Hyppää pääsisältöön

Hyvin sanottu

"Saan jatkuvasti kuulla, että olen ruma ja iljettävä huora, joka pitäisi tappaa" – uusi tutkimus läpivalaisee vihapuhujien verkostot

Päivitetty 21.06.2022 10:06.
Kuvassa Valo Vesikauris poseeraa puun edessä.
Kuvateksti Aktivisti Valo Vesikauris pettyi, kun poliisi ei aloittanut tutkintaa häneen kohdistuneesta äärioikeistolaisen sivuston maalittamisesta.
Kuva: Mikael Norri / Yle

Ensimmäinen laaja suomalaistutkimus avaa vihapuheen tekijöiden ja levittäjien verkostoja. Aktivisti, toimittaja ja poliisi kertovat, miltä vihapuheen saaminen ja tappouhkaukset tuntuvat.

Tämä juttu on osa Hyvin sanottu -hanketta

Hyvin sanottu on Ylen ja Erätauko-säätiön luotsaama viisivuotinen hanke, jonka tarkoitus on parantaa suomalaista keskustelukulttuuria.

Kaikki Hyvin sanotun sisällöt löydät täältä.

“Siis ei vittu sä olet kyllä mielisairas :D Mun mielestä kaikki transut ja muut mielenvikaiset hullut pitäis laittaa uuniin tai lukita johonkin käännytyslaitokseen missä heistä kitketään toi hulluus pis! Ei pidä hyväksyä kenenkkään avointa mielenvikasuutta vaan sitä pitäs auttaa. Mene vitun feminisimi huora ja hukuta ittes pliis”

Tällaisia viestejä ihmisoikeusaktivisti Valo Vesikauris saa säännöllisesti eri somekanaviinsa. Hän kampanjoi etenkin muunsukupuolisten ihmisoikeuksien puolesta.

– Minulle sanotaan, että noi on vaan tommosia trolleja, älä ota sitä niin vakavasti. Totta kai se on vakavaa, jos saa joka päivä kuulla, että on ruma ja iljettävä huora, joka pitäisi tappaa, Vesikauris sanoo.

Valo Vesikauris: "Mielisairaaksi, epäpäteväksi ja hölmöksi haukkumista" - Toista Yle Areenassa

Maanantaina julkaistu Verkkoviha -tutkimus valottaa vihapuhujien motiiveja ja verkostoja.

– Vihapuheen tekijöitä ei ole aiemmin tutkittu näin laajasti ja eri aineistoja yhdistellen, eli tämä on ensimmäinen laaja ja useasta näkökulmasta vihapuheen tuottajia ja levittäjiä tarkasteleva tutkimus, kertoo nykykulttuurin tutkija, dosentti Tuija Saresma.

Tutkimuksessa analysoitiin myös poliisin tietoon tulleita, poliisin rekisteristä kerättyjä viharikosilmoituksia vuosilta 2016–2020. Tuona aikana vihapuheen osuus kaikista viharikoksista on kasvanut 37 prosentista 52:een. Yli 70 prosenttia vihapuherikoksesta epäillyistä on miehiä.

Verkkoviha -tutkimus

  • Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen, Tampereen yliopiston mediatutkimuksen ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä.

  • Tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat edustajat sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

  • Tutkimuksessa on analysoitu vihapuhetta eri sosiaalisen median alustoilla ja keskustelufoorumeilla, teemahaastatteluilla sekä viharikostilastojen avulla.

Tutkimuksessa jaotellaan vihapuheen tekijät kolmeen ryhmään sen perusteella, mihin yleisöihin ne pyrkivät vaikuttamaan ja mikä heitä motivoi, eli ideologisiin, affektiivisiin ja performatiivisiin. Ryhmät ovat osittain päällekkäisiä, mutta niiden päämäärät ja yleisöt ovat erilaisia.

Suurin vihapuhujien ryhmä ovat affektiivisesti motivoituneet vihapuhujat, jotka reagoivat esimerkiksi uutisiin tai purkavat tunteitaan spontaanisti. Tutkimuksen mukaan taustalla saattaa olla syrjäytymistä ja tunnetta siitä, ettei kukaan kuuntele. Performatiivinen vihapuhe esimerkiksi kuvalaudoilla eli kuviin keskittyvillä keskustelufoorumeilla taas on tapa provosoida ja osoittaa kuuluvansa ryhmään.

Tutkimuksen perusteella vihapuhe-ilmiön taustalla on osittain syrjäytymistä ja osattomuutta. Viharikoksiin syyllistyvät myös korkeammissa yhteiskunnallisissa asemissa olevat ja yhteiskunnassa merkittävää puhevaltaa käyttävät ihmiset.

Pienin vihapuhujien ryhmä on myös vaarallisin

”Sen prosessi voisi kärjistetysti kuvata niin, että sitä menee aamulla tietokoneelle ja ryhtyy kaivamaan uutisia toivoen, että siellä olisi jotain ikävää maahanmuutosta että saisi vihastua ja pääsisi kirjoittamaan siitä. [...] Se antaa niin voimakkaat tunnelataukset, se että sä huomaat jonkun epäkohdan… “ (Entinen vihapuhuja Verkkoviha -tutkimuksessa)

Ideologisesti motivoituneet vihapuhujat on pienin, mutta myös vaikutusvaltaisin ryhmä. Heidän luomansa sisällöt voivat näyttää yhtä suunnittelemattomilta kuin muiden vihapuhujien, mutta heillä on syvempi tavoite: ohjailla yhteiskunnallista keskustelua, hiljentää tietyt ihmisryhmät tai mielipiteet ja lopulta rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan ja demokratiaan. Tämäntyyppistä vihapuhetta voi olla vaikea tunnistaa sen levitessä muille alustoille.

Ideologisia vihapuhujia ovat esimerkiksi kansallismieliset ja jopa kansallissosialistit. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat partisaani.com, Kohti vapautta -liike sekä Pohjoismainen vastarintaliike ja kansallismielisiin MV-lehti, Rajat kiinni -Facebook-ryhmä, Suomen kansa ensin -liike sekä Laiton lehti.

Äärioikeistolainen Partisaani-sivusto aloitti maalituskampanjan Valo Vesikaurista kohtaan joulukuussa 2021. Tuolloin sivusto julkaisi toista kertaa joulukalenterin, jonka jokaisesta luukusta paljastui äärioikeistoa kritisoineita feministisiä tai vasemmistolaisia ihmisiä. Toisella kerralla erityiskohteena olivat transihmiset. Sivuston mukaan kalenteri on vastaisku antifasistisen Varisverkoston joulukalenterille, jota alettiin julkaista vuonna 2020. Siinä jokaiseta luukusta ilmestyy "natsitonttu" eli äärioikeistoon yhdistetty henkilö.

Kuvassa Valo Vesikauris nojaa Ylen rakennuksen seinää vasten.
Kuvateksti Aktivisti Valo Vesikauris saa sosiaalisessa mediassa paljon vihapuhetta mutta sitäkin enemmän tukea ja kannustusta toiminnalleen.
Kuva: Mikael Norri / Yle

Vesikauris ja kuusi muuta maalitettua tekivät kalenterista rikosilmoituksen poliisille, kun Varisverkoston kalenterista niitä tehtiin kolme. Poliisi ei aloittanut ilmoitusten perusteella tutkintaa. Poliisin perustelujen mukaan Vesikauriista on käytetty halventavaa ja epäkunnioittavaa nimitystä, mutta sillä ei aiheuteta lainsäätäjän tarkoittamaa halventamista. Lisäksi hän on mukana politiikassa, minkä vuoksi “häneen kohdistunutta voimakastakaan kritiikkiä ei voida yleensä pitää kunnianloukkauksena”.

Vesikauris on pettynyt poliisin toimintaan.

– Minusta levitettiin sivustolla perättömiä asioita ja käytettiin toistuvasti transihmisiä halventavaa t-sanaa, mutta poliisin mukaan se ei ole lainsäätäjän tarkoittamaa halventamista. Olen pettynyt mutta en yllättynyt, Vesikauris sanoo.

Vesikauris kannustaa muitakin tekemään rikosilmoituksia saamastaan vihapalautteesta.

– Saisimme edes tilastoihin tätä häirintää. Minulla on tosin kourallinen tappouhkauksia, joista en ole tehnyt ilmoitusta poliisille. Siinä on valtava työ, kun tietää, että todennäköisesti tästä ei seuraa mitään tekijöille, Vesikauris sanoo.

Viharikostilastoissa kunnianloukkauksesta tai laittomasta uhkauksesta epäiltyjen vihamotiivi on yli 70 prosentissa tapauksista etninen tai kansallinen tausta.

Viharikostilastointia alettiin tehdä rasististen rikosten tilastointina, mikä voi tutkijoiden mukaan olla yksi syy siihen, että tutkimusaineistosta ei löytynyt antifasistista, vasemmistolaista, äärivasemmistolaista tai anarkistista verkostoa. Yksittäisiä tekijöitä aineistosta kuitenkin löytyi.

Viharikoksesta epäillyistä noin 1200 henkilöstä noin neljäsosa kuuluu johonkin laajempaan verkostoon. Verkosto tuottaa noin kuusi prosenttia vihapuherikoksista, mutta se voi järjestää maalituskampanjoita, joilla voidaan yllyttää kymmeniä tai satoja ihmisiä hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun vihaviestein.

Ylikomisario Jari Taponen johtaa Helsingin poliisilaitoksen ennaltaehkäisevää poliisityötä ja on itsekin jatkuvasti maalittamiskampanjoiden kohteena. Taponen arvioi, että hänestä on tehty kolmen vuoden aikana 100 kantelua ja rikosilmoitusta.

– Vaikka tällaiset väitteet ovat hyvinkin loukkaavia ja henkilööni meneviä, niiden ei saisi antaa vaikuttaa virkatehtävien hoitamiseen. Tiedän, että valheellisiin perusteisiin perustuvien väitteiden lopullinen tarkoitus on kääntää kansa poliisiorganisaatiota vastaan, Taponen sanoo.

Mies nojaa kaiteeseen Helsingin rautatieaseman edessä.
Kuvateksti Ylikomisario Jari Taposen mielestä poliisin on oltava verkossa turvaamassa ihmisten perusoikeuksia sekä osallistumassa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kuva: Sara Aaltio / Yle

Myös Jari Taponen kannustaa vihapuhetta kokevia tekemään rikosilmoituksia.

– Silloin ilmiö tulee näkyville ja asialle voidaan ainakin yrittää tehdä jotakin, Taponen sanoo.

Uskonto tai elämänkatsomus on vihamotiivi 44 prosentissa tapauksista, joissa epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Muita vihamotiiveja ovat seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai vammaisuus.

Tutkimus vaatii poliisin verkkovihan vastaiseen toimintaan lisää resursseja ja teknologiaa verkkoalustoille. Lisäksi tutkijat pitävät tärkeänä poliisin läsnäoloa verkossa.

– Poliisin on oltava turvaamassa ihmisten sananvapautta ja perusoikeuksia siellä missä ihmiset ovat, oli se sitten kadulla tai somessa. Jos poliisi joutuu perääntymään siksi että kohtaa epämiellyttävää puhetta tai uhkailua, kuka tulee tilalle, Taponen kysyy.

Vihapuheen vaara ulottuu verkkoa laajemmalle.

– Kun joidenkin mielestä väärää mieltä olevien ääni halutaan vaientaa ja epäinhimillistetään tiettyjä ihmisryhmiä, se lisää valmiutta kohdistaa myös fyysistä väkivaltaa heitä kohtaan, nykykulttuurin tutkija, dosentti Tuija Saresma kertoo.

Ylikomisario Jari Taponen: "Kuka tulee tilalle someen, jos poliisi lähtee?" - Toista Yle Areenassa

"Jaksan jatkaa, koska tekijöitä on tuomittu"

Toimittaja ja tietokirjailija Jessikka Aro on ollut vakavan nettihäirinnän kohteena siitä lähtien kun hän alkoi tutkia Venäjän harjoittamaa informaatiovaikuttamista vuonna 2014.

– Pyrin suhtautumaan häirintään kiinnostavana ja huolestuttavana ilmiönä. Kyllä se silti sattuu ja surettaa. Jaksan tehdä työtäni etenkin siksi, että tekijöitä on tuomittu, Aro kertoo.

Kuvassa Jessikka Aro katsoo kamerasta katsottuna vasemmalle.
Kuvateksti Toimittaja ja kirjailija Jessikka Aro ihmettelee, miksi Suomessa ei ennaltaehkäistä nettihäirintää esimerkiksi seuraamalla vihapuheen tuottajien kontakteja ja taloustietoja.
Kuva: Mikael Norri / Yle

Aro ihmettelee, miten samansisältöinen materiaali johtaa välillä tutkintaan ja tuomioihin ja välillä ei.

– Poliisi on lakaissut maton alle juttuja, jotka olisi pitänyt katsoa loppuun asti, kuten tapaus jossa minua kutsuttiin vanhaksi huumehuoraksi. Joidenkin tutkinnan lopettaneiden poliisien perustelujen mukaan minun pitää vain sietää tavallista kovempaa työhöni kohdistuvaa kritiikkiä. Mutta he ovat poikkeuksia, Aro sanoo.

Jessikka Aro ei ota vihapalautetta henkilökohtaiseti - Toista Yle Areenassa

Helmikuussa Korkein oikeus (KKO) tuomitsi dosentti Johan Bäckmanin lähes puolitoista vuotta jatkuneesta Aron vainoamisesta 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 18 000 euron korvauksiin. Muita oikeusjuttuja on edelleen vireillä.

– Suomessa ei ole mahdollistettu nettihäirinnän ennaltaehkäisemistä, kuten tekijöiden vero- ja taloustietojen ja kontaktien seuraamista, Aro sanoo.

Valo Vesikauris saa tukea etenkin perheeltään ja muilta aktivisteilta. Myös tuntemattomilta tulee sosiaalisessa mediassa enemmän tukea kuin vihaa.

– Ihmiset osoittavat tukea ja myötätuntoa, suuttuvat puolestani. Saan uhkailusta jopa lisää virtaa, että minua ette kyllä onnistu hiljentämään vaan jatkan entistä kovemmin, Vesikauris sanoo.

Tämä juttu on osa Hyvin sanottu -hanketta.

Lue lisää:

Vapaasti rehottavan verkkovihan ja disinformaation seuraukset voivat olla kohtalokkaita – Professori: “Luodaan kaaosta ja murennetaan demokratiaa”

Tällaista vihaa nuoret vaikuttajat saavat osakseen: Ami Rinta-Valkama, 24, ei uskalla kampanjoida yksin, Tuomo Kondie, 29, saa väkivaltaviestejä

Vihan levittäminen tuottaa joillekin hyvää oloa, sanoo tutkija – verkkovihasta ja väärästä tiedosta voivat hyötyä niin tavalliset ihmiset kuin valtiotkin

Hyvin sanottu: Vihapuhe on väkivaltaa, josta hyötyy harva, mutta ilmiötä tutkivat halutaan hiljentää

Näin someyhtiöt käyttävät hyväkseen aivojesi palkitsemijärjestelmää ja ajatusvinoumia