Hyppää pääsisältöön

Luonto

Jatkuva kasvatus tuottaa rahaa enemmän kuin avohakkuu – katso metsäsijoittajan laskelma

avohakkuupalsta ja jatkuvan kasvatuksen metsäpalsta vierekkäin
Kuvateksti Tuotto on ilmoitettu kulujen jälkeen noin 50 vuoden ajalta.
Kuva: Timo Kujala, kuvankäsittely: Markku Sipi / Yle

Esimerkkilaskelmassa verrataan, kuinka paljon rahaa metsänomistajalle jää kouraan kulujen jälkeen noin 50 vuodessa, kun metsää kasvatetaan joko a) avohakkuumallin tai b) jatkuvan kasvatuksen menetelmän mukaan. Ero on tuntuva.

Timo Kujala on poikkeuksellinen liikemies, joka omistaa metsää yli 5000 hehtaaria. Kujala on näkyvä jatkuvan kasvatuksen ja hiilinielujen puolestapuhuja.

Liikemiehen puheet saavat pontta, kun hän näyttää laskelmaa eri hakkuutapojen tuotoista. Vertailun esimerkkinä on yhden hehtaarin kokoinen metsäpalsta Heinävedellä.

– Sanotaan, että taloudellisen kannattavuuden ja luontoarvojen yhteensovittaminen ei ole mahdollista, mutta minun mielestäni on, Kujala toteaa tyynesti.

Laskelmassa jatkuvan kasvatuksen menetelmä tuottaa noin 50 vuoden aikana selvästi enemmän rahaa kuin avohakkuu.

grafiikka, missä verrataan eri hakkuutapojen tuottoja
Kuva: Markku Sipi / Yle

Paremmat tuotot

Laskelmassa verrataan Heinävedellä sijaitsevan metsäpalstan tuottoja kahden eri metsänhoitotavan välillä noin 50 vuoden ajalta. Palsta on Kujalan omistuksessa. Esimerkissä katsotaan vain yhden hehtaarin alaa.

Vajaassa 50 vuodessa jatkuva kasvatus tuottaa hehtaarilta voittoa 7 440 euroa enemmän kuin avohakkuu.

Tulot on ilmoitettu kulujen jälkeen. Vuonna 2068 molemmilla palstoilla on laskennallisesti yhtä paljon puuta. Metsien rakenne on silti erilainen. "Tasaikäisestä" eli avohakkuuseen tähtäävästä metsästä nuoret puut puuttuvat.

Vajaassa 50 vuodessa jatkuva kasvatus tuottaa hehtaarilta voittoa 7 440 euroa enemmän kuin avohakkuu. Tulos on hätkähdyttävä. Esimerkiksi, jos metsää omistaa 100 hehtaaria, ero on jo muhkeat 744 400 euroa.

Tietoja laskelmasta

  • Vertailun lähtökohta on Kujalan omistama metsäpalsta Heinävedellä, jossa metsäalan ammattilaiset ovat mitanneet puuta olevan 300m3/ha.

  • Tiedot on toimitettu metsäsuunnittelun professori Timo Pukkalalle, joka on laatinut niiden pohjalta laskelmat. Laskelmia on täydentänyt Timo Kujala. Molemmat ovat osakkaina Arvometsä Oy:ssä.

  • Heinävesi on puun kasvun kannalta hyvin tuottoisaa aluetta. Esimerkkipalstan metsäpohja on Suomen metsissä yleinen tuore kangas.

  • Tarkastelujaksoksi määrittyi 46 vuotta (2022-2068), jolloin puuston määrä kummassakin vaihtoehdossa sama sekä alku- että lopputilanteessa.

  • Summat on ilmoitettu euroina kulujen jälkeen.

Lue lisää erilaisista jatkuvan kasvatuksen metsäkohteista

Raha kasvaa isoissa puissa

Kujalan mukaan koko homman ydin on siinä, mitä metsästä kaadetaan.

Kun järeän männyn halkaisija on 40cm, siitä saa noin 100 euroa. Mikäli puun halkaisija on 13cm, saa siitä euron. Halkaisijan ohella voidaan puhua myös litroista. Euron arvoinen puu on tilavuudeltaan 70 litraa ja satasen puu 1000 litraa.

Määreistä riippumatta pieniä puita pitäisi kaataa siis sata kappaletta saadakseen yhden suuren puun hinnan. Kun metsästä kaadetaan sata puuta, jäljelle jää melkoinen aukko.

Metsää, missä kasvaa monen ikäisiä puita.
Kuvateksti Jatkuvaan kasvatukseen perustuvassa metsässä kasvaa monen ikäisiä puita.
Kuva: Timo Kujala

Metsänhoito maksaa

Jatkuvan kasvatuksen metsästä pyritään kaatamaan vain isot puut ja pienet jätetään kasvamaan arvoa. Avohakkuussa toimitaan päinvastoin eli metsän pohjasta karsitaan pienet puut ja suuria puita lihotetaan, jotka lopulta kaadetaan kerralla.

Avohakkuu ja jatkuva kasvatus eroavat myös metsänhoidon kustannuksiltaan.

Avohakkuun jälkeen metsä pitää kasvattaa uudelleen. Se vaatii rahanarvoista työtä – maata muokataan, uudet taimet istutetaan ja vuosien mittaan kasvavia puita karsitaan. Vuosien aikana tehtävällä työllä tähdätään kymmenien vuosien päässä siintävään lihavaan pottiin.

Jos haluaa heti paljon rahaa, vedetään sileäksi. Jos haluaa vähän enemmän rahaa pitkässä juoksussa, valitaan jatkuva kasvatus.

― Timo Kujala

Jatkuvan kasvatuksen metsä ei tarvitse “hoitoa”. Puut siementävät itse, vahvimmat taimet kasvavat ja hakkuiden yhteydessä poimitaan suurien puiden lisäksi vain huonokuntoiset pienet puut. Lopputuloksena metsään jää monen ikäisiä puita; lapsia, nuoria ja aikuisia.

Toisin sanoen jatkuva kasvatus tekee kalliit työvaiheet tarpeettomiksi.

Avohakattu metsä
Kuvateksti Uusien taimien istuttaminen maksaa.
Kuva: Timo Kujala

Haluatko rahat heti vai enemmän rahaa pitkässä juoksussa?

Avohakkuusta saa sievoisen summan kerralla. Toisaalta avohakatun metsäpalstan myyntiarvo on alhaisempi ja kestää kymmeniä vuosia kasvattaa metsä takaisin.

Samassa ajassa jatkuvan kasvatuksen metsä tuottaa useamman pienemmän potin. Kierto on lyhyempi, koska useat puiden sukupolvet kasvavat rinnakkain. Kujalan mukaan Heinävedellä suuret puut voidaan poimia keskimäärin 15 vuoden välein. Metsäpalstan myyntiarvokin pysyy, kun aukon tilalla on puuta.

Lopputulos on selvä.

Noin 50 vuodessa jatkuvan kasvatuksen metsästä Kujala saa neljä pottia ilman metsänhoitokuluja. Rahaa tulee selvästi enemmän kuin avohakkuumallissa.

– Jos haluaa heti paljon rahaa, vedetään sileäksi. Jos haluaa vähän enemmän rahaa pitkässä juoksussa, valitaan jatkuva kasvatus, Kujala kertoo.

Timo Kujala valokuvattiin pienessä metsikössä aurinkoisena syyspäivänä.
Kuvateksti Timo Kujala on metsäsijoittaja, joka huolehtii luontoarvoista ja metsän hiilinieluista.
Kuva: Silja Viitala / Yle

Hämäävätkö metsänhoidon termit? Tässä muutama karkeasti selitettynä:

Tasaikäinen metsä
Metsässä kasvaa vain saman ikäisiä puita. Tasaikäismetsää hoidetaan esim. karsimalla pieniä puita pois ja lihottamalla suuria. Tällä tähdätään avohakkuuseen.

Jatkuva kasvatus
Jatkuvan kasvatuksen metsässä puiden annetaan siementää ja kasvaa itse. Kun hakkuiden yhteydessä metsästä kaadetaan vain suurimmat puut ja pienet jätetään kasvamaan arvoa, jää metsään kasvamaan usean ikäisiä puita: lapsia, nuoria ja aikuisia.

Eri-ikäinen metsä
Metsässä kasvaa monen ikäistä puuta.

Avohakkuu
Metsä kaadetaan kerralla. Palstalle voidaan jättää muutamia puita pystyyn. Voidaan puhua myös päätehakkuusta.

Yläharvennus
Metsästä kaadetaan vain suuret puut. "Harvennetaan ylhäältä" eli suuresta päästä.

Alaharvennus
Pienet puut karsitaan pois. "Harvennetaan alhaalta" eli pienestä päästä.

Poimintahakkuu
Metsästä poimitaan vain suuret puut. Voidaan käyttää synonyyminä yläharvennukselle.

Harsinta
Kansankielinen, hitusen halventava nimitys yläharvennukselle tai poimintahakkuulle. "Se on sitä harsintaa".

Jatkuvapeitteinen metsä
Joskus käytetään synonyyminä jatkuvalle kasvatukselle, vaikkei olekaan täysin sama asia. Jatkuvapeitteisessä metsässä on koko ajan puita, jolloin maaperä pysyy jatkuvasti "peitteisenä" eli varjostettuna. Varjo vaikuttaa mm. maaperän hajoamisesta syntyviin hiilidioksidipäästöihin, suora auringonvalo kiihdyttää hajottajatoimintaa eli lisää päästöjä.

Suojeltu metsä
Metsässä ei suoriteta hakkuita eikä sitä "hoideta". Metsä ikääntyy ja uudistuu luontaisesti.

Liian hyvää ollakseen totta?

Edes Kujala itse ei halua väittää, että todellisuus olisi sellaisenaan näin ruusuinen. Ensimmäiseksi hän nostaa esiin koron vaikutuksen, joka tiputtaa jatkuvan kasvatuksen tuottoja tuntuvasti. Tässä tapauksessa jatkuva näyttäisi silti tuottavan 12% avohakkuuta paremmin.

Metsän rakenne vaikuttaa enemmän. Mikäli nuoret puut puuttuvat, avohakkuu lienee ainut vaihtoehto ellei metsää halua suojella. Kujala myöntää, että joskus hänenkin palstojaan on päätynyt avohakkuuseen.

Lähikuva sateen kastelemasta nuoresta kuusesta.
Kuvateksti Kuusi on herkkä kuivuudelle.
Kuva: Jani Aarnio / Yle

Oma lukunsa on tulevaisuus. Ilmaston lämpeneminen vahvistaa kuivuus- ja hellejaksoja, jotka kurittavat erityisesti viileästä ja kosteasta nauttivia kuusia. Mikäli odottaa saavansa tuloa vasta vuosikymmenten päästä, uuden kuusikon istuttaminen tuskin on enää järkevä investointi.

Jatkuvaan kasvatukseen perustuvassa metsässä lajisto on monipuolisempaa, joka tarkoittaa mm. kestävyyttä erilaisissa olosuhteissa, mutta mikään ei ole varmaa sielläkään.

Hiilipäästöistä hiilivarastoihin

Monia voi yllättää, että mustikka on dramaattisesti vähentynyt Suomen metsistä. 1950-luvulta tähän päivään mustikan peittävyys on tippunut ainakin puoleen. Yksi syy on avohakkuu ja maan muokkaus.

Sen sijaan jatkuvan kasvatuksen metsän on todettu poimintahakkuun jälkeen olevan olosuhteiltaan optimaalinen mustikalle. Mustikoista puolestaan hyötyvät pölyttäjät, metsäkanalinnut sekä monet muut.

Vaikka jatkuva kasvatus ei olekaan kaiken kattava patenttiratkaisu, pohtimisen arvoinen vaihtoehto se on.

Hiilivarastoista puhumattakaan. Rahalaskelman lisäksi Kujala pitää kädessään kaaviota hiilivarastosta. Ne on laskettu tuottojen ohella.

Kuvapari kertoo kaiken olennaisen: avohakattu palsta on hiilipäästöjen lähde. Puiden peittämä metsä ei ole. Voit vertailla kuvia liu'uttamalla.

hiilivarasto, jatkuva kasvatus, tonnia/ha
kaavio hiilivarasto tasaikäismetsätalous, tonnia/ha
Kahden kuvan vertailu: Hiilivarastojen ero jatkuvapeitteisen metsän ja avohakatun metsän välillä.
Kuvat: Markku Sipi / Yle (vasen), Markku Sipi / Yle (oikea)
Kuuntele Timo Kujalan haastattelu Metsäradiossa. - Toista Yle Areenassa

Lue myös:

Luontopaneeli: Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely voi olla kannattavampaa kuin avohakkuut

Keskustelu