Hyppää pääsisältöön

Musiikki

Pianisti Ilona Liiman katsoo kameraan.

Lukiolainen Ilona Liiman ei panosta kouluun vaan soittamiseen, sillä hän tietää mitä haluaa: tulla ammattipianistiksi, joka asuu Keski-Euroopassa

Ilona Liiman tiesi jo lapsena, että hänen suurin unelmansa on olla ammattipianisti. Koulu jäi taka-alalle, kun Ilona priorisoi pianonsoiton kaiken muun edelle.

Päivitetty 29.04.2022 22:09.

18-vuotias Ilona Liiman nauttii pianoa soittaessaan etenkin flow-tilasta, johon hän parhaimmillaan pääsee.

– Parasta on kun pystyn siirtämään omasta päästäni kaikki musiikilliset ajatukset ja ideat ilmoille soittimen kautta. Se on aivan huikeaa, varsinkin jos se tapahtuu lavalla ja muutkin kuulevat.

Aktiivisina harjoituskausina Liiman soittaa pianoa aamusta iltaan, käväisten kotona ainoastaan syömässä ja nukkumassa.

– Se on vähän kuin tekisi kahta työtä: on koulu ja soitto. Toisaalta soittaminen ei tunnu työltä. Vaikka olisin soittanut 8 tuntia putkeen, se on yksinkertaisesti vapaa-aikaani, jonka valitsen käyttää soittamiseen, Liiman sanoo.

Sibeliuslukiossa opiskeleva Liiman toteaa koulun jääneen sivurooliin hänen elämässään.

– Aika vähän tulee panostettua.

Liiman suorittaa lukiota kolmen vuoden sijaan neljässä vuodessa, jotta hänellä jää pianonsoiton lisäksi aikaa opiskella lempiaineitaan äidinkieltä, uskontoa ja matematiikkaa.

– Saksanopettajani lukiossa varoitti toisen vuoden loppuunpalamisesta, ja mietin että jos tuo on se periaate ja oletus, että oppilaat palavat loppuun, olisiko aika muuttaa systeemiä? Haluaisin että nuoria kannustettaisi siihen, että on sallittua venyttää lukiota, kuten minäkin teen. Että säilyy balanssi. On tärkeää elää kun vielä jaksaa.

Ystävät omistautuvat nyt pääsykokeisiin lukemiselle, mutta Liimanin fokus pysyy musiikissa.

– Minulla on ystäviä, jotka haluavat lääketieteelliseen. Kaikki kunnioitus heitä kohtaan, jotka pystyvät selviämään tuossa systeemissä, mutta itse en ikinä pystyisi siihen. Se on ihan hullua.

Kiusaaminen ei lannistanut

Liiman aloitti painon soittamisen 6-vuotiaana. Hän suhtautui pianonsoittoon alun perin leikkinä, mutta nopeasti asennoituminen muuttui ja tähtäimeksi tuli ammattimuusikkous.

Ala-asteella Ilonaa kiusattiin, koska joidenkin oppilaiden mielestä hänen ehdoton omistautuminen soittamiselle oli outoa.

– Minua kiusattiin ala-asteella, koska soitin niin täysillä. Mutta se meni yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, ja korkeintaan kasvatti halua näyttää, että osaamista ja jaksamista soittaa kyllä löytyi.

Kuvassa on pianisti Ilona Liiman.
Kuvateksti Koulu on ollut Ilona Liimanin elämässä aina sivuroolissa.
Kuva: Jonna Öhrnberg / Yle

Liimanin onneksi hänen kohdalleen osui Mäntsälän musiikkiopistossa opettaja, joka tunnisti Liimanin lahjakkuuden ja intohimon soittamiseen.

– On niin tuurista kiinni millaisen opettajan saa, mutta Anu Holländer opetti minua tasoni mukaisesti jäykän opetussuunnitelman sijaan. Sitä ei silloin nuorena vielä ymmärtänyt, mutta minun ja opettajani välisessä kemiassa oli jotain erityistä.

B-suunnitelmana jooga

Liimanin soittouralle on mahtunut haastavampiakin vaiheita. Koronapandemian pahimpina kausina harjoitustilat pysyivät kiinni ja Liiman kärsi sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena persoonana etäopetuksesta. Hän ei saanut harjoiteltua niin hyvin kuin olisi halunnut.

– Silloin keskityin vain pärjäämiseen, Liiman sanoo.

Korona-aikana Liiman löysi itsensä myös pohtimasta vaihtoehtoja pianonsoitolle, koska pandemia konkretisoi työttömyyden uhkan.

– B-suunnitelma pitää aina olla. Esimerkiksi jo rasitusvammojen riski on sellainen, että ne voivat viedä työt alta. Siinä mielessä tämä on todella raju ala. Aina voi tietysti siirtyä opettamaan tai tehdä muita töitä musiikin kentällä, mutta ei se ole sama asia, Liiman pohtii.

Pianisti Ilona Liiman hymyilee kameralle.
Kuvateksti Ilona Liimanin tähtäimessä on muuttaa ulkomaille ja omistautua täysin pianonsoitolle.
Kuva: Jonna Öhrnberg / Yle

Kun Liiman ehtii, hän harrastaa joogaa. Laji löytyi lukiossa, ja sai Liimanin heti ihastumaan sen tuomaan rauhoittavaan vastapainoon pitkille päiville pianon ääressä. Yksi Liimanin vaihtoehtoisista urahaaveista on joogaopettajana toimiminen.

– Lisäksi olen kiinnostunut yrittäjyydestä, hyvinvoinnista ja tietyllä tasolla myös new age -hörhöilystä. On kiinnostuksen kohteita, mutta tällä hetkellä ei sen kummempaa suunnitelmaa tai varsinkaan ajatusta lähteä tekemään mitään muuta.

“Klassinen musiikki profiloitunut yläluokan jutuksi”

Kotimainen klassisen musiikin kenttä kaipaisi Liimanin mielestä aktiivisempaa markkinointia ja raikkaampaa imagoa, sillä Suomessa järjestetään paljon konsertteja ja festivaaleja, joilla vierailee kansainvälisiä tähtiä.

– Kyllähän näitä on, nuoret tekevät ja ammattilaiset tekevät, mutta tuntuu että ketään ei kiinnosta. Klassinen musiikki on profiloitunut liikaa joksikin yläluokan jutuksi, ja kenttä kärsii tietyllä tavalla maineestaan.

Liiman katsoo tilanteen olevan parempi muualla Euroopassa – elinvoimaisempi ja inspiroivampi. Siksi hänen haaveenaan onkin joskus asua ja työskennellä ulkomailla, kuten Saksassa tai muualla Keski-Euroopassa.

Vaikka Sibelius-Akatemia on Liimanin mielestä tasokas koko maailmankin mittakaavassa, hän kaipaa uusia ympyröitä.

– Olen katsellut paljon eri kouluja ja miettinyt mitä maksaisi asua esimerkiksi Hannoverissa. Saksa kohtelee suomalaisia hyvin, ja pystyn nimeämään monia suomalaisia muusikkotuttuja, jotka asuvat siellä tälläkin hetkellä.

Jännittäminen helpottaa, kun pääsee lavalle

Liiman on yksi kahdeksasta nuoresta solistista, jotka pääsivät tänä vuonna soittamaan Radion sinfoniaorkesterin kanssa. Nuoret Radio-orkesterin solisteina -sarjalla on pitkät juuret, sillä ensimmäinen konsertti järjestettiin jo 1950-luvulla.

Nykyisin konsertti on yksi RSO:n yleisön suurimmista suosikeista. Nuorin tänä vuonna mukaan valikoituneista soittajista on 9-vuotias viulisti Lumikki Heikkilä.

Ilona Liiman soittaa flyygeliä.
Kuvateksti Ilona Liiman harjoittelee näytöstä edeltävänä päivänä RSO:n kanssa.
Kuva: Petri Enbuske / Yle

Nuorten solistien konsertissa soittaminen on ollut Ilona Liimanin haave siitä lähtien kun hän oppi mitä sana “konsertto” merkitsee. Hän ei meinaa vieläkään uskoa tulleensa valituksi, sillä hakijoiden joukossa oli hänen mukaansa paljon tasokkaita pianisteja.

– Paljon riippuu siitä mitä soittimia halutaan, millaisia biisejä ja millainen ohjelma. Onhan se tietysti soittotaidoista kiinni, mutta on hienoa että omat valinnat sekä koesoittojen pohjalta valitsemassa olleiden henkilöiden taiteelliset näkemykset menivät tällä tavalla yksiin.

Liiman luokittelee itsensä suhteellisen kovaksi jännittäjäksi, mutta konsertin suhteen hän on luottavainen. Takana on paljon harjoittelua, ja jännittäminen yleensä helpottaa, kun lavalla pääsee kunnolla vauhtiin.

Yleisesti Liimanin on kuitenkin vaikea olla tyytyväinen suorituksiinsa, ja hän toteaakin olevansa hyvin itsekriittinen.

– Se on ominaisuus, joka työntää minua eteenpäin. Mutta tietysti voisi olla hyödyksi opetella suhtautumaan omaan soittamiseen hieman lempeämmin: se, että pystyisin ottamaan rennommin, voisi jopa tehdä taiteelle hyvää. Sillä taidettahan tässä loppupeleissä tehdään.

Radion sinfoniaorkesterin nuorten solistien konsertti - Toista Yle Areenassa

RSO:n koko tuotanto Areenassa.