Jos lapsi pelästyy mediassa näkemäänsä, pohtikaa yhdessä mikä sisällössä on faktaa ja mikä fiktiota, kehottaa psykologi
Kun lapsi näkee pelottavaa sisältöä mediassa, se voi jäädä mieleen pyörimään ja aiheuttaa ahdistusta. Aikuisen on hyvä tunnistaa pelon merkit, ja selvittää mikä lapsen mieltä painaa.
Lapset reagoivat pelottavaan sisältöön monilla eri tavoilla. Lapsi voi olla rauhaton, ärtynyt ja jopa aggressiivinen. Toisaalta lapsi voi olla hiljainen ja omiin ajatuksiinsa uppoutunut.
Mieli ry:n lasten ja nuorten asiantuntijapsykologi Elina Komulaisen mukaan pelottava sisältö voi vaikuttaa lapsen tunne-elämään ja käyttäytymiseen voimakkaasti.
– Lapsi voi olla poissa tolaltaan ja säikähtää muitakin tilanteita helposti. Pelko voi näkyä lapsen leikeissä, se voi vaikuttaa nukkumiseen ja jopa syömiseen. Lapsi saattaa hakeutua jatkuvasti aikuisen seuraan, muttei kerro miksi, listaa Komulainen.
Jos aikuinen huomaa tällaisia merkkejä, hänen kannattaa reagoida niihin saman tien ja kysyä lapselta mistä on kyse. Keskustelulle on hyvä varata aika ja paikka, jossa vanhempi ja lapsi voivat pysähtyä asian äärelle ja puhua rauhassa.
Jos lapsi on lukossa pelkonsa kanssa, niin aikuisen pitää yrittää sanoittaa asiaa. Aikuinen voi kertoa huomaavansa, että lasta vaivaa joku asia, ja ehdotella erilaisia vaihtoehtoja, mistä voisi olla kyse.
Elina Komulainen
Komulainen korostaa, että aikuisen tulee käyttäytyä rauhallisesti, vaikka selviäisi, että lapsi on katsonut salaa kiellettyä materiaalia. Lapselle ei saa suuttua, eikä korottaa ääntä.
Lapsen on koettava aikuinen turvalliseksi, jotta hän uskaltaa kertoa mikä mieltä painaa.
– Jos lapsi on lukossa pelkonsa kanssa, niin aikuisen pitää yrittää sanoittaa asiaa. Aikuinen voi kertoa huomaavansa, että lasta vaivaa joku asia, ja ehdotella erilaisia vaihtoehtoja, mistä voisi olla kyse. Voi myös kysyä suoraan, onko lapsi esimerkiksi nähnyt väkivaltaa, Komulainen neuvoo.
Läheisyys, esimerkiksi kainaloon käpertyminen tai kädestä kiinni pitäminen vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta.
Pohdi lapsen kanssa, mikä on faktaa ja mikä fiktiota
Komulaisen mukaan aikuisen pitää ottaa tosissaan se, mitä lapsi sanoo. Sisältö voi järkyttää lasta, vaikka aikuinen ei kokisi sitä pelottavaksi. Lapsi ei välttämättä ymmärrä todellisten ja näyteltyjen tapahtumien eroa.
– Lapsen kanssa kannattaa keskustella siitä, mikä on faktaa ja mikä fiktiota mediasisällöissä. Samalla on hyvä miettiä oikeaa ja väärää sekä syy- ja seuraussuhdetta eli sitä, mitä väkivallasta todellisuudessa seuraa, sanoo Komulainen.
Uutissisältöjen kohdalla on hyvä puhua siitä, mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Pelästyneelle lapselle kannattaa kertoa, että tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla ihmisillä.
– Lapsella on lupa pelätä, sillä pelko on tunne, joka auttaa lasta suojaamaan itseään. Aikuinen voi rauhoitella lasta muistuttamalla, että ruudulla näkyvä ei tapahdu meillä täällä kotona, vaan ohjelmassa, Komulainen neuvoo.
Älä jätä lasta yksin pelottavien tunteiden kanssa
Komulainen tietää, että lapsen mieleen jää usein visuaalinen mielikuva, joka tulee helposti uniin. Tällöin aikuisen läheisyys on tärkeä turvallisuuden tunteen tuoja.
– Lasta pitää lohduttaa, ottaa syliin ja vanhemman viereen nukkumaan, jos häntä pelottaa keskellä yöllä. Lapsi rauhoittuu, kun huomaa ettei hänellä ole hätää.
Jos lapsi toistuvasti altistuu pelottaville sisällöille, eikä aikuinen puutu asiaan, jää lapsi yksin tunteidensa kanssa. Se aiheuttaa lapselle huolta ja hän alkaa helposti murehtia muitakin asioita.
Pidempään jatkuessaan tilanne voi järkyttää lapsen tunne-elämää ja näkyä käyttäytymisessä esimerkiksi aggressiona tai vetäytymisenä.
– Haitalliset kokemukset mediasisällöistä voivat vääristää lapsen maailmankuvaa pelottavaksi ja uhkaavaksi. Lapselle voi tulla tarve puolustautua, tai hän ei uskalla mennä tilanteisiin, koska pelkää niitä, Komulainen sanoo.
Solmi perheessä pelisäännöt
Komulainen myöntää, että mediatulvan hallitseminen on vaikeaa myös aikuisille. Hän painottaakin, että mediakasvatusta on syytä pohtia joka perheessä. Vanhempien kannattaa luoda pelisäännöt, joihin koko perhe sitoutuu.
Komulainen painottaa, että median äärellä on tarkoitus myös viihtyä, oppia ja jakaa iloisia hetkiä.
– Perheen yhteinen lempiohjelma voi synnyttää pitkälle kantavia myönteisiä lapsuusmuistoja. Ja verkossa pelaamalla voi solmia uusia kontakteja lapsiin, jotka jakavat samaa kiinnostuksen aihetta. Nämäkin ovat tärkeitä näkökulmia mediasisältöihin, Komulainen sanoo.
Televisio-ohjelmille, elokuville ja videopeleille määritellään ikärajat. Kaikilla ohjelmilla ei kuitenkaan ole ikärajoja, esimerkiksi suorilla lähetyksillä ja uutisilla.
Komulainen suosittelee, että perheissä noudatetaan ohjelmille säädettyjä ikärajoja. Pelottavien kokemusten syntymistä voi ennaltaehkäistä, kun lapsi keskittyy ikäiselleen sallittuihin sisältöihin.
– Vastuu lapsen median käytöstä on aina viime kädessä vanhemmilla, Komulainen muistuttaa.
Galaxin jännityssarja: Kadonneen kummituksen jäljillä Yle Areenassa.