Säveltäjä Mari Sainio jatkaa iskevyyksien tiellä
Tarttuvuuden ja helposti lähestyttävän, mutta silti kuuntelua kestävän äänistön yhdisteleminen on 2000-luvulla alkanut kiinnostaa yhä useampia konserttimusiikin säveltäjiä. Yksi heistä on säveltäjä Mari Sainio.
Sainion vihdoinkin päivänvalon nähneen julkaisun kappaleet liikkuvat tekijälleen tuttuun tapaan tunnelmaa ja mielikuvia luovan elokuvamusiikin, popin, levollisen äänimaiseman ja neoklassisen häilyvällä alueella. Sainio on jo hyvän aikaa kulkenut valitsemallaan tiellä ja on vuosien varrella kehittänyt omaa ilmaisuaan.
Sainio rakentaa kappaleitaan ennen kaikkea melodia edellä. Popmaisuus näkyy selkeästi rajautuvassa ja tarttuvuutta tavoittelevassa tonaalisessa melodiikassa. Tasaisesti aaltoilevat sävelkudelmat menevät suoraan asiaan ja ne jäävät usein painokkaasti toistumaan. Intensiiviset nousut ja vellovat huippukohdat iskevät niin ikään popin tapaan. Välillä kudokseen sekoittuu elektronisia tanssirytmejä. Kirpaisevia ja kohtalokkaita hetkiä kuullaan runsaasti. Akustiset soittimet ottavat enimmäkseen melodisen roolin, kun vaikkapa jousisoittimet, shakuhachi, käyrätorvi, sähkökitara ja sanaton laulu sekoittuvat sopuisasti äänimassaan. Musiikki soi enimmäkseen jäyhän tasaisesti, paatoksellisesti ja mahtipontisesti.
Parhaimmillaan Mari Sainion laatimat elektroakustiset soivuudet toimivat vakuuttavasti ja vaikuttavasti.
Kuuntele Uudet levyt 19.5.2022, ohjelman toimittaa Aki Yli-Salomäki.