Hyppää pääsisältöön

YleX

Pihlaja pitää kädessään Barbie-nukkea, jolla on Pihlajan kasvot.

Imagosta viis

Spotify-historiaa tehnyttä Pihlajaa ei kiinnosta artisti-imagon rakentaminen: "Onko sillä lopulta mitään väliä kuka olen?"

Alkuvuodesta 2016 Pihlaja, eli Titta Pihlajamaa, julkaisi ensimmäisen singlensä, edm-bilebiisin Flippaan. Sitten tuli kolme samaa linjaa jatkavaa singlejulkaisua lisää. Osa kappaleista herätti orastavaa kiinnostusta mediassa ja päätyi radiosoittoon, mutta hittejä niistä ei tullut.

Onneksi, sanoo Pihlajamaa nyt.

Jos jokin Pihlajamaan ensimmäisistä kappaleista olisi pompannut listaykköseksi, samalla tavalla kuin tulokaslupaus Pehmoainon biisi Haluun takas mun perhoset dominoi tällä hetkellä listoja, se olisi mennyt Pihlajamaan mukaan hukkaan. Silloin hän ei olisi ollut vielä valmis.

– Tiesin jo silloin, että se eka versio Pihlajasta ei tulisi olemaan pitkäkantoinen, koska en tiennyt mitä olin tekemässä. Enkä mä itse fiilannut sitä musiikkia niin paljon.

Täytyi pitää 1,5 vuoden julkaisutauko ja ajatella. Pihlajamaa koki, että oli tarpeen aloittaa puhtaalta pöydältä uuden tiimin kanssa.

Pihlajamaa sanoo, että aikaisessa vaiheessa tapahtunut kurssin muutos oli ajatuksena haastava. Yleensä uudelleen brändääminen tapahtuu silloin, kun vuosikymmenen alalla viettäneen artistin täytyy pohtia, miten pysyä relevanttina joko uudelle tai vanhalle kuulijakunnalle. Silloin syntyy Antti Tuiskun Peto on irti, silloin Abreu lyhentää artistinimeään ja vaihtaa esityskieltään.

Pihlajamaan kohdalla ulos tuli suomenkielistä poppia ja r&b:tä. Hän teki läpimurtonsa vuonna 2020 kappaleilla Picasso, jossa vierailee Costee, ja Pojat, jossa laulaa myös Yeboyah. Maaliskuussa 2022 Pihlajamaa teki historiaa, kun Etan kanssa tehty Bändäri nousi ensimmäisenä naisartistien yhteiskappaleena Suomen Spotifyn ykkössijalle.

Tämän vuoden puolella on määrä ilmestyä Pihlajamaan toinen albumi.

Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä kuka olen? Ei.

― Titta Pihlajamaa

Pikkuhiljaa rakentaminen on ollut paras tapa edetä, Pihlajamaa ajattelee. Kärsivällisyyttä se on tosin vaatinut.

– Sellaisia itkupotkuraivareita olen joskus vetänyt, että miksei mikään etene. Olen samalla tosi kärsimätön persoona, niin toi yhdistelmä on välillä vaikea.

Tasainen hitaampi nousukäyrä lienee selitys myös sille, ettei monellekaan ole syntynyt selkeää mielikuvaa siitä, minkälainen artisti ja ihminen Pihlajamaa on. Kappaleet soivat radiossa ja Spotifyssa, mutta Pihlajasta ei tiedetä juuri mitään.

Pihlajamaa tunnistaa ajatukseni. Musiikki on ollut isompaa kuin hänen henkilöbrändinsä, hän sanoo.

Se on ollut myös luontaista. Pihlajamaa sanoo, ettei halua lähestyä asioita persoona edellä, eikä olla julkisuuden henkilö.

– Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä kuka olen? Ei. Jos tykkäät mun musiikista, niin kiva.

Pihlaja pitää kädessään Barbie-nukkea, jolla on Pihlajan kasvot.
Kuvateksti Viime vuonna Pihlaja julkaisi Paha Barbi -nimisen singlen, joka on hänelle erityisen tärkeä kappale.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Ylipäätään fanituskulttuuri on Suomessa harvoin yhtä intensiivistä kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Etelä-Koreassa. Pihlajamaa ajattelee, että se on ihan terveellistä.

– En tiedä onko ihmisten tarpeellista tietää tai tuntea minua sataprosenttisesti. Ei mielestäni.

Pihlajamaa on yksityinen ihminen, ainakin tavallaan. Hän sanoo, että voi kertoa avoimesti monia asioita elämästään, mutta hän ei koe tarvetta jakaa älyttömästi elämästään internetissä.

Kaikki palautuu artistin ydinosaamiseen: musiikin tekemiseen ja sen esittämiseen.

– Jos musiikki resonoi ihmisissä niin... Tai sanotaan näin, että sä voit olla mun mielestä hyvä tyyppi, hyvä aktivisti tai mitä tahansa, mutta jos sun musiikki ei resonoi mussa, niin en mä silloin kuuntele sun musiikkia.

Boss(lady)

Jos jostain Pihlajamaalta kysytään, niin naisena olemisesta.

Lehtijutut koostuvat maininnoista siitä, kuinka Pihlajamaa kyseenalaistaa naiseuden rooleja, kuinka kaikki naisartistit eivät ole samanlaisia ja kuinka Pihlajamaa voi pelata jalkapalloa ja olla seuraavana päivänä korkokengät jalassa. Kun Pihlajamaa vieraili Ylen aamussa, hän vastaili kysymyksiin siitä, minkälaisiin raameihin häntä on naisena yritetty asettaa.

Tähän on syynsä. Debyyttilevyllään Kirjoitettu tähtiin (2020) Pihlajamaan kerrottiin pohtivan naiseutta. Uusien singlejulkaisujen ja tulevan toisen albumin kohdalla taas tiedotettiin, että kyseessä olisi syvempi tutkimusmatka samaan aiheeseen.

Medialle naiseus on selkeä teema, johon tarttua, ja josta yleisön on helppo ottaa kiinni. Siksi Pihlajamaa puhuu lähes jokaisessa haastattelussaan samoista asioista.

Tätäkin juttua varten Pihlajamaa on asetettu kameran eteen kädessään klassisen naiseuden kiistämätön pop-ikoni, Barbie.

Pihlajamaa sanoo, että on tehnyt tietoisen valinnan siinä, että on nostanut naiseuden keskustelunaiheeksi. Siksi hän vastaa kysymyksiin.

– Mutta samaan aikaan en koe, että olen mikään etulinjan aktivisti. En halua olla mikään vaikuttaja tai esikuva. Tuollainen, että aina kysytään jostain, asettaa sellaiseen asemaan että olisin joku asiantuntija, hän sanoo.

– Ei Pihlaja ole mikään feminismin supersanansaattaja, vaikka olenkin feministi, tiedätkö?

Pihlaja leikkii autoilla ja Barbie-nukella, jolla on Pihlajan kasvot.
Kuvateksti Naisia on tarpeen yhä korostaa, Pihlaja sanoo.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Vuonna 2018 feminismi – etenkin naisten ja miesten välinen epätasa-arvo – nousi jälleen valtavirran keskustelunaiheeksi, kun toimittaja-kirjailija Maria Veitola poseerasi Trendi-lehden kannessa. Kuvan päällä luki isoin kirjaimin ole aito bosslady.

Neljännen aallon feminismi operoi vahvasti sosiaalisen median välityksellä ja ottaa intersektionaalisuuden huomioon edeltäjiään paremmin. Veitolan nimikkeen vastaanotto oli kuitenkin lopulta kaksijakoinen. Se nosti naiset ja heidän heikomman asemansa esille, mutta suosituiksi muodostuvien sanojen bosslady ja girlboss voitiin ajatella korostavan asennetta siitä, ettei nainen voisi olla yksinkertaisesti boss. Siis kaikista vaihtoehdoista paras esimerkiksi johtajaksi.

Pihlajamaa tekee biisejä, jotka ovat inspiroituneita hänen elämästään ja ympäristöstä, ja niistä puhutaan naisen elämästä kertovina lauluina. Kun miesartisti kirjoittaa kappaleita omasta elämästään, ne nähdään usein vain biiseinä elämästä. Ilman tarkennusta miehen näkökulmasta.

On huomionarvoista, että Pihlajamaa jaksaa puhua naisen roolista. Naiseus voi olla artistille kyllästyttävä puheenaihe tai rajoittava leima matkalla tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen. Esimerkiksi Etta ilmaisi taannoin MTV:n jutussa, ettei hän halua alleviivata sukupuoltaan räppärinä.

”Haluan olla viimeinen naispuolinen artisti, jolta kysytään, minkälaista on olla nainen musiikkialalla”, sanoi feministiräppäri Silvana Imam jo vuonna 2016.

Pihlajamaa puolestaan ajattelee, että on tarpeellista korostaa yhä naisia.

– Nainen voi olla boss, mutta silloin me ei pointata sitä asiaa, josta me puhutaan. Jos mulla lukee [paidassa] boss, niin kukaan ei tajua, että yritän viestiä, että olen nainen ja olen boss. Jos mulla lukee bosslady, niin “ai niin toi oli se juttu, että naisetkin voivat”. Tiedätkö?

Ei tosin ole ainoaa oikeaa tapaa, Pihlajamaa lisää heti perään. Lause tiivistää hänestä haastattelun aikana syntyvän mielikuvan.

Barbie-nukke Pihlajan kasvoilla rastastaa dinosauruksen selässä.
Kuvateksti Jos ihmisellä on julkinen työ, hänen sanojaan tulkitaan entistä mustavalkoisemmin, Pihlaja ajattelee. Hän itse toivoo pohdiskelevaa, vähemmän vihaista keskustelukulttuuria.
Kuva: Raine Laaksonen / YleX

Mutkat suoriksi

Pihlajamaa painottaa haastattelun aikana useasti, että hänen puheensa on ajatuksenvirtaa eikä hän ole neuvomassa ketään. Hän mainitsee hetkien välissä uudelleen ja uudelleen, ettei hänellä ole mitään vastauksia.

Selvennykset eivät ole sattumaa.

Pihlajamaa pitää yleistä keskustelukulttuuria liian aggressiivisena. Se turhauttaa ja saa hänet jättäytymään usein keskustelusta kokonaan pois.

Pihlajamaa on huolissaan siitä, että ihmiset ovat “niin vitun vihaisia”. Tekisi hyvää, jos ihmisille sallisi tilaa pohtia ja punnita näkökantojaan. Ja kääntää tarvittaessa takkinsa.

– Mielipiteeni saattaa muuttua yhden keskustelun jälkeen. Sen takia varon vähän sitä, että sanon asioita faktana.

Pihlajamaa sanoo, ettei hänellä ole voimavaroja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun yksityishenkilönä, saati varsinkaan artistina.

– Jos sanon vaikka tässä haastattelussa jotain, mikä ei ole ihan loppuun asti kelattua kaikista näkökulmista, niin on paljon ihmisiä, jotka haluavat vaan napata [siitä] kiinni. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan ikinä loukata ketään. En sano slurreja tai mitään sellaista ikinä.

– Mun tarkoitus on vaan keskustella jostain tärkeästä aiheesta, pitää se neutraalina. Jos olet eri mieltä jostain, kerro se mulle neutraalisti, niin jatketaan sitä keskustelua.

Sosiaalisessa mediassa niin harvoin tapahtuu, Pihlajamaa sanoo. Puhe on hyökkäävää, ihmiset nostavat suojamuurinsa eikä keskustelu etene. Syntyy kohuja ja pahaa mieltä.

Mielipiteeni saattaa muuttua yhden keskustelun jälkeen. Sen takia varon sitä, että sanon asioita faktana.

― Titta Pihlajamaa

Ja jos asiasta keskustellaankin rauhassa kahdenkeskisillä yksityisviesteillä, se jää usein muilta piiloon. Konteksti pirstaloituu ihmisten Instagram-tarinoiden uumeniin.

Tämän lisäksi sosiaalisen median algoritmi suosii sisältöä, joka herättää vahvoja reaktioita. Kun ärsyynnymme keskustelusta, aivojemme toiminta alentuu alkeelliseksi. Tyhmennymme. Ja kirjoitamme entistä tyhmempiä viestejä. Noidankehä on kavala.

Pihlajamaa ajattelee, että myös perinteinen media mahdollistaa ilmiötä. Verkkojutun otsikkoon tiivistetään se kaikkein klikattavin asia ja niille, jotka lukevat jutusta vain kaksi lausetta, tulee mielikuva haastateltavan vahvoista väitteistä.

Mutkat vedetään lukiessa turhan suoriksi, Pihlajamaa sanoo.

– Tai että vähän valmiiksi tiedetään, ettei sanoja tai kirjoittaja ehkä tarkoittanut ihan näin, mutta [ajatellaan, että] voin tulkita sen niin, koska mä haluan.

Siitä Pihlajamaalle tulee vastareaktio. Hän naurahtaa ja sanoo:

– Että älkää nyt vaan multa kysykö mitään tärkeää ainakaan, mä nyt vaan raapustan näitä mun väsyneitä laulujani.