Ensimmäinen neuletyöni oli torkkupeitto. Avasin Youtuben, kirjoitin hakukenttään muutaman hakusanan (“miten neulotaan nurjaa”) ja olin nalkissa. Päästyäni alkuun olin suorastaan vimmainen. Omistin uudelle harrastukselleni kaiken vapaa-aikani ja vähän enemmänkin. En ole ainoa, jonka työpaikalla videopalavereissa heiluvat puikot ovat olleet tuttu näky.

Hyvin pian aloin myös ymmärtää, että ihanien lankojen hamstraamiseen voi jäädä koukkuun. Kun on vain yksi pää, kuinka monta pipoa tarvitsee?

Törmään Instagramissa suosittuun tanskalaiseen neulesuunnittelijaan, Lærke Baeggeriin. Kansainvälisellä neulojastaralla on yli 160 tuhatta seuraajaa. Räväkkä neulesuunnittelija kannustaa kaikkia tarttumaan puikkoihin arastelematta.

Tekstiiliteollisuuden ilmastotaakkaa ja kertakäyttökulttuuria kritisoiva Bagger on vienyt neulomisen ja kierrätyksen omalle tasolle: hän pyrkii neulomaan kaiken kierrätyslangasta.

Neulomalla voi toteuttaa omaa persoonallista tyyliä samalla kun miettii pukeutumisen ympäristökuormaa. Mutta jostainhan kierrätyslangatkin tulevat.

Lankojen alkuperä ja tuotannon vastuullisuus kiinnostavat neulojia yhä enemmän, ja kansainvälisesti arvoon on noussut lähituotanto, perinteiset lammasrodut ja luonnonmukaiset värjäysmenetelmät. Pandemian aikana kotimaisen villalangan kysyntä on kasvanut, ja Suomessa on perustettu lammastilojen yhteyteen uusia kehräämöjä.

4. Neulovat feministit: osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun, siis neulon

”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”, kuuluu Minna Canthin usein toistettu – ja väärin ymmärretty – lausahdus. Naisasianaisena sekä kangas- ja lankakauppiaana Canth tarkoitti, että naisten tulisi saada monipuolisempia mahdollisuuksia kouluttautua ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Tarkoituksena ei ollut vähätellä käsityöharrastusta.

Neulominen ei ole ylipäätään muusta yhteiskunnasta irrallista toimintaa. Ompeluseuroissa on keskusteltu yhteiskunnasta, ja 1970-luvulla feministit ja aktivistit kertoivat agendaansa neuleissa. Tänä keväänä on neulottu sinikeltaisissa väreissä tuen osoittamiseksi Ukrainalle.

Nykypäivänä neulojien kesken käydään myös keskusteluja moninaisuudesta ja siitä, kuinka mielikuvaa neulojien ja neulemaailmaan valkoisuudesta olisi syytä päivittää. Sosiaalisella medialla on ollut suuri rooli erilaisten neulojien esiinnousussa, kuten Voxin artikkelissa kirjoitetaan.

Yksi viime vuosien näkyvimpiä kansainvälisiä poliittisia neulemielenilmauksia on ollut pinkki pussy hat eli mirripipo. Pinkki kissankorvilla varustettu pipo koristi satojen naisten päätä naistenmarsseilla, joita järjestettiin sen jälkeen, kun Donald Trump marraskuussa 2016 valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Mirripipo saavutti niin suuren suosion, että monella paikkakunnalla vaaleanpunainen lanka loppui kaupoista.

Mirripipon ohje levisi erityisesti suositun neulesivusto Ravelryn kautta. New Yorkerin artikkeli kertoo, miten alun perin neutraali neulojien sivusto on sekin muuttunut ajoittain kiivaan poliittisen keskustelun – tai neulomisen – areenaksi.

"Sanningen spelar en roll" står det på skylten som flickan bär på i kvinnomarschen i Washington i USA.
Kuvateksti Kaikenikäisiä naisia osallistui naistenmarsseille pinkit pipot päässä. Kuva Washington D.C:stä vuodelta 2017.
Kuva: EPA/Tracie Van Auken
Tusentals röda s.k. pussy-mössor fotade uppifrån
Kuvateksti Neulomisen joukkovoimaa: pinkkien pipojen meri Women's March -marssilla Washington D.C:ssä tammikuussa 2017.
Kuva: Lars Grönroos / Yle

5. Neulominen rauhoittaa ja auttaa sietämään vastoinkäymisiä

Neulominen edistää hyvinvointia ja etenkin mielenterveyttä. Neulomisen terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti.

Brittiläinen terveysasiantuntija Betsan Corkhill hyödyntää neulomista auttaakseen kroonisen kivun tai ahdistuksen kanssa kamppailevia potilaita selviytymään vaikeasta elämäntilanteestaan. Corkhill on tehnyt vuosien ajan tiivistä yhteistyötä kansainvälisten yliopistosairaaloiden ja tutkijoiden kanssa sekä perustanut neulomisen hyvinvointivaikutuksiin keskittyvän, voittoa tavoittelemattoman Stitchlinks-järjestön.

Corkhill listaa neulomisen myönteisiä vaikutuksia:

  • Meditatiiviset vaikutukset auttavat neulojia

  • Lanka on pehmeää kosketella

  • Lankojen värit piristävät

  • Neuletyön valmistuminen tuo onnistumisen tunteita

  • Neulominen opettaa vastoinkäymisten sietämistä, ja sitä, ettei purkaminen ja uudelleen aloittaminen olekaan niin kamalaa.

Neulomisen tulevaisuus

Neulomisen maailmaa pidempään seuranneita saattaa huvittaa se, että innostuksesta puhutaan uutena juttuna – jälleen kerran.

– Kaksikymmentä vuotta minulta on kysytty, “onko tämä nyt buumi”, kuvailee kansainvälisesti menestyneen, suomalaisen Laine Magazine -neulejulkaisun perustaja ja luova johtaja Jonna Hietala Pakko neuloa -Areena-sarjan haastattelussa.

– Että ei ole buumi, tämä on ollut pitkään!

Vaikka neulominen pandemia-aikana on ollut historiallista, ei suosio ole syntynyt tyhjästä. Missään ei myöskään näy merkkejä siitä, että innostus olisi katomassa.

Oma neuleinnostukseni ei osoita laantumisen merkkejä, vaikka tahtini onkin hidastunut. Nyt kun pandemianhoito on Suomessa muuttunut, ja elämänpiiri on taas laajentunut kodin seinien ulkopuolelle, työpaikalla, kaupassa ja harrastuksissa käyminen eli tavallinen elämä on neulomista eniten häiritsevä tekijä. Tuotteliaisuuden tukkeena ovatkin ne asiat, joita niin kovasti kaipasin, kun opettelin neulomaan.

Neulominen seuraa mukanani ja myötäilee elämäni eri vaiheita. En usko luopuvani siitä ikinä kokonaan. Uskon, että sama koskee meitä neulojia laajemminkin. Niin suuri merkitys puikoilla ja langoilla, ja tuolla silmukoita silmukoiden perään luomisella meille on.

Videot: Yle / Frida Lönnroos

Tekstin ja videoiden editointi: Hannamari Hoikkala

Katso viisiosainen Pakko neuloa -minisarja Yle Areenassa. Även på svenska på Yle Arenan: Jag måste sticka.

Keskustelu