Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

”Opin jo varhain 10-sormijärjestelmän, josta olen todella kiitollinen”, sanoo vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard

Teini-ikäinen Kaarina Hazard ja kirjoituskone
Kuva: Kaarina Hazardin kotiarkisto

Kaarina Hazard oppi kirjoituskoneen käytön jo varhain, kun hän siirsi laulunsanoja C-kasetilta paperille. Nyt akateeminen sekatyöläinen toimii vapaana kirjoittajana ja kriittisenä keskustelijana.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta

Kun Kaarina Hazard oli nuori, nauhoitti hän radiossa soitettuja lauluja C-kasetille. Kasettia kelattiin hitaasti taaksepäin ja eteenpäin, jotta laulunsanat sai muistiin.

– Kun äiti naputteli töitään kirjoituskoneella puhtaaksi, opin siinä rinnalla 10-sormijärjestelmän, josta olen todella kiitollinen. Kirjoitin kirjoituskoneella laulunsanoja.

Nykyään akateeminen sekatyöläinen tekee elämässään monenlaista kirjoitustyötä. Kirjojen, kolumnien, suomennoksien ja käsikirjoitusten kirjoittamisen lisäksi Kaarina Hazard on näytellyt 17 teoksessa.

Kaarina oppi 4-vuotiaana lukemaan

Kirjaimien maailma oli Kaarinalle varhain avoin, mutta samalla sanojen sisältö saattoi olla merkitykseltään täysin tuntematon. Hän arvelee, että liian varhainen lukemaan oppiminen ei ole välttämättä hyvä asia.

– Kun osaa varhain lukea, kaikki on mystistä, sillä pieni lapsi ei ymmärrä lukemaansa.

Kaarinan varhainen lukutaito pelästytti setää, joka kuvitteli vain leikkivänsä pienen veljentyttären kanssa kirjaimilla ja liitutaululla.

Hazardin mielestä liian varhainen lukemaan oppiminen on vaikuttanut ajatteluun ja siihen, miten huonosti jotkut itsestäänselvyydet aukeavat.

Taaperoikäinen Kaarina Hazard.
Kuva: Kaarina Hazardin kotiarkisto

Savo on huolenpidon ja rakkauden kieli

– Asuin 5-vuotiaaksi asti savolaisen mummon hoivissa, joten savo on se kieli, missä astuin suomen kieleen.

Savoon liittyy jotakin äärimmäistä huolenpitoa Kaarina Hazardin mielestä.

– Lähtökohtaisesti olen monikulttuurinen jo siksi, että synnyin turkulaisille vanhemmille Kuopiossa, mutta nämä kulttuuripiirit ovat kielen lisäksi keskenään aivan erilaiset.

– Isällä oli tapana lukea minulle satuja, mutta näppäränä insinöörinä hän luki myös kelanauhurille satuja, joita sitten kuuntelin.

Kaarinasta oli ihana kuulla isän ääntä, mutta siitä puuttui oleellisesti jotakin silloin, kun isä ei ollut läsnä.

– Lapsena halusin olla koko ajan lukemisen sylissä, sanoo Kaarina Hazard, jonka mielestä ääneen lukemisessa on jotakin aivan satumaista.

”Suomen kieli on toinen kotimaani”

Kaarina sanoo olleensa hyvin närkästynyt suomen kielen tunnilla aineotsikkojen latteuksista kuten ”Kesälomani” tai ”Ongella”, joista hänen oletettiin kirjoittavan muiden luokkakavereiden ohella.

– Luulin pitkään, etten saa kielen kautta yhteyttä maailmaan, kunnes opettaja vaihtui.

Uusi yläasteen opettaja muutti Kaarinan elämän syvällisellä tavalla. Käänteentekevää oli opettajan ymmärrys Kaarinan kirjoittajalahjoista, sillä ensimmäisestä novellityyppisestä aineesta hän arvosanaksi 10, vaikka aineessa oli 16 pilkkuvirhettä.

Tuo kokemus heilautti Kaarinan käsitykset siitä, miten maailmassa pärjää, ja minkälaisia vapauksia voi ottaa.

– Kiitos vaan Paula Kalliola, pelastit henkeni yläasteen vuosina, sanoo Kaarina.

Yksin ja yhdessä kirjoittaminen

Kirjoittamiseen paneutuminen ei ollut kuitenkaan monipuoliselle kielentaitajalle tietoinen valinta. – Se ei ollut urasuunnittelua, vaan olen tehnyt, mitä eteen on tullut.

– Joissakin kirjoittamisen lajeissa tunnen olevan kömpelö, mutta opin koko ajan, sanoo vaatimaton Hazard, joka kirjoittaa draamaa mm. näytelmäkirjailija Leea Klemolan kanssa.

Kaksistaan kirjoittaminen sopii draamaan Hazardin mielestä hyvin. Klemola & Hazard eivät koskaan kirjoita yksin – ainoastaan silloin kun he ovat yhdessä.

– Meille on muodostunut sellainen kolmas persoona, johon astumme, silloin kun tapaamme toisimme työn merkeissä.

Alkujaan kirjoittaminen alkoi siitä, että joku pyysi kolumnia. – Opiskellessani otin niitä duuneja, joita eteeni tuli. Sillä tiellä olen edelleen, sanoo Hazard, joka päätti keskittyä kirjoittamisessa mediaan, sillä se luo yhteistä todellisuutta.

Freelancerina toimiva Hazard tekee enimmäkseen keikka-pätkä-urakkatyötä, joka voi olla hyvin stressaavaa.

– Pätkätyöläisyys on ollut myös hyvä positio, sillä minua ei voi erottaa mistään, kun en ole kenelläkään töissä. Toisaalta olisi kiva kuulua osana johonkin yhteisöön ja toimia jonkun yhteisön puolesta.

Hazard kirjoitti pitkään mediasta ja mediakritiikistä, sillä hänestä se luo yhteistä todellisuutta. - Päästäkseni osaksi todellisuutta, kysyin ja kyseenalaistin asioita.

Kohu kolumnista Ludvig Borga

Vuonna 2010 syntyi kohu Iltalehdessä julkaistusta Hazardin kolumnista, joka analysoi iltapäivälehtien tapaa käsitellä Tony Halmetta. Julkisen sanan neuvoston antoi tuomion Iltalehdelle, sillä sen mielestä kolumni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Kolumnia ei otettu mediakritiikkinä kuten Hazard sen tarkoitti, vaan Tony Halmeen teilaamisena.

– Kolumnin herättämässä kohussa jäin täydellisen yksin. Freelancerina minulla ei ollut työterveyttä, esimiestä eikä mitään rakennetta, mikä olisi tukenut minua suojaamattomassa tilassa.

Hazard arvelee, ettei hän toivu milloinkaan kohun aiheuttamasta kokemuksesta, sillä hänet sysättiin täysin ulkopuolelle.

Matkailua vanhaan hyvään aikaan

Interrailin kulta-aikana 1980-luvulla saattoi matkustaa vielä siten, että matkustajat olivat täysin tavoittamattomissa.

Kaarina Hazard interrail-matkalla.
Kuva: Kaarina Hazardin kotiarkisto


– Tuohon aikaa saattoi olla täysin piilossa ja karussa, sanoo Hazard, joka sanoo soittaneensa ehkä kerran viikossa vastapuhelun kotiin tyyliin ”olen hengissä”.

– Kaupat olivat erilaisia eri maissa, jolloin Eurooppa tuntui isommalta ja monitahoisemmalta, sanoo haikea Hazard, joka soisi piiloon ja katveeseen pääsemisen myös nykynuorille.

Näyttelijä vailla vertaa

Suomalaisten mieliin ja sydämiin on jättänyt pysyvän jäljen Kaisu Ketonen, jota Kaarina näyttelee elokuvassa Liian paksu perhoseksi (1998). – Eihän sitä elokuvaa tehdessä kukaan tiennyt, minkälainen hitti siitä tulee!

Elokuva perustuu Sisko Istanmäen romaaniin, ja elokuvan ohjasit Heidi Köngäs.

– Henkilökohtaisesti minulle oli ihanaa, että Kaisun äitiä näytteli Tuula Nyman, jonka olin 1970-luvulla nähnyt Jyväskylän kaupungin teatterin lavalla.

Parhaan naisnäyttelijän palkinnon Hazard sai Rouenin pohjoismaisen elokuvan festivaalilla Ranskassa elokuvasta Posti pappi Jaakobille (2009), jossa hän näyttelee Leilan roolia.

Ohjaaja Klaus Härö soitti Hazardille ja pyysi hänet roolin. – Totta kai! Näyttelen aina, kun pyydetään.

Kuusi kuvaa vapaa kirjoittaja Kaarina Hazardin elämästä - Toista Yle Areenassa

Lisää aiheesta:
Minna Canth -palkinto Kaarina Hazardille – "Vahvan naisen roolimalli ja yhteiskuntamme ravistelija"

Liian paksu perhoseksi -elokuva rikkoi katsojaennätyksiä

JSN antoi Iltalehdelle langettavan päätöksen Halme-kolumnista