Nuoret perustivat filosofiakerhon, jossa kaikkien yllätykseksi parasta on kuunteleminen: “On haluttu saada kiinni siitä, mitä toinen yrittää selittää”

Meillä on on erilaisia näkemyksiä – ja juuri siksi on jaksettu keskustella niin pitkään, kirjoittaa Julius Seere:

Meitä on tässä ryhmässä paljon erilaisia tyyppejä, ja meidän maailmankatsomukset eroavat toisistaan aika paljon. Joku on esimerkiksi materialisti ja toinen uskoo Jumalaan.

Toisaalta mun mielestä just se, että meillä on näkemyseroja asioista, on syy siihen, miksi ollaan jaksettu keskustella välillä tosi pitkään. On haluttu saada kiinni siitä, mitä toinen yrittää selittää tai saada muut ymmärtämään, mitä itse yrittää selittää.

Kaikki ovat aina saaneet esittää omat näkemyksensä, mutta niitä näkemyksiä on myös joutunut puolustamaan. Argumentoimaan tässä on kyllä opittu.

Itse olen myös oppinut tämän ryhmän ja meidän keskusteluiden myötä kuuntelemaan. Kun antaa muille tilaa puhua ja kuuntelee, mitkä niiden näkemykset tai pointit on, joskus yllättyy. Ja yleensä oppii jotain uutta, kun vaan jaksaa kuunnella.

Huomaa, että on samaa mieltä, vaikka aiemmin ei ole ollut. Toisaalta taas aina ei vaan voi olla muiden kanssa samaa mieltä.

Kun antaa muille tilaa puhua ja kuuntelee, mitkä niiden näkemykset tai pointit on, joskus yllättyy.

Julius Seere

Tasa-arvo, rasismi, cancel-kulttuuri, kannabiksen laillistaminen, uskonto ja taide ovat kuuluneet filosofiakahvien aiheisiin.

Arvosanapaineita ei ole, ja se sulkee pois epäonnistumisen pelon.

Mona Tykkyläinen.

Mona Tykkyläinen: Tuntuu arvokkaalta voimavaralta, kun erimielisyyksiä kohdatessa ei tarvitse mennä paniikkiin sanojen kadotessa mielestä

Koen ryhmän vapautuneeksi oppimisympäristöksi. Arvosanapaineita ei ole. Se sulkee pois epäonnistumisen pelon ja myös rohkaisee varsin eriskummallisiin pohdintoihin.

Aiheista osataan keskustella kunnioittavasti, mutta kaikkea uskalletaan kyseenalaistaa ja sitten pohtia yhdessä. Se on minusta aidosti itsensä kehittämistä ja henkistä rikastamista. Ei vain tyytymistä yleiseen konsensukseen, vaan perusteellista aiheen selittämistä itselle, mitä julkisesti ei uskalleta vielä tehdä.

Muissakin ihmissuhteissa halu ymmärtää kiistan toista osapuolta on kasvanut.

Jotakuta saattaa esimerkiksi ihan vilpittömästi kiinnostaa, miten se mystinen rakenteellinen rasismi vaikuttaa Suomessa. Ironisesti voisin kommentoida, että itselle on tullut täysin puskista, etteivät kaikki ole lukeneet tutkimuksia siitä, miten etnisyys vaikuttaa työ- ja asuntomarkkinoilla. Mutta kaikki eivät ole värillisiä naisia statuskilpailussa täysin tietoisina epätasa-arvoisesta asemastaan.

Usein keskustelu ainakin sivuaa mies- ja naiskysymyksiä. On esimerkiksi kyllästymiseen saakka kinasteltu siitä, ovatko feminiiniset vai maskulliniset piirteet tärkeämpiä yhteiskunnan rakentamisessa tai ihan lähiympäristössä, perheessä ja muissa ihmissuhteissa.

Yleensä päädytään siihen, että molemmat ovat tärkeitä vahvuuksia, mutta välillä äänekkäämpi puoli vie voiton ja joku karkaa pöydän alle. Nämä keskustelut aiheuttavat usein kiihtymystä, ja niinpä ne ovat jääneet selväpiirteisesti mieleen.

Ryhmässä omat vuorovaikutustaidot, ajatuksen erityisen tarkka sanoittaminen ja oman näkökulman puolustaminen ovat koetuksella. Näiden taitojen hiominen auttaa väistämättä arkielämässä. Tuntuu arvokkaalta voimavaralta, kun erimielisyyksiä kohdatessa ei tarvitse mennä paniikkiin sanojen kadotessa mielestä.

Muissakin ihmissuhteissa halu ymmärtää kiistan toista osapuolta on kasvanut. Olen usein kysynyt itseltäni, että entä jos olemmekin samaa mieltä tästä asiasta, mutta emme vain osaa pukea sitä sanoiksi?

Arni Pursiainen muistaa keskustelut, joihin lähtee itsevarmasti ja oma tyhmyys paljastuu:

Elämme kulttuurissa, jossa syvä ja luonnollinen, kasvotusten tapahtuva elämänkokemukseen ja maailmankatsomukseen perustuva keskustelu ei ole yleistä. Usein ei pyritä ymmärtämään, vaan yritetään kukistaa. Riitelyä ruutujen takana.

Keskustelukerho onkin henkäys raikasta ilmaa, jossa voi olla eri mieltä olematta eri puolella. Monesti filosofinen puhe tulee jostain henkilökohtaisemmasta osasta ihmistä, joka lisää puheeseen sielua.

Mieleen ovat erityisesti jääneet ne keskustelut joissa oma tyhmyyteni on paljastunut itselleni. Keskustelut, joihin olen lähtenyt tyhmän itsevarmalla otteella huomaamatta, etten ollut keskittynyt näkemyksiini läheskään tarpeeksi.

Myös ne keskustelut, joissa olen aidosti uppoutunut toisen ihmisen tapaan nähdä maailma ja avartanut omaa näkökantaani, ovat olleet erityisen mieleenpainuvia.

Koulu opettaa kuinka hauki on kala, filosofia kyseenalaistaa hauen.

Eniten olemme vääntäneet Jumalasta ja uskonnosta, miehistä ja naisista, tasa-arvosta, korkeakulttuurista, objektivismista ja relativismista ja ajankohtaisista aiheista. Keskustelut yleensä aaltoilevat kiihkeämmän väittelyn ja rennon dialogin välillä. Ikinä en ole nähnyt kenenkään oikeasti suuttuvan.

Yhtäkään keskustelua emme ole koskaan kunnolla lopettaneet, ne jäävät aina auki, mutta se on filosofiaa. Hannan rooli ryhmässä oli oleellinen, sillä ilman opettajaa keskustelut menevät helposti enemmän juttelun puolelle pois filosofisesta päämäärästä

Ryhmä on ollut muuhun kouluun verrattuna vapaa ympäristö. Koulu opettaa kuinka hauki on kala, filosofia kyseenalaistaa hauen, olemisen sekä kalan monesta lähtökohdasta ja asettaa ne linssin alle uudelleen tarkasteltavaksi.

Koulu on myös päämäärään keskittynyt koneisto, jonka on tarkoitus "valmistaa" ihminen, ja näen ryhmässä tapahtuvan filosofisen "valmistumisen" olevan paljon vapaampaa. Mutta vaikka koulu ja filosofiakerho ovat ikään kuin vastakohtia tavoissaan lähestyä kasvamista, ne toimivat käsi kädessä yksilön sisällä.

Ryhmä on kuin henkäys raikasta ilmaa, voi olla eri mieltä olematta eri puolella.

Arni Pursiainen

Kun vihdoin sain tietää filosofiasta, tuntui kuin se olisi mua varten suunniteltu aine.

Miko Manninen

Miko Manninen: Filosofiakahvit on ollut elämän merkittävin käännekohta

Study café, tai kuten me ollaan sitä kutsuttu, filsakahvit, on ollut itselleni tähänastisen elämän merkittävin käännekohta. Filosofia on aina kiinnostanut mua, jo ennen kun tiesin mitä se käytännössä tarkoittaa.

Ajatukset maailmankaikkeuden rakenteesta, yhteiskunnallisista epäkohdista ja Jumalasta, vaikka en termiä juutalais-kristillisen mielleyhtymän takia tykkää käyttää, ovat pyörineet mielessä niin kauan kuin muistan. Kun vihdoin sain tietää filosofiasta, tuntui kuin se olisi mua varten suunniteltu aine.

Mitä filsakahvit on tarjonnut mulle? Laajentunut maailmankatsomus, uudet ystävät ja paremmat suhteet aiempiin, itsereflektion kehittynyt taito, sekä ennen kaikkea seura, joka ymmärtää, on avoin ja toisin kuin esimerkiksi poliittinen maailma ja maallikot, KUUNTELEE.

Kuuntelee, ehdottaa, kritisoi ja tavoittelee. Tavoittelee jotakin, joka on tulevaisuuden kannalta tässä kulttuurimurroksen ajassa selviytymisen kannalta elintärkeää.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan kuulostaa elitistiseltä, vaikka filosofia varmasti osittain kyseisenlaista maailmankuvaa puskee. Intellektuellia elitismiä näkee päinvastoin usein kaikkialla muualla kuin filosofisesti suuntautuneiden seurassa.

Itse olen huomannut kyseenalaistavani entistä enemmän asioita filosofian opiskelun ja etenkin näiden kahvien seurauksena.

Olen oppinut viimeisen kolmen vuoden aikana sen, kuinka tärkeää on väittelyn sijaan pyrkiä yhteisymmärrykseen: eettiseen dialogiin, jonka tavoitteena on puolivälin kompromissin asemesta luoda täysin uusi katsantokanta käsiteltävään ongelmaan. Näen tulevaisuuden kannalta välttämättömänä integroida filosofinen ajattelu osaksi niin yhteiskunnallista päätöksentekoa kuin myös individualistista pohdintaa.

Filosofiaa on kaikkialla, kaikki on filosofiaa.

Tikkurilan lukion filosofiakahveilla on käynyt noin kymmenen nuoren joukko. Ryhmä alkoi kokoontua kerran viikossa korona-aikana.

Alku poikkeusoloissa ei kuitenkaan yksin selitä ryhmän erityisyyttä, opettaja Hanna Mauro sanoo. Ydin on siinä, mitä filosofinen keskustelu saa aikaiseksi osallistujissa.

Elämän isojen kysymysten äärellä olemme tasavertaisia keskustelukumppaneita, ajattelee opettaja Hanna Mauro:

Tämän keskusteluryhmän toiminta on ollut monella tapaa todella poikkeuksellista ja merkityksellistä 15-vuotisen opettajaurani aikana. Opiskelin alun perin musiikkikasvatusta ja toimin Tikkurilan lukiossa useamman vuoden musiikinopettajana. Seitsemän vuotta sitten opiskelin töiden ohella itselleni uuden opetettavan aineen, filosofian.

Musiikin puolella yhteisöllisiä kokemuksia voi saada yhteisestä tekemisestä. Yhdessä soittaminen on mitä parhainta kommunikaatiota, mutta filosofian opettamisen myötä horisontti on laajentunut. Yhteisöllisyyden kokemus ei aina vaadi yhdessä tekemistä, vaan se voi tulla myös keskustelun kautta.

Tämä ryhmä syntyi alun perin filosofian syventävien kurssien ympärille. Koronalla oli vaikutusta ryhmän syntyyn: etäopetusaika mahdollisti keskustelevaisemman otteen kursseilla. Aikaa oli käytössä enemmän, kun monet kouluarjen kiireet loistivat poissaolollaan.

Keskustelun käydessä kiivaimmillaan olen kiitollisena ajatellut, että tämäpä vasta on täyttä elämää!

Korona tai etäopetus ei kuitenkaan täysin riitä selittämään ryhmän toimintaa. Tärkein syy ryhmän synnylle ja toiminnalle on ollut filosofian luonne ajatteluntaitojen oppimisen mahdollistajana sekä ryhmään kuuluneiden ihmisten toiminta. Halu yrittää ymmärtää maailmaa, itseään, toisia sekä itseään maailmassa on ollut kantava voima keskusteluille.

Välillä keskustelut ovat menneet niin syviin vesiin tai liidelleet niin pilvissä, että oma ammattiosaamiseni erityisalojen kysymyksiin ei ole riittänyt. Silloin olemme kutsuneet keskusteluun kyseisestä asiasta enemmän tietäviä vierailijoita. Vierailijat ovat antaneet keskusteluissa oman sivistyksensä yhteiseen käyttöön sekä tuoneet yliopistomaailmaa lähemmäs lukiolaisen arkea, mistä heille lämmin kiitos.

Vaikka minulla opettajana on vastuu opetussuunnitelman seuraamisesta ja esimerkiksi koulun käytäntöjen noudattamisesta, elämän isojen kysymysten äärellä olemme olleet tasavertaisia keskustelukumppaneita, niin minä, opiskelijat kuin yliopistovieraatkin.

Keskustelun käydessä kiivaimmillaan olen kiitollisena ajatellut, että tämäpä vasta on täyttä elämää!

Filosofiakahvien vierailijoita:

Koulu loppuu, entä nyt?

Edit 2.6. 21.05. Vaihdettu jutun pääkuva.