Hyppää pääsisältöön

YleX

Gayle, Olivia Rodrigo ja Blind Channel kitarat kädessä.

"Teini-iän nolot kitarariffit ovat nyt kovaa valuuttaa"

Sekä yleisö että musiikintekijät kyllästyivät edm-vaikutteisiin. Nuoret artistit, kuten Olivia Rodrigo toivat kitaran takaisin popmusiikkiin.

Kun tuottaja Jurek Reunamäki alkoi tehdä yhteistyötä Antti Tuiskun kanssa vajaat kymmenen vuotta sitten, hän oli kyllästynyt kitaraan. Sekä Tuisku että Reunamäki halusivat vuonna 2015 ilmestyneelle En kommentoi -levylle synteettistä äänimaailmaa. Se oli hyvin linjassa ajan estetiikan kanssa.

Edm:n eli elektronisen tanssimusiikin buumi oli alkanut muutama vuosi aiemmin. Se viimeistään syrjäytti kitaravetoisen rock- ja popmusiikin hittilistoilta. Siihen päälle nähtiin rapmusiikin ennennäkemätön nousu.

Yhtäkkiä kitara ja bändisoitto näytti kadonneen valtavirtapopista lähes täysin. Musiikkiteollisuuden murroksessa musiikkia alettiin tehdä kotona läppärillä. Bändien sijaan musiikkia tehtiin artistin ja tuottajan kesken, tai edm:n tapauksessa ainoastaan tuottajan voimin.

Popmusiikin voi nähdä sykleinä. Nyt näyttää siltä, että kitara tekee vahvaa paluuta valtavirtapoppiin.

Trap on yksi viime vuosien suosituimmista rapin alalajeista. Myös sen alueella kitaralle on tilaa, ja siitä on tullut jo jopa genrelle leimallinen piirre. Viimeisen viiden vuoden aikana trapin saralla on alkanut kuulua vaikutteita 90-luvun alun grungesta ja 2000-luvun alun emosta. Jo edesmennyt Lil Peep oli yksi suunnannäyttäjistä tässä asiassa.

Måneskin nousi Euroviisu-voiton myötä valtavaan suosioon italiaksi lauletulla rockilla. Bändi esiintyi juuri trendifestari Coachellassa, missä harvemmin eurobändejä nähdään. Buukkaus Coachellaan osoittaa, että kitarayhtyeellä nähdään olevan kulttuurista pääomaa.

Niin ikään Euroviisuissa esiintynyt, oululainen treenikämppähieltä haiskahtava Blind Channel, on ollut perinteisessä bändimeiningissään yleisön silmissä piristävä. He kurottavat musiikissaan 2000-luvun alkuun, kun nu metal oli suosituimmillaan.

Popin puolella voimakkain signaali kitaran paluusta on Olivia Rodrigon levy Sour (2021). Levy on ollut valtava kansainvälinen hitti, ja siinä kuuluu 2000-luvun alun pop punkin vaikutus.

Rodrigon jälkeen on tullut toinen teinisensaatio, Gayle, jonka niin ikään pop punk -vaikutteinen abcdefu on ollut valtaisa hitti.

Trendi jatkuu edelleen, ja se tulee kuulumaan myös Suomessa.

Jurek laittaa studiolla piuhaa kiinni kitaraan.
Kuvateksti Jurek osti kolmisenkymmentä kitarapedaalia, kun hän ryhtyi tekemään Sannin Trippi-albumia yhdessä artistin kanssa.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Teini-iän nolot riffit ovat kovaa valuuttaa co-write-sessioissa

Jurek Reunamäelle kitara oli ensirakkaus. Niin kuin hyvin monelle muulle 1990-luvun lopussa musiikillisen herätyksen kokeneelle. Se on ollut aina siitä lähtien yksi hänen pääsoittimistaan, mutta muutakin on kannattanut kokeilla.

En kommentoi -levystä tuli taitekohta niin Reunamäelle kuin Tuiskulle. Toinen löi itsensä tuottajana läpi, ja toisen ura artistina lähti uuteen nousuun.

– Olin silloin innoissani soittamaan mitä tahansa muuta kuin kitaraa, Reunamäki sanoo nyt levyn tekemisestä.

Ei ehtinyt kulua monta vuotta Tuiskun hittilevystä, kun kitara alkoi taas kiinnostaa. Kun Reunamäki alkoi tehdä Sannin kanssa levyä Trippi (2019), hän osti sanojensa mukaan ainakin 30 eri kitarapedaalia. Studiolla heidän päivänsä alkoivat aina sillä, että he valitsivat jonkin näistä pedaaleista ja alkoivat soittaa.

– Se oli paluu siihen ensirakkauteen.

Reunamäki on tätä nykyä yksi Suomen tunnetuimpia ja kysytyimpiä tuottajia. Toisin sanoen hän pääsee vaikuttamaan paljon siihen, miltä kotimainen popmusiikki kuulostaa.

Hän tekee myös kansainvälisiä tuotantoja. Häneltäkään ei ole jäänyt huomaamatta, että kitaralle on taas kysyntää.

– Kun trap-musiikki nousi suosioon, niin erityisesti Yhdysvalloissa kitaraa käytettiin paljon, mutta hyvin prosessoidussa muodossa. Vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana kitara on alkanut tulla taas perinteisemmässä muodossa esiin.

Bändi- ja orgaanisemman soinnin paluu liittyy Reunamäen mielestä muutoinkin valloillaan olevaan 90-luvun trendiin.

Machine Gun Kelly tekee ihan suoraan 90-lukulaista skedepunkia. Olivia Rodrigo ja Billie Eilish puolestaan ottavat vaikutteita 90-luvun laulaja-lauluntekijöiden estetiikasta.

Aika paljon tulee tehtyä pelkkiä kitarajuttuja päivätolkulla. Nautin tästä trendistä, sillä se on itselle paluu lapsuusmaisemiin.

― Jurek Reunamäki

Kansainvälisiä tuotantoja tehdessä Reunamäestä on ollut jopa koomista huomata, että yhtäkkiä hänen teini-iän kitaransoitostaan tutut emo- ja grunge-vaikutteiset kitarariffit ovat kaikkien mielestä kiinnostavia. Eivät ne aikanaan kiinnostaneet yhtään ketään.

– Teen vaikkapa session jonkun alle parikymppisen artistin kanssa ja soitan jotain riffiä, niin heille se kuulostaa todella freesiltä. Itselle se tuntuu jopa vähän nololta. Näitähän mä tein nuorena tusinakaupalla. Ollaan monen bänditaustaa omaavan kollegan kanssa fiilistelty, että onpa hauskaa, kun nämä teiniaikojen nolot riffit ovat nykyään kovaa valuuttaa co-write-sessioissa.

Tällä hetkellä Reunamäki tekee paljon tuottajan töitä myös ulkomaille. Siihen kuuluu kitaran soittaminen läppärisukupolven dj- ja tuottaja-artisteille, jotka eivät osaa soittaa sitä itse. He haluavat nimenomaan orgaanista soundia.

– Aika paljon tulee tehtyä pelkkiä kitarajuttuja päivätolkulla, mikä on ollut todella kivaa. Nautin tästä trendistä, sillä se on itselle paluu lapsuusmaisemiin.

Reunamäki sanoo, että kun trap-musiikki oli kuumimmillaan, niin tuotantoa tehdessä tuli aika ajoin teollinen muotoilija esiin. Silloin tuli helposti miettineeksi, “että pitääkö tässä nyt olla ne säksättävät träppihaikat”, eli hi-hatit, mutta elektronisessa, prosessoidussa muodossa. Se oli niin määrittävä esteettinen trendi popmusiikissa.

– En ole koskaan miettinyt, että onko trendikästä käyttää kitaraa. Ehkä muutama vuosi taaksepäin sen käyttäminen popmusiikissa tuntui rajulta ratkaisulta, mutta ei sitä enää pidä mitenkään outona juttuna. Jos tuntuu, että joku biisi tarvitsee kitaraa, niin sitten sinne soitetaan kitaraa.

On tietysti musiikin alueita, joissa kitara on ollut koko ajan läsnä, kuten Juha Tapion ja Tuure Kilpeläisen kaltaisessa nykyiskelmässä. Myöskään indien puolella kitara ei ole lakannut soimasta. Kitaravirtuoosi Annie Clark eli St. Vincent on yksi 2000-luvun merkittävimmistä kitaristeista popmusiikissa, ja hän on saanut oman kitaramallistonkin. Hän on usein pyrkinyt soittamaan kitaraa siten, ettei se edes kuulosta kitaralta.

Reunamäki ajattelee, että kitaran nykyinen suosio valtavirtapopissa liittyy niin yleisön kuin musiikintekijöiden kyllästymiseen edm-vaikutteisiin.

– Se on luonnollista vastapainoa. Kuuntelijatkin ajattelevat, että onpa kiva kuulla tällaista pitkästä aikaa.

Sanni, St. Vincent ja Machine Gun Kelly soittavat kitaraa.
Kuvateksti Sanni, St. Vincent ja Machine Gun Kelly hyödyntävät kitarasoundia musiikissaan.
Kuva: Julia Kiiskinen / Yle

Olivia Rodrigon vaikutus näkyy demoissa

Soittokierros levy-yhtiöihin kertoo, että myös alan portinvartijat ovat hereillä kitaran paluun suhteen.

Levy-yhtiö Universalin A&R Martti Vuorinen sanoo, että kitaratrendi näkyy jo tarjotuissa demoissa. Olivia Rodrigon ja Gaylen suosion jälkeen vastaavanlaista pop punkia on tullut tarjolle. Yhtään näistä tarjotuista artisteista ei ole kuitenkaan toistaiseksi kiinnitetty.

– Ei me levy-yhtiössä ajatella, että nyt kun Rodrigon kaltainen musiikki on suosittua, niin siitä täytyy tehdä suomalainen kopio, Vuorinen sanoo.

Tarjotussa musiikissa on myös alueellisia eroja. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulee tarjolle suomirokkia, jota ei Kehä III:n sisältä tarjota lainkaan. Mutta suomirokkiakaan ei tule tarjolle yhtä paljon kuin 10-12-vuotta sitten. Vuorinen sanoo, että kitaravetoisen bändin kiinnittämisessä kynnys ei ole noussut.

– Voi sanoa, että sellaisen populaarin metallin kultakausi on jäänyt sinne 15 vuoden taakse. Edustan itse useita bändejä, ja täytyy sanoa, että bändeissä on usein sellaista joukkovoimaa, mitä sooloartistilta saattaa puuttua.

Vuorinen sanoo, että räppiä tarjotaan yhä eniten, mutta se ei ole yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Silloin tuntui, ettei mitään muuta tullutkaan.

Universal edustaa esimerkiksi Sini Yaseminia, jonka tulevassa materiaalissa kuuluu vaikutteita pop punkista.

Uutta Blind Channel -ehdokasta ei ole vielä tullut. Mutta kitarabändin perustaminen on usein monen vuoden projekti. Ensin pitää mennä kellariin treenaamaan ja soittamaan keikkoja.

― Lasse Kurki

Myös Sony Musicin toimitusjohtaja Henri Lanz on huomannut, että kitaran käyttö popmusiikissa on vakiintunut laajemmin osaksi nykyisiä tuotantoperiaatteita verrattuna 2010-luvun trendeihin.

Lanz sanoo, että Sonylla he eivät ole huomanneet demotarjonnassa suuria muutoksia. Kitarapohjaista musiikkia saisi lähettää enemmänkin.

– Tosin me toimitaan myös yhteistyössä enemmän kitaramusaan orientuneiden kumppanien kanssa, jotka varmasti saavat tuota tarjontaa meitä enemmän.

Itsekin kitaraa soittava Warner Musicin A&R Lasse Kurki toivoisi myös löytävänsä demolaarista nykyistä enemmän kitaramusiikkia.

– Uutta Blind Channel -ehdokasta ei ole ainakaan vielä tullut. Mutta kitarabändin perustaminen on usein monen vuoden projekti. Ensin pitää mennä sinne kellariin treenaamaan ja soittamaan keikkoja. Voi olla, että niitä tulee parin vuoden päästä, Kurki sanoo.

Kurjen mielestä kitaran käyttö popmusiikissa on kasvanut selkeästi viimeisen vuoden-kahden aikana. Orgaanisempi sointi kiinnostaa enemmän ja kappaleet eivät enää rakennu esimerkiksi edm:stä tutun dropin varaan. Yksi selkeimmistä merkeistä kitaran suosiosta on hänen mielestään se, kuinka pohjoisamerikkalaisessa räpissä kuulee esimerkiksi Cure-henkistä, kaikuisaa kitaraa.

– Myös Snail Mailin ja Olivia Rodrigon kaltaiset nuoret yhdysvaltalaiset naisartistit ovat tuoneet kitaraa hienosti esille.

Kitarakauppa on vilkastunut korona-aikana kun ihmiset ovat olleet enemmän kotona. Silti Kurki on jopa hieman huolissaan siitä, että monella nuorella into ja keskittymiskyky eivät riitä kitaran tai muun instrumentin soiton opettelemiseen.

– Tietty ikäluokka on tottunut siihen, että asiat hoituvat nopeasti. Instrumentin opettelu ei ole sellainen asia. Palikoiden siirtely hiirellä on myös ihanaa, mutta musta olisi ihanaa, että teknologia ja soittotaito olisivat symbioosissa keskenään.

Myös Kurki vahvistaa Reunamäen näkemyksiä, että kitaraa soittavalle tuottajalle on tällä hetkellä paljon kysyntää. Jokin kitarakuvio saattaa päätyä yllättäen jonkin ison biisin kitararaidaksi, ja samalla tulee merkityksi yhdeksi kappaleen säveltäjäksi.

Jurek studiollaan soitinten keskellä.
Kuvateksti Tällä hetkellä Jurek työstää muun muassa Vesalan ja Tippa T:n albumeita.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Paluu treenikämppävuosiin

Reunamäen mielestä nyt eletään kiinnostavaa aikaa musiikissa, kun ei ole mitään tiettyä genreä, joka valtaisi radion tai Spotifyn soittolistat.

– Kaikki menee. Ihmiset kuuntelevat trappia, kasaria, teknoa, housea, akustista musaa.

Tällä hetkellä Reunamäki työskentelee esimerkiksi Vesalan ja Tippa T:n tulevien levyjen parissa. Vesalan levyllä kitara tulee näyttelemään suurta roolia, kuten on jo näytellyt viimeisimmissä singleissä. Pahanilmanlintujen lopussa on kitarasoolo, Kysy mua ulos on tehty U2:ta ajatellen, Uu mama perustuu täysin akustisella kitaralla soitettuun riffiin.

Tippa T:n levyä Reunamäki tekee yhdessä tuottaja Tidon kanssa. Levyllä on selvä esteettinen linja.

– Ollaan buukattu studio, soitettu kitaraa, rumpua ja bassoa. Eli hyvin perinteisesti. Tietokone toimii ainoastaan nauhurina. Irrottaudutaan nyt siitä, miten ollaan pitkään tehty, ja palataan niihin treenikämppävuosiin.