Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

Mielipide

Hyvin sanottu: Vihapuhe on väkivaltaa, josta hyötyy harva, mutta ilmiötä tutkivat halutaan hiljentää

Dosentti Tuija Saresma.
Kuvateksti Vihapuheen tutkijoita mustamaalataan ja maalitetaan sosiaalisessa mediassa. Tutkimustuloksia esitetään tarkoitushakuisesti vääristävässä valossa, kirjoitaa dosentti Tuija Saresma.

Vihapuhe vahingoittaa. Se uhkaa sananvapautta ja demokratiaa rajoittamalla osallistumista julkiseen keskusteluun. Miksi vihapuheesta puhuminen ja sen tutkiminen ärsyttää, pohtii nykykulttuurin tutkija, dosentti Tuija Saresma Hyvin sanotussa.

Tekstejä kirjoittaa laaja joukko Hyvin sanottu -hankkeessa mukana olevia tekijöitä

Kaikki Hyvin sanotun kumppanikirjoitukset löydät täältä.

Hyvin sanottu on viisivuotinen hanke, jota koordinoivat Yle ja Erätauko-säätiö. Lisää hankkeesta voit lukea täältä.

Vihapuhe on tutkitusti vahingollista. Se haavoittaa ja satuttaa kohteitaan, se aiheuttaa traumoja ja fyysisiä ongelmia ja vaikuttaa myös kohteen lähipiiriin. Sitä voi pitää verbaalisena väkivaltana, sillä pahimmillaan se vahingoittaa kohdettaan fyysisen väkivallan tavoin. Vihapuhetta pidetään yleisesti uhkana jopa demokratialle, sillä se – ja jopa pelkkä sen uhka – voi vähentää esimerkiksi vähemmistöjen edustajien osallistumista politiikkaan. Tämä selvisi vuonna 2019 julkaistussa Viha vallassa -tutkimuksessamme.

Moni suhtautuu vihapuheeseen ilmiönä ja aiheen tutkimiseen väheksyen tai jopa avoimen vihamielisesti. Vihapuheen käsitekin saattaa herättää vastustusta. Vihapuheen tutkijoita mustamaalataan ja maalitetaan sosiaalisessa mediassa. Tutkimustuloksia esitetään tarkoitushakuisesti vääristävässä valossa suuren oppositiopuolueen johtoa myöten. Puolueen toimihenkilö väittää kirkkain silmin, että tutkimuksessamme on laadittu kiellettyjen sanojen lista. Väite alkaa elää omaa elämäänsä. Maan johtavassa päivälehdessä julkaistaan tarkistamatta ”vihapuhehysteriasta” puhuvan haastateltavan virheellinen väite, että vihapuhetutkimuksessamme muka määrittelisimme sanoja kuten ’kyttä’ ja paska’ vihapuheeksi.

Miksi vihapuheen tutkimista vastustetaan? Miksi ajatellaan, että tutkiminen tarkoittaisi sensuuria ja sananvapauden kapenemista? Avaan minua hämmentänyttä asiaa uuden Verkkoviha-tutkimuksemme tulosten kautta.

Jaamme vihapuheen tuottajat tutkimuksessamme kolmeen ryhmään. Suurimman niistä muodostavat vihapuhetta spontaanisti ja tunnekuohun vallassa, enempiä harkitsematta, levittävät. He triggeröityvät jostakin ja päästävät höyryjä lähettämällä vihapostia. Toiset tuottavat vihapuhetta provosoidakseen tai huvittelutarkoituksessa. Verkkoviha on esimerkiksi kuvalaudoilla keskeinen osa ryhmään kuulumista. Kolmannen, vaikutusvaltaisimman ryhmän muodostavat ideologisesti motivoituneet vihapuhujat. He haluavat ohjailla yhteiskunnallista keskustelua, tähtäävät tiettyjen ihmisryhmien tai mielipiteiden hiljentämiseen ja pyrkivät rapauttamaan yhteiskunnallista luottamusta.

Samantapainen jako soveltuu myös vihapuheen tutkimisen vastustajiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lähettävät satunnaisia häiritseviä, loukkaavia tai väkivaltaisia viestejä sopivalle kohteelle kiivastuttuaan jostakin mediassa. Toinen ryhmä ivaa omissa verkkokeskusteluissaan vihapuhetutkijoita ja akateemista tutkimusta ylipäänsä.

Kolmas ryhmä on tässäkin tapauksessa pieni, mutta vaikutusvaltainen. Ryhmän edustajilla on yhteiskunnallista puhevaltaa. He saavat tilaa valtavirtamediassa tai levittävät viestiään laajalle seuraajakunnalle sosiaalisessa mediassa.

Aggressiivisesta vihapuheen tutkimisen ja siihen puuttumisen vastustuksesta päätellen he kokevat vihapuheen tutkimisen uhkaksi omalle sananvapaudelleen.

Suomessa sananvapaus on laaja ja maailman kärkiluokkaa. Se ei kuitenkaan takaa lupaa vahingoittaa toisia.

Vihapuhetta vähättelevät eivät ehkä ole ymmärtäneet, miten haavoittavaa vihapuhe on. Kun sananvapauden puolustajaksi ilmoittautuva enemmistöön kuuluva ihminen ilmoittaa julkisuudessa, että hänelle kyllä saa lähettää vihapostia, ymmärtääkö hän, kuinka pöyhkeää tämän toteaminen etuoikeutettuna ja kulttuurieliittiin kuuluvana valkoisena keskiluokkaisena heteromiehenä on? Haavoittuvassa asemassa olevilla ei ole samanlaista valta-aseman suojaa.

Vihapuheeseen vihaisesti suhtautuminen saattaakin kertoa ihmisen kyvyttömyydestä nähdä yhteiskunnallisia vallan ja alistuksen dynamiikkoja. Vihapuhe on nimittäin vallankäyttöä. Sen vastaisten toimien vastustaminen sananvapauteen naiivisti vetoamalla on vastuutonta.

Tuija Saresma

Nykykulttuurin tutkija, dosentti

Vihan verkot -tutkimushanke

Tämä juttu on osa Hyvin sanottu -hanketta.