Blind Channelin Joel Hokka, 28, katsoi Metallican solistin avautumista aggressiostaan ja tunnisti itsensä: “On helvetin hyvä, jos biisissä sanotaan, että haluan repiä naamasi”

Blind Channel saa kritiikkiä kiroilusta, juomisesta ja itsemurhasta laulamisesta. Yhtye puolestaan ihmettelee, miten oikeasta väkivallasta on tullut nyt viihdettä kansalle.

Lämpötila lähentelee 35 astetta keikkabussin sisällä. Ilmastointi on pettänyt. Kitaristi Joonas Porko, 27, on riisunut paitansa ja laulaja Niko Vilhelm Moilanen, 27, haaveilee kuumuudessa shortseista.

Blind Channelin jäsenet viettävät vapaapäivää Dresdenissä Saksassa.

Kiertuerupeamaa on takana kymmenen Yhdysvalloissa ja Euroopassa vietettyä viikkoa. 39 keikkaa. Edessä on vielä kaksi ja puoli viikkoa, sitten festivaalikesä Suomessa. Syksyllä bändi suuntaa takaisin Eurooppaan, sillä kertaa pääesiintyjänä.

Hektiseen vuoteen on mahtunut muutakin: kansainvälinen levytyssopimus, heinäkuussa ilmestyvän neljännen albumin Lifestyles of the Sick & Dangerousin tekemistä ja muutama viikko sitten Emma-gaalassa putsattu palkintopöytä. Vuoden striimatuin kotimainen kappale.

Mahtaa hengästyttää. Moilasella on päällään hihaton paita, jossa lukee I need a margarita the size of my butt.

Blind Channelin jäsenet ovat syöneet iltapäivällä päivän ensimmäisen ateriansa rantakahvilassa ja maanneet auringossa.

Rokkiunelma siis elää ja voi hyvin. Myös vuosi euroviisumenestyksen jälkeen. Viisuaseman myötä yhtyeeseen kohdistuneet odotukset ovat kuitenkin muuttuneet, kertoo bändin toinen laulaja Joel Hokka, 28.

– Olimme osa tosi isoa maan edustustehtävää. Ihmiset ajattelivat, että olimme palkattuja siihen tehtävään edustamaan, eivätkä muistaneet sitä, että olemme oikeasti rockbändi.

Laaja näkyvyys kansallisilla mediakanavilla on tuonut Blind Channelille kymmeniä tuhansia suomalaisia kuulijoita, joiden joukossa on runsaasti intensiivisesti fanittavia alaikäisiä.

Bändi vastaanottaa yksityisviestejä ja sähköposteja, joissa yleensä joko yksittäisen fanin vanhempi tai kasvatusalan työntekijä kertoo, että nyt täytyisi rauhoittua. Keikoilla ei saisi kiroilla tai juoda alkoholia. Sosiaalisen mediaan ei tulisi laittaa kuvia, joissa näkyy olutta tai alastomuutta.

Vuosi sitten viisulavalla vilahtaneet punaiset keskisormet olivat omanlaista moraalista kädenvääntöä. Kilpailun järjestäjä Euroopan yleisradiounioni oli kieltänyt yhtyeen esitykseen alun perin kuuluneen keskisormien näyttämisen. Blind Channel ilmoitti ennen kilpailua Yleisradiolle, etteivät he lähde edustamaan, jos esityksen lisäksi kappaleen sanoituksiin aiotaan puuttua. Yhtye sai laulaa ryyppäämisestä ja nuorena kuolemisesta.

Suomessa palautetta tulee etenkin juomisesta, sillä täällä alkoholismi mielletään ikään kuin kansantautina, Moilanen uskoo. Kulttuurit aiheuttavat eroja suhtautumisessa: brittimediassa yhtyeestä on puhuttu itsemurhabändinä, Yhdysvalloissa taas ollaan tarkkoja alastomuudesta.

Moraalipaniikkia on esiintynyt läpi populaarimusiikin historian, oli kyse sitten rockmusiikista, black metalista, räpistä taikka vähäpukeisista artisteista. Kun vastikään paluun tehnyt My Chemical Romance nautti 2000-luvulla suosionsa huippua, yhtyettä syytettiin mediassa emomusiikkia rakastaneen nuoren itsemurhasta. Yksi Blind Channelin esikuvista, HIM, yhdistettiin aikanaan saatananpalvontaan.

Uskon, että ammuttaisiin itseämme jalkaan, jos olisimme semmoinen Hevisaurus.

Niko Vilhelm Moilanen

Blind Channelin jäsenet eivät halua olla esikuvia. Yhtäkkinen velvollisuus siitä, että heidän täytyisi näyttää täydellistä esimerkkiä muille ärsyttää, välillä jopa stressaa yhtyettä.

Bändi perustettiin, jotta he voisivat tehdä musiikkia ja kiertää maailmaa, Moilanen sanoo. Siinä se.

– Meistä löytyy ihailtavia asioita, joita toivotaan, että jengi tekee perässä, mutta kuten kenestä tahansa muusta artistista, bändistä tai ihmisestä, meistä varmasti löytyy myös asioita, joita ei kannata tehdä perässä.

– Uskon, että ammuttaisiin itseämme jalkaan, jos olisimme semmoinen Hevisaurus. Maailmanvalloitus menisi vaikeammaksi, Moilanen jatkaa.

Parisuhdeväkivallasta on tullut viihdettä kansalle

Vuoden alussa Hokka katsoi Metallicasta kertovaa dokumenttia Some Kind Of Monster. Erityisesti yksi kohta jäi mieleen. Siinä bändi on kuvaamassa musiikkivideota kalifornialaisessa vankilassa ja solisti James Hetfield kertoo vangeille, että hän on kamppaillut aggression tunteen kanssa lapsesta asti. “Jos minulla ei olisi ollut musiikkia elämässäni, olisi hyvin mahdollista, että olisin joko täällä tai kuollut”, Hetfield sanoo.

Hokka katseli kohtausta ja tunnisti itsensä.

– Olen saanut raivokohtauksia ja paskonut jääkiekkomailoja treenien jälkeen paskaksi, kun mua on vituttanut. Vasta kun löysin raskaan musan, Slipknotin ja kaikki nämä bändit, niin se väylä oli selvä. Otin kitaran käteen ja kirjoitin niin vitun kiukkuisia biisejä, hän sanoo.

– Niin väitän, että se on helvetin hyvä, että jossain biisissä sanotaan, että haluan repiä sun naaman paskaksi. Se on parempi kuin että sä menisit oikeasti tekemään niin.

Sen sijaan, että kauhistelisimme musiikkia, jossa raivotaan tai käsitellään mahdollisesti järkyttäviä aiheita, olisi Hokan mielestä käännettävä katse muualle. Oikeasta väkivallasta on tullut kansalle viihdettä.

Hokka viittaa näyttelijä Johnny Deppin ja hänen ex-puolisonsa näyttelijä Amber Heardin parisuhdeväkivaltaa ja kunnianloukkaussyytettä käsittelevään oikeudenkäyntiin. Tapausta on seurattu maailmalla viime viikkojen ajan kuin penkkiurheilulajia.

Ihmiset ovat jakaneet videopätkiä oikeudenkäynnistä etenkin Tiktokissa, jossa käyttäjät ovat levittäneet valheellisia väitteitä ja naureskelleet pilkkaavasti Heardin eleille ja puheille. Videot, joissa käyttäjät näyttelevät uudelleen Heardin todistajanlausunnossa kertomia asioita, ovat olleet suosittua sisältöä sovelluksessa.

Nyt ei ole kyseessä mikään biisi tai leffa. He puhuvat parisuhdeväkivallasta ja kaikesta kamalasta ja ihmiset lyövät vetoa siitä, että kumpi voittaa.

Niko Vilhelm Moilanen

Oikeudenkäynnin aiheuttamat reaktiot edustavat Hokalle globaalin cancel-kulttuurin kuplan huipentumaa. Hokka uskoo, että elämme aikaa, jossa kuplasta kasvaa maailmalla niin suuri, että se syö pian itse itsensä.

Myös Moilanen innostuu puhumaan. Hän kertoo, että on juuri lukenut “mielettömän artikkelin”, jossa sanottiin, että kyseinen oikeustaistelu tuo meistä jokaisesta huonoimmat piirteet esiin.

– Joku Starbucks järjestää tippikuppeja, jossa ovat Johnny Depp ja Amber Heard, ja voit laittaa tipin siihen [kuppiin], kumman sä veikkaat voittavan. [Heard ja Depp] puhuvat aivan järkyttävistä oikeista asioista. Nyt ei ole kyseessä mikään biisi tai leffa. He puhuvat parisuhdeväkivallasta ja kaikesta kamalasta ja ihmiset lyövät vetoa siitä, että kumpi voittaa, Moilanen sanoo.

– Tuo todistaa, että ihminen on välillä tosi paska laji.

Kuinka toimia, kun fanit nukkuvat omassa rappukäytävässä?

Blind Channel on ollut kasassa vuodesta 2013, mutta viimeisen vuoden aikana suosio on moninkertaistunut siinä määrin, että räjähdysmäisyydestä puhuminen olisi perusteltua. Nyt tarkoituksena on päästä vielä kansainvälisten tähtien joukkoon.

Bändi on saanut vertaistukea henkilöltä, joka kantoi samaista vientitoivon titteliä 20 vuotta aiemmin. The Rasmuksen Lauri Ylöseltä.

Hokka kertoo, kuinka Ylönen soitti viime kesänä ja neuvoi, mitä tehdä esimerkiksi silloin kun oman kodin porraskäytävästä löytyy faneja nukkumassa. No mitä?

– Kannattaa muistuttaa itseään siitä, ettet ole joka tilanteessa velkaa. Sun ei aina tarvitse olla se artisti, Hokka sanoo.

Myös Blind Channelin faneilla oli aiemmin tapana kerääntyä studion käytäville pyytämään yhteiskuvia bändin jäseniltä. Lopulta yhtyeen täytyi asettaa rajoja.

– Siellä kuuluu putkea pitkin kaikki meidän demot ja ideat. Jouduttiin sanomaan, että täällä meidän on pakko pitää yksityisyys, että voimme tehdä meidän työtä. Koska muuten emme voi tehdä musiikkia ja se on sitten paljon isompi ongelma, Moilanen sanoo.

Vaikka miten paljon vaaraa tässä haetaankin, niin antaa sen vaaran tulla musiikista. Ei siitä, että oikeasti tapahtuisi jotain paskaa.

Niko Vilhelm Moilanen

Suosio kasvoi niin yllättäen, että järjestyksenvalvojien määrä piti tuplata jokaisella keikkapaikalla.

Yhtä intensiivistä kotimaisen artistin fanitusta ei ole esiintynyt keikoilla vuosiin, kenties viimeksi Cheekin vielä esiintyessä. Blind Channelin keikalla tosin näkyy lisäksi yleisösurffausta ja usein valtava wall of death, jossa kahtia jakautunut yleisö juoksee toisiaan päin.

Sitä edeltää aina yhtyeen spiikki, jossa he muistuttavat yleisöä pittikulttuurin säännöistä.

Sillä kun vaihtoehtoisesta tulee kulttuuria massoille, se kysyy usein ymmärrystä. Yhtyeen jäsenet ovat ylpeitä siitä, että he ovat monelle nuorelle “porttihuume raskaaseen ja vaihtoehtoiseen musiikkiin”. (Kuusi päivää haastattelun jälkeen Hokka jakaa keikkavideoita ihmetelleille Instagram-seuraajilleen tietoiskun moshpiteistä.)

Suomessa keikkojen ja musiikkipiirien turvallisuuteen (tai sen puutteeseen) havahduttiin viime kesänä Instagram-tili punkstoon aloittamana ja myöhemmin maailmalla marraskuisen Astroworld-tragedian seurauksena.

– Vaikka miten paljon vaaraa tässä haetaankin, niin antaa sen vaaran tulla musiikista ja siitä fiiliksestä. Ei siitä, että oikeasti tapahtuisi jotain paskaa, Moilanen sanoo.

Hokka uskoo, että nuorimmat fanit oppivat heiltä samaa kulttuuria, jota hän itse oppi teini-ikäisenä ensimmäistä raskaamman musiikin keikkaa seuratessaan. Oulussa lavalle nousi Yhdysvaltoja ja maailmaa kiertänyt Children of Bodom.

– Me teemme sitä samaa. Me tuodaan sitä vaihtoehtomusan Burger Kingiä Amerikasta.

Hokka kertoo, ettei Blind Channel aio töpeksiä, jotta työviisumeita saisi jatkossakin. Ura menee muun edelle.

Keskustelun aikana kitaristi Porko on käpertynyt kuuman bussin sohvalle ja nukahtanut. Yhtye ei suoranaisesti uhku vaaraa.

Jutusta poistettu 1.6.2022 klo 8.27 tieto Joel Hokan työpaikasta.