Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

”Olen kahvin ja teen sekakäyttäjä”, vitsailee Suomenlinnan lelumuseon johtaja Petra Tandefelt, jolle rakkaus teehen ja leluihin on tärkeää

Petra Tandefelt ison nallen syleilyssä Lelumuseon ovella.
Kuva: Petra Tandelfeltin kotiarkisto

Teen asiantuntija Petra Tandefelt toimii Suomenlinnan lelumuseon johtajana leipoen itse museokahvilansa syötävät. Eläkeikäisten lelujen tarkoitus on tuottaa edelleen iloa ja leikkiä kaikenikäisille.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta

Suomenlinnan lelumuseo sijaitsee yli 100-vuotiaassa pitsihuvilassa, jonka yläkertaa Petra Tandefelt asuu perheineen.

Lelumuseon esillepano on omintakeista ja viehättävää. Aarteet on sijoitettu isoihin lasikaappeihin harkiten, ikään kuin nallet ja nuket keskustelisivat keskenään.

– Meillä esillepanoa on lähestytty tunteiden kautta, vahvistaa Petra Tandefelt, joka sai sukupolvenvaihdoksessa lelumuseon äidiltään vuonna 2003.

Idea kerätä vanhoja, suomalaisia leluja oli Petran äidin, Piippa Tandefeltin, ajatus.

– Ensin hän mukamas osti muutaman vanhan nuken minulle, kun olin pieni. Pian hän vaihtoi antiikkikauppansa lelumuseoksi vuonna 1985.

– Lelumuseon vanhin lelu on nukke vuodelta 1830, ja kokoelmiin kuuluu myös leluja esineitä Neuvostoliiton romahtamiseen asti. – Olen hankkinut kokoelmaan myös muovitavaroita kuten Barbeja.

Koska lelumuseota ei rahoita kukaan muu kuin museovieraat, joutuu Petra punnitsemaan tarkkaan, mihin leluihin hän sijoittaa.

Petralle lelut ovat hyvin eläviä. – Kun sytyttelen aamulla museon valoja, tervehdin leluja ja myös isoa Otso-nallea. Se ei tosin ole antiikkia.


Teen suurkuluttajasta teen asiantuntijaksi

Tandefeltin lapsuudessa juotiin mustaa teetä litrakaupalla – jo sen vuoksi, että perhe asui viileässä ja vetoisessa puuhuvilassa. Aamiaisellakin juotiin teetä, ja jälkiruuaksi nautittiin kuppi kahvia.

–Teelehdet laitettiin kannun pohjalla ja päälle kaadettiin lisää kuumaa vettä, kunnes teelehdistä ei irronnut enää mitään, sanoo Petra ja lisäten siihen, sitä sanottiin variksen kuseksi.

Kun Petra vieraili Hong Kongissa, hän astui sattumalta pieneen teehuoneeseen, joka oli täynnä teeastioita ja valmistusvälineitä. – Hyvin ystävällinen rouva valmisti minulle kung fu -haudutuksella oolong-teetä.

Petra Tandefelt Suomenlinnan lelumuseon kahvila Samovarbarissa.
Kuva: Petra Tandefeltin kotiarkisto



Se oli kohta, jolloin Petra tajusi, että teen maailma on muutakin kuin tummanruskeaa, kuumaa juomaa. – Tee oli tuoretta ja ihanaa ja teen maut tulivat vahvasti suuhun!

Petra aloitti teen harrastamisen tosissaan. Hänelle tulivat tutuksi kiinalainen, japanilainen, venäläinen ja brittiläinen teekulttuuri.

Hurahdin teehen ja suoritin jopa japanilaisen teeseremoniakoulutuksen, mutta olen liian Peppi Pitkätossu astuakseni tatamin reunan yli oikealla jalalla.

– Teehen liittyy hurmaava estetiikka kaikkine väreineen, sävyineen ja astioineen, sanoo Petra Tandefelt, joka tarjoaa lelumuseonsa Café Samovarbarissa haudutettuja teelaatuja kaikille teen ystäville sekä iloisia ja kepeitä teelaatuja teehen tutustuville.

Hänestä on epäkohteliasta pitää kahvilaa, jos teenjuojalle tarjotaan haaleaa vettä ja pussiteetä. Hän ei suostu asettamaan teetä ja kahvia vastakkain, sillä tee ja kahvi voivat hyvin olla samassa pöydässä tarjolla.

– Hiljattain söin Lissabonin reissulla intialaisessa ravintolassa. Rohkenin pyytää intialaiselta tarjoilijalta chai-teetä. Se teki minut onnelliseksi, kun sain ihan oikeaa haudettua chai-teetä.

Maailman paras Seppo

Suomenlinnan kotitalon osti aikoinaan sisustusarkkitehti Seppo Nieminen, joka toimi Petran kasvatti-isänä.

– Kodistamme näkyy Sepon pieteettisyys ja käsityön jälki, sanoo Petra itku kurkussa, sillä Seppo oli hänelle hyvin rakas. – Maailman paras, huokaa Petra.

Petra Tandefeltin perhe jouluna.
Kuva: Petra Tandefeltin kotiarkisto



Aiemmin Seppo Nieminen oli tanssinut balettia ja harrastanut kaunoluistelua. Hän analysoi baletin maailmaa nuorelle Petralle viemällä häntä balettiin ja oopperaan. Jäällä Seppo luisteli Petran kanssa.

– Luulen, että meillä oli joku universaali syy olla yhdessä. Hänellä oli aina aikaa minulle. Sain aina olla mukana Sepon töissä, ruuanlaitossa sekä leipomisessa.


”Suomenlinnalaisuus on minulle annettu olosuhde, en ole valinnut sitä itse”

Suomenlinnassa on aina kylmä ja välillä jopa kovia myrskyjä. – Ehkä meren ja levän sekä kosteiden, vanhojen muurien tuoksu edustaa minulle kodikkuutta.

Suomenlinnan muurit, vallit ja tunnelit tarjosivat pienelle Petralle ja tämän kavereille mielikuvituksellisia paikkoja leikkiä.

– Näin myöhemmin ajatellen, olikohan epäasiallista leikkiä rosvoa ja poliisi telotuspaikalla tai kiipeillä Ehrensvärdin haudan päällä, nauraa Petra.

Petran lapsuudessa Suomenlinnassa toimi vielä kemikalio, kaksi kauppaa, parturi, kahvila, hammaslääkäri ja lääkäri. – Yläasteikäisenä jouduin lähtemään kouluun kello seitsemän lautalla, mikä oli epäinhimillistä.

Rospuuttotalvina lautta ei kulkenut, silloin kouluun mentiin jäätietä pitkin. – Kaikkiin vällyihin kääriytyneenä opin polttamaan tupakkaa toisesta suupielestä ilman käsien apua, sanoo Petra, joka sai villahousujensa vuoksi koulussa lempinimen Myrskyluodon Maija.