Sotaa työkseen selittävän Mika Aaltolan elämä mullistui kolme viikkoa sitten, kun hänen esikoisensa syntyi: "Lapsen silmistä näkee toivon"

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola puhuu toivosta psykoterapeutti Maaret Kallion ja työelämäprofessori Jarno Limnéllin vieraana Menikö tunteisiin? -ohjelmassa.

Mika Aaltolan elämässä sekoittuvat levottomuus maailman tilanteesta ja toivo uudesta elämästä. Hänen arkensa mullistui kolme viikkoa sitten, kun hänen esikoisensa syntyi. Lapsi täytti elämän toivolla.

– Kun hänen silmiinsä katsoo, niistä katsoo ikuisuus ja tulevaisuus. Siinä näkee toivon sarastuksen.

Mika Aaltola sanoo, ettei elä pilvilinnoissa. Hänen unelmansa koostuvat pienistä asioista.

– Siitä, kun saan kirjoitettua hyvän lauseen tai vaihdettua pojan vaipat niin, että hän hymyilee.

Siitä huolimatta, että MIka Aaltola seuraa työkseen sodan kauhuja, hän näkee toivon kipinöitä joka puolella ympärillään. Kun hän käveli lapsensa kanssa Helsingissä Tehtaankadulla, Venäjän lähetystön edessä tuli vastaan pilkahdus toivoa.

– Ukrainan lippuun kääriytynyt ukrainalainen seisoi Venäjän lähetystön edessä ja katsoi sitä uhmakkaasti. Siinä uhmassa näkyi toivon sarastus: yhden maan tulevaisuuden sarastus.

"Jäähyväiset kiduttavat eniten"

Ukrainan tilannetta seuratessa toivoon on vaikea tarttua. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan vuoksi. Pakolaisiksi lähtevät lapset ovat joutuneet hyvästelemään isänsä tietämättä tapaavatko he enää koskaan. Kun lapsi lähtee aamulla kouluun, puoliso töihin tai vanhempi rintamalle, ei ole varmuutta siitä, palaako hän koskaan kotiin.

Mika Aaltolan mielestä sodassa kiduttavat eniten epävarmuus selviytymisestä ja tutun arjen rikkoutuminen. Maailma ympärillä muuttuu hallitsemattomaksi kaaokseksi.

– Kun ne jäähyväiset jätetään, se kiduttaa eniten. Se jää raskaimmin ihmisen mieleen. Arjen rikkoutuminen tuntuu pahimmalta.

Mika Aaltola pohtii, että kannattaisi kuitenkin luottaa siihen, että lopulta asiat menevät hyvin. Hänelle toivo on kantava tunne, joka sisältää lukemattomia värisävyjä.

– Tässä ajassa toivon sarastukset saattavat olla ohimeneviä, mutta niistä saa paljon lohtua ja päättäväisyyttä. Siitä kannattaa ammentaa.

Vaikka uskoisi ja kannattaisi uskoa, että hyvä voittaa, pitäisi meidän Mika Aaltolan mukaan suuttua, kun katsomme hätää.

– Empatia ei kanna tarpeeksi pitkälle varsinkaan, kun se ritualisoituu siihen, että lahjoitetaan kännykällä rahaa. Suuttumus kestää ja se on kantavampi tunne. Kun katsomme hätää, oikeudenmukaisuuden kompassin pitäisi värähtää.

Mika Aaltolan mukaan tiedon merkitys korostuu, kun haluaa edistää toivoa.

– Kerron yleensä aika lohduttomia skenaarioita, mutta palaute ihmisiltä on se, että se rauhoittaa. Kun osaa lukea merkkejä ajassa, tietää mitä on tulossa ja voi tehdä itsensä myös onnekkaaksi. En lähtisi tähän aamuun, jos ei olisi toivon kultaista lankaa tai ajatusta siitä, että elämä lutviutuu.

Toivo nostaa päätään etenkin, kun selviytyy vaikeuksista tai voittaa kohtalonsa. Toivoa ei Mika Aaltolan mielestä tarvitse kaivaa tyhjästä tai ylläpitää yksin.

– Jotkut ihmiset pystyvät tuottamaan toisille toivoa: esimerkiksi Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi.

"Poliitikko, joka ei liikutu, on tyhmä"

Mika Aaltola ajattelee, että järjen ja tunteiden on käytävä käsi kädessä, jotta maailmantilanteen käsittelystä selviää. Hänen mukaansa tämä pätee kaikkiin ihmisiin – ei vain tavan tallaajiin.

– Suomalaiset vaativat johtajiltaan usein jotain, mikä ei ole inhimillistä, ja jos he jäävät kiinni inhimillisyydestä, siitä syntyy kohu. Jokainen Suomen suuri valtiohenkilö on varmasti kokenut tunteita hädän hetkellä.

Jos tunteita ei koe tilanteen vaatimalla tavalla, Aaltolan mielestä järki ei toimi eikä ihminen ymmärrä mitä on tapahtumassa. Hänen mielestään valtion johtajakin saa liikuttua, jopa itkeä.

– Poliitikko, joka ei liikutu, on tyhmä. Jos et näe ihmisen silmissä edes jonkinlaista surumielisyyttä, kun hän kuvaa sodan kauhua, voiko sellainen ihminen olla luotettava. Kun menee selittämään ihmisille sotaa, pitää tuntea.

Aaltolan mukaan kansainvälinen politiikka on täynnä tunnetta. Uutiset ovat täynnä tunnetta. Siksi hänen mielestään kannattaa ensin tuntea ja vasta sen jälkeen järkeillä.

– Asiat menevät silloin oikein päin. Mukaan tulee käytännön viisautta, kun sydän kertoo meille epäoikeudenmukaisuudesta. Kylmä mieli kertoo, mitä voimme tehdä asioille.

Mika Aaltola puhuu toivosta Menikö tunteisiin radio-ohjelmassa psykoterapeutti Maaret Kallion ja työelämäprofessori Jarno Limnéllin vieraana. Voit kuunnella ohjelman alta.

Mika Aaltola – "Vastasyntyneen silmissä näkee toivon sarastuksen"

55:26