Hyppää pääsisältöön

Punaisen listan pelastajat

Naali on saanut pentuja ensimmäistä kertaa 26 vuoteen! – Tällainen on Suomen uhanalaisin eläin

Päivitetty 23.08.2022 10:13.
Naali.
Kuva: Mircea Costina / Dyrevern / Flickr

Suomessa on tehty valtavasti töitä äärimmäisen uhanalaisen naalin eteen ja sen pesintää on odotettu vuosikymmeniä. Keväällä tutkijat löysivät merkkejä naalin mahdollisesta pesinnästä, ja nyt odotetut uutiset on saatu: naali on synnyttänyt kolme pentua!

Ennen kuin ainuttakaan ihmistä asui Suomessa, meidän tuntureillamme jolkotteli pieni pörröturkkinen eläin, naali.

Se on tottunut ankariin oloihin. Sen turkki on maailman lämpimimpiä ja se pystyy tarvittaessa elämään viikkoja ilman ruokaa. Sinnikkyydestään huolimatta se on nykyään Suomen uhanalaisin nisäkäs.

Vaikka turkista on naalille suurta hyötyä arktisilla alueilla, se on koitunut myös naalin kohtaloksi. Ihmiset alkoivat nimittäin himoita turkkeja.

Naalin turkki oli 1800-luvun lopulla niin arvokas, että se vastasi työmiehen koko vuoden palkkaa. Niinpä naaleja metsästettiin, vastasyntyneitä pentuja varastettiin pesistä, kasvatettaviksi aikuisiksi ja myytiin turkeiksi.

Naalikanta romahti. Koko Fennoskandian alueella oli 1900-luvun alkuun tultaessa enää muutama sata naalia. Kun lajin alamäki ymmärrettiin, metsästyksestä tehtiin loppu.

Ruotsi rauhoitti naalin 1928, Norja 1930 ja Suomi 1940, mutta se oli liian myöhäistä. Kestävää elpymistä ei ole tapahtunut, ja naaleja on Pohjoismaissa jäljellä edelleen vain muutama sata.

Piirroskuva, jossa pääosassa naali, joka katsoo suoran kohti. Tekstinä Peltsi: ällistyttävä luonto. Kuvassa myös röllikeijukas ja isoapolloperhonen.

Kuuntele Ällistyttävä luonto -podcastin naalijakso

Naalin turkki saattaa hyvinkin olla maailman lämpimin. Eläin pärjää sen avulla hurjissa pakkasissa: jopa -70 asteen kylmyydessä.

Naalin pentu ruskeassa kesäturkissa.
Kuvateksti Naali kesäturkissaan.
Kuva: Paul Williams/Shutterstock/All Over Press

Naalin suuri ongelma on se, että sen on hankala löytää sopivaa puolisoa. Populaatiot ovat pieniä ja eristäytyneitä ja sukurutsa yleistä, mikä heikentää poikasten elinvoimaa.

Jos kumppani löytyy ja pesintä onnistuu, toukokuussa saadaan kuulla hyvällä tuurilla iloisia vauvauutisia. Parhaimmillaan pentuja saattaa syntyä jopa 16. Ne ovat niin pieniä, että mahtuvat taskuun.

Pennut tulevat ulos pesästä ensimmäistä kertaa kesäkuun lopulla. Ne alkavat syödä vanhempiensa pyytämää ruokaa.

Naalien lempiherkku on sopuli, mutta ne ovat kaikkiruokaisia. Sopuleilla on kuitenkin suuri merkitys pesinnän onnistumiseen. Jos sopulit katoavat alkukesällä, kaikki pennut saattavat kuolla. Huonoina sopulivuosina naali ei pesi lainkaan.

Kesän edetessä pennut uskaltautuvat kauemmaksi pesältä. Ne opettelevat pyydystämään ruokaa ja puolustautumaan. Niiden on syötävä paljon, sillä muuten ensimmäinen talvi voi olla kohtalokas.

Syksyllä niiden on pärjättävä omillaan ja etsittävä oma reviiri ja kumppani, jonka kanssa se voisi saada pentuja keväällä.

Tunturimaisema ruskan väreissä, maiseman halki virtaa joki.
Kuvateksti Syksyn tullen naalin on etsittävä itselleen puoliso. Kukaan ei tiedä, miten se onnistuu siinä.
Kuva: Eva Pursiainen / Yle

Naalien eteen on tehty Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa valtavasti suojelutyötä. Tuntureille on rakennettu satoja naalin ruokinta-automaatteja, joihin rahdataan vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja ruokaa.

Kantaa pidetään elossa myös kasvattamalla naaleja tarhassa ja vapauttamalla niitä luontoon villien naalien seuraksi. Niitä tarkkaillaan mikrosirulukijoilla, dna-näytteitä keräämällä ja riistakameroilla, pannotetaan ja pesiä kartoitetaan.

Naalien henkivartiojoiksi on pestattu jopa palkkamurhaajia, jotka jahtaava rahaa vastaan sen pahinta vihollista, kettua.

Kettu on kaksi kertaa naalia suurempi, eikä naali mahda serkulleen mitään. Kettu voi helposti tappaa naalin pennut, ja saa se halutessaan hengiltä aikuisenkin naalin.

Ilmaston lämpenemisen myötä kettu on levittäytynyt yhä pohjoisempaan ja vienyt naalilta elintilaa. Naali joutuu siirtymään sen tieltä korkeammalle tunturiin, ja siellä on heikommin ruokaa tarjolla ja talvikin tulee nopeammin.

naali.
Kuva: Jonatan Pie

Naalin ainoa ase kettuja vastaan on palkkatappajien lisäksi sen sitkeys. Se selviää pitkiä aikoja ilman ravintoa ja selviää kettua paremmin arktisissa oloissa. Ketut eivät myöskään mahdu naalien ruokinta-automaatteihin, ja niillä aluilla, missä kettuja on metsästetty ja ruoka-apua on tarjolla, naalien määrä on lisääntynyt.

Nykyään Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa elää yhteensä noin 450 naalia. Viimeisin pesintä Suomessa on kuitenkin tapahtunut miltein 30 vuotta sitten.

Muutama vuosi sitten huomattiin, että Enontekiön tuntureilla liikkuu kaksi naalia. Pian havaittiin, että naalipari oli kaivanut koloja ja vietti usein aikaa vanhalla pesäpaikalla.

Pettymys oli kuitenkin suuri, kun pesä päästiin tarkastamaan heinäkuussa: pesintä oli epäonnistunut, eikä yhtään poikasta näkynyt. Syyksi arveltiin sitä, että sopulivuosi oli heikko.

Yrityksestä kuitenkin innostuttiin. Tunturiin raahattiin lisää ruokinta-automaatteja ja vapaaehtoisia koulutettiin naalien pesäntarkastajiksi.

Keväällä 2022 kahdella vanhalla pesäkummulla havaittiin jälleen liikettä, ja elokuussa 2022 saatiin hienoja uutisia: naali oli synnyttänyt kolme poikasta. Ne ovat ensimmäiset Suomessa syntyneet naalinpoikaset sitten vuoden 1996 jälkeen.

Se luo toivoa siitä, että Punaisen listan lajien eteen voidaan todella tehdä jotain.

Kuuntele Ällistyttävä luonto -podcastin naalijakso alta.

Luit juuri jutun, joka on osa luonnon monimuotoisuutta ja luontokatoa käsittelevää kokonaisuutta. Lisää Punaisen listan pelastajien sisältöjä (mm. artikkeleita, podcast-sarjan ja Naali-pelin) löydät osoitteesta yle.fi/punaisenlistanpelastajat.

Logo, jonka keskellä lukee Punaisen listan pelastajat ja logon ympärillä on piirroshahmoina naali, rupilisko, pulmunen, ripsisiippa ja töyhtötiainen.
Kuva: Annukka Palmén-Väisänen / Yle

Juttua päivitetty 23.8. klo 10.12: Päivitetty otsikkoon uutinen poikasten syntymästä ja tekstiin lisätty myös tietoa poikasten syntymästä.