Hyppää pääsisältöön

Dokumentit

Tällainen on seksiä tihkuva täydellinen mies – Chippendales-dokumenttisarja kertoo tanssiryhmän skandaalinkäryisen tarinan

Päivitetty 13.06.2022 11:06.
Sondra Theodore.
Kuvateksti Tanssijoista tuli megajulkkiksia ja tv-ohjelmien vakiovieraita 1980-luvulla.
Kuva: LightBox

Chippendales-tanssiryhmä esitteli "Täydellisen miehen", mutta mikä hänestä teki lopulta seksikkään?

Pituutta on 188 senttiä ja painoa ja 85 kiloa. Ei läskiä nimeksikään. Ruumiinrakenne, jossa raajat ovat sopusuhtaisen mittaiset ja selkä on suhteessa jalkoihin sopivan mittainen (ei liian pitkää selkää!). Kapea lantio.

Tämä on miesvartalo, joka on täydellinen: näyttää hoikalta huppari päällä, mutta kun riistää vaatteet yltään, paljastuu sopusuhtaisen lihaksikas, raamikas kroppa.

Lisätään kropan päälle vielä naama, joka on selvästi miehekäs, mutta samalla kaunis, ja voidaan puhua täydellisestä miehestä – ainakin, jos on uskominen Chippendales-tanssiryhmän koreografi Nick De Noiaa.

De Noia johti ja ohjasi Chippendales-tanssiryhmää ennenaikaiseen kuolemaansa saakka. De Noia kirjoitti esitykseen hahmon, jonka nimi oli The Perfect Man eli Täydellinen mies. Hahmoa esitti Michael Rapp, jonka ulkomuoto vastasi yllä olevaa miesvartalon ja -naaman kuvausta.

Michael Rapp.
Kuvateksti Michael Rapp oli Chippendalesin päätähti eli ”Täydellinen mies”.
Kuva: LightBox

Täydellinen mies kumppaneineen villitsi seksikkäällä tanssillaan naisia 1980-luvulla, kun Chippendales oli suosionsa huipulla.

Mutta oliko villiintymisessä kysymys sittenkään täydellisestä miehen vartalosta ja ulkonäöstä, vai jostain ihan muusta – mikä teki Täydellisestä miehestä niin seksikkään?

Katso Chippendalesin kirous -dokumenttisarja Areenassa.

Monet ominaisuudet ovat seksikkäitä

Seksikkyys miehessä on monisyinen juttu. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger on sanonut, että valta on ylivoimainen lemmenrohto.

Vallan seksuaalisesta luonteesta kertovat myös monet tutkimukset.

Tämä näkyy myös arkitodellisuudessa. Eeva-lehden ”seksikkäin mies” -äänestyksissä nostettiin vuonna 2005 ykköseksi silloinen pääministeri Matti Vanhanen. Hänellä ei ollut vallan lisäksi Täydellisen miehen piirteitä.

No, onhan Vanhanen toki pitkä. Mutta niin on Pekka Puupääkin, eikä hän ole seksisymboli.

Myös karisma ja huumori vaikuttavat olevan seksikkäitä asioita. Tämän puolesta puhuu Riku Rantalan, erittäin karismaattisen ja hauskan kaverin, seksikkäin mies -voitto samassa lehdessä vuodelta 2014. Rantala on toki myös metsurimaisen komea, mutta Täydellisen miehen ulkoisia ominaisuuksia hänessä ei liioin ole.

Joidenkin mielestä Albert Einstein on maailman seksikkäin mies, koska hän on jumalattoman älykäs. Tätä mieltä oli esimerkiksi Marilyn Monroe, jonka haave oli päästä vällyjen väliin tämän fyysikon kanssa.

Tällaista mieltymystä kutsutaan sapioseksuaalisuudeksi. Se ei toki ole seksuaalinen orientaatio kuten esimerkiksi hetero- tai homoseksuaalisuus.

Seksikkyys riippuu myös ympäröivästä kulttuurista

Seksikkyys on kulttuurirelativistista, eli se muuttuu ympäröivän kulttuurin perusteella.

Lihavuustutkija ja tohtori Peter Janiszewskin mukaan Noin 10 000 vuotta sitten lihava mies oli seksikäs, sillä lihavuus oli merkki hyvästä toimeentulosta.

1700-luvulla taas oli trendi, jossa iso peruukki, vahva meikki ja laiha, sipsutteleva olemus tekivät miehestä seksikkään.

Myös Chippendalesissa huomioitiin ympäröivä kulttuuri ja se, mikä oli minäkin vuotena seksikästä: viiksien ollessa seksikkäät ne löytyivät myös tanssiryhmän jäseniltä, ja tarpeen mukaan pitkät hiukset vaihtuivat lyhyisiin ja toisin päin.

Maailman seksikkäimmät miehet ovat hyvin erilaisia

Kuuluisan People-lehden seksikkäin mies -äänestykset antavat ymmärtää, että miehen seksikkyydessä nuoruus, kropan lihaksikas tiukkuus ja naaman miehine komeus – Täydellisen miehen ominaisuudet – eivät merkitse paljoa.

Toki Sean Connory oli vielä vuonna 1989 komea kaveri, kun hänet äänestettiin seksikkäimmäksi mieheksi. Mutta hän oli jo silloin verrattain vanha, 59-vuotias kaveri. Connery ei ole ainoa kypsemmän puolen mies, joka on saanut maailman seksikkäin mies -tittelin: Harrison Ford pokkasi arvonimen ollessaan 56-vuotias.

Vuonna 1992 tittelin sai Nick Nolte, jota ei parhaalla tahdollakaan voi kuvailla klassisen komeaksi Täydelliseksi mieheksi. Mutta ei tarvinnutkaan. Perustelun mukaan Nolte oli Täydellisen miehen sijaan sijaan ”iso könsikäs, jolla kultainen sydän”.

Yhdysvaltalainen LA-Weekly -lehti on äänestänyt kaikkien aikojen seksikkäimmäksi artistiksi David Bowien, joka on androgyyniä henkilönä aivan eri maata kuin Täydellinen mies. Samassa lehdessä korkealle nousi Prince – varsin epämaskuliininen mies hänkin.

Sivuhuomio: seksikkäimpien miesten listoilla joukko on hyvin heterogeenistä verrattuna seksikkäimpien naisten listoihin, joilla ei juurikaan näy iäkkäitä, androgyynejä tai ylipainoisia ihmisiä. Seksikkäimmät naiset ovat pääosin mannekiinimaisen kauniita ja nuoria. Usein näille listoille nouseva Tina Turner on säännön vahvistava poikkeus.

Seksikkäiden miesten laaja diversiteetti saa ajattelemaan, että Chippendalesin Michael Rapp, Täydellinen mies, ei ehkä lainkaan ollut täydellinen ja seksikäs siksi, että hänen kasvonsa ja vartalonsa olivat komeat.

Seksi ja valta

Chippendalesissa tärkeää oli, että esiintyjät heijastelivat hahmoja ja rooleja, joita he olettivat naisten haluavan: oli poliisia, Zorroa ja niin edespäin.

Esitykset tehtiin siis naisten ehdoilla, kuten ryhmän esiintyjät ja tuottajat moneen otteeseen dokumentissa painottavat.

Kysymys ei ollut vain siitä, että naisten fantasioita pyrittiin toteuttamaan puvustuksen tasolla ja miesten vartaloiden täydellisyydellä.

Kysymys oli asiasta, jonka Oscar Wilde on aikoinaan todennut: ”Kaikessa on kysymys seksistä, paisti seksissä, jossa on kysymys vallasta.” Chipendalesissa naiset olivat vallassa.

Vapaus on seksikästä

Alkuperäinen Chippendales-klubi oli turvallisen tilan konseptin edelläkävijä (siihen asti, kunnes se sai syytteen sukupuoleen perustuvasta syrjimisestä): sinne miehet eivät saaneet tulla.

– Chippendales oli meidän paikkamme. Siellä oli vapaa, sai tehdä mitä halusi. Se oli kuin eläisi fantasiassa yhden illan, kanta-asiakas ja Michael Rappin ex-vaimo Nancy Dineen sanoo dokumentissa.

Nancy Dineen.
Kuvateksti Nancy Dineen ja Michael Rapp tapasivat Chippendales-esityksessä.
Kuva: LightBox

Ajatus oli, että mikäli paikalla olisi ollut miehiä, tunnelma – riehakas, vapautunut, estoton, riemukas – olisi muuttunut.

Tanssijat olivat huomioon ottavia ja mukavia. He kohtasivat kaiken kokoiset, ikäiset ja näköiset naiset kunnioituksella: antoivat näille arvostusta ja huomiota ja saivat nämä tuntemaan itsensä halutuiksi.

Voi ajatella, että Chippendalesin tanssissa demonstroitiin seksiä, jossa naisen ei tarvitsisi tyytyä tai etenkään alistua mihinkään. Nainen olisi vallassa ja saisi tehdä, mitä haluaa ja toteuttaa itseään ilman sitä kunnollisuuden ja siveyden taakkaa, joka naisella oli ja on osittain edelleen.

Täydellinen mies antoi siis naisen vapautua. Täydellisen miehen seksikkyys piileekin ulkonäön sijaan mahdollisesti tässä: hän sai ympärillään olevat katsojat kokemaan itsensä seksikkäiksi.

Molemminpuolista kunnioitusta

Chippendalesin kirous -dokumentista saa vaikutelman, että seksiä tihkuvissa tanssiesityksissä oli pääosin iloinen ja vapautunut tunnelma. Ketään ei tuomittu, paheksuttu tai alistettu.

Tanssijamiehet olivat toki päällisin puolin katsoen objekteja, mutta heitä kunnioitettiin, tai ainakin tanssijat kokivat näin.

– Tunsin olevani tähti. Tunsin, että voisin tehdä mitä vaan. Chippendalesissa olen kesyttämätön, villi, himokas. Olen kaikkea sitä mitä haluan olla, tanssija ja täydellinen mies Michael Rapp sanoo dokumentissa.

Michael Rapp.
Kuvateksti Michael Rapp menestyksen kynnyksellä New Yorkissa.
Kuva: LightBox

Täydellinen mies eli Michael Rapp kertoo dokumentissa myös, kuinka hän oli lapsuudessaan ja teini-iässään syrjään vetäytyvä ja ujo, koska oli epävarma itsestään. Kun hän pääsi esiintymään naisille, jotka halusivat häntä – ja samalla kunnioittivat häntä – hänen jo valmiiksi komeat hartiansa kasvoivat metrillä.

Katkeruus ei ole seksikästä

Dokumentin ainoa hahmo, joka ei ole seksikäs, on Chippendalesin perustaja Somen "Steve" Banerjee.

Seksin puute ei johdu hänen ylipainostaan tai siitä, että hänen kasvonsa eivät ole klassisen kauniit. Kuten todettua, ne ovat sivuseikkoja seksikkyydessä.

Banerjeen seksikkyys karisi, koska hän tunsi halki uransa alemmuudentunnetta. Hän ei osannut esiintyä muiden muassa änkytyksensä takia, eikä osannut olla valloittava ja kiinnostava. Hän koki aina olevansa uhattu, mikä teki hänestä etäisen, vihaisen ja katkeran ihmisen.

Lopulta alemmuuden ja uhatuksi tulemisen tunne kasvoivat tuhoisaksi vihaksi: Banerjee laittoi palkkamurhaajat niiden henkilöiden perään, joiden koki uhkaavan tai pettäneen hänet.

Banerjee jäi lopulta kiinni. Juuri ennen Banerjeen tuomion julistamista tämä hirtti itsensä.

Areenasta löytyvä dokumenttisarja kertoo nuorten miesten tanssiryhmästä, jonka tarkoitus oli takoa rahaa viihdyttämällä ja tehdä perustajistaan rikkaita. Toisin kävi. Seksikkyyden kääntöpuoleksi paljastuivat kateus ja ahneus ryhmän sisällä ja ulkona. Lopulta vain yksi kolmesta selvisi hengissä tapahtumasarjassa, johon liittyy mm. tuhopoltto ja kilpailevan ryhmän murhasuunnitelma.