Hyppää pääsisältöön

"Minussa ei ole mitään erikoista"

Paralympiavoittaja Santeri Kiiveri, 22, on aina ajatellut olevansa ihan tavallinen. Syntymässä tullut käsivamma on osa arkea eikä hän ole koskaan antanut sen estää itseään.

Para-alppihiihtäjä Santeri Kiiveri on vieraana Yle Olohuoneessa la 18.6. klo 21 Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa.

Alppihiihtäjä Santeri Kiiveri kilpailee kaikkialla, minne menee. Oli kyseessä sitten paralympialaisten suurpujottelun kakkoslasku tai kavereiden kanssa vietetty päivä kartingradalla. Kisaaminen on verissä.

Rohkeus on peräisin siitä, että Kiiveri on vammastaan huolimatta kokenut itsensä aina aivan tavalliseksi.

– Jos joku olisi ajatellut, että en pysty tai minun ei kannata, niin olisi nähnyt vierestä, että sellaiselle ei ole tarvetta. Olen aina tehnyt ja ollut mukana kuten muutkin. Ei kukaan varmaan siksi uskalla sanoa minulle mitään, Kiiveri sanoo ja naurahtaa.

Lappeenrantalainen on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta saavuttaa enemmän kuin moni koko urheilu-uransa aikana. Maaliskuussa hän nappasi Pekingin 2022 paralympialaisissa kultaa ja hopeaa ensimmäisenä suomalaisena para-alppihiihtäjänä, täytettyään paria päivää aiemmin 22 vuotta.

Aivan yksinkertaisinta reittiä Kiiveri ei ole kammennut itseään urheilumaailman huipulle. Syntymässä tullut vamma, erbin pareesi, on vaikuttanut oikean käden toimintaan merkittävästi.

Talvella 2019 urheilu-uran päättyminenkin oli lähellä, kun nuori mies täysin yllättäen pyörtyi rinteessä. Yli vuoden kestäneiden tutkimusten jälkeen mitään vakavaa ei löydetty.

Sankaritarinaa Kiiveristä ei kuitenkaan kannata kirjoittaa, sillä se ei sovi hänen tyyliinsä.

– Olen sopeutujapersoona. Jos ei olisi urheilua, niin tekisin jotain muuta.

Santeri Kiiverille karting on rentoutumista ja hupia. Alppihiihtäjä kävi kisaamassa valmentajansa ja kavereidensa kanssa imatralaisella kartingradalla. - Toista Yle Areenassa

Ensimmäistä kertaa Kiiveri oli rinteessä vain muutaman vuoden ikäisenä. Se oli siltä seisomalta menoa. Vauhti viehättää, sen paremmin Kiiveri ei tunnetta osaa kuvailla.

Rinteiden ulkopuolella hän ajaa kaveriporukan kesken kartingia tai on veneen vedettävänä wakeboardilla. Kaikki käy, kunhan sillä saa pään tyhjäksi ja kilpailun aikaiseksi. Ystävistä on hauska ottaa mittaa, ja spekuloitavaa jää usein pitkäksi aikaa.

– Kaveritkin kuvailisivat kilpailuhenkiseksi. Ja kyllä sitä vauhtia hakee muualtakin kuin pelkästään rinteestä.

Kiiverin luokka para-alppihiihdossa on yksi koko paraurheilumaailman suurimmista. Mitä enemmän osallistujia on starttilistalla, sitä positiivisemmin se vaikuttaa Kiiveriin.

– On kivaa, kun pystyy menestymään kilpaillussa luokassa. Ainakaan menestyminen ei tule helpolla.

Kiiverin vamma aiheutui synnytyksessä

Koko uransa Kiiveri on treenannut kuin vammaton ja vammattomien kanssa. Teini-ikäiseksi asti hän jopa kilpaili yleisissä sarjoissa. Silti hän tietää, että vammattomien kanssa hän ei ole enää koskaan kilpailussa samalla viivalla, mutta se ei haittaa.

– Jos asialle ei voi mitään, on sitä turha murehtia.

Kiiverin vamma on oikeassa kädessä. Selkäytimen hermoja on katkennut niin, että ne vaikuttavat käden toimintaan. Kiiverillä vamma näkyy erityisesti liikeratojen rajoittuneisuutena. Ja kun liikeradat ovat vajaat, ei voimaakaan saa samalla tavalla kuin terveeseen käteen.

Laskiessa Kiiverillä on vain yksi sauva. Yhdellä kädellä taiteilu haastaa tasapainoa ja asettaa omat rajoitteensa.

– Realiteetti on, että yhdellä kädellä pärjääminen vammattomia vastaan on alppihiihdossa mahdotonta. Vertaaminen on siinä mielessä turhaa. Mutta totta kai treenatessa pystyn seuraamaan, saanko kurottua välimatkaa kiinni vai lähteekö se kasvamaan.

Pystykuvaa Santeri Kiiveristä, jolla on karting-varusteet päällä.
Kuvateksti Kiiverin vamma erottuu hieman oikeassa kädessä. Sen voimatasot ovat arviolta alle puolet vasemmasta. Kartingradalla ratti kääntyy pääosin terveen käden voimilla.
Kuva: Kari Saastamoinen

Kiiveri ei pidä itseään erityisen myönteisenä, mutta hän on silti suhtautunut vammaansa aina hyvin järkiperäisesti.

– Tietenkin vamma rajoittaa, mutta en ole jäänyt sitä harmittelemaan. Olen aina tajunnut omat realiteetit, koska ei tilanne muutu siitä mihinkään.

Nykyisin vamma ei oikeastaan enää vaikuta arkeen. Lapsuudessa ja nuoruudessa asiat olivat haastavampia, sillä kaikki piti opetella tekemään "omalla tavalla".

Pikkutarkkaan tekemiseen, kuten kengännauhojen solmimiseen, on löydetty vaihtoehtoisia tapoja. Perhe on aina kannustanut siihen, että ratkaisu löytyy eikä luovuttaa kannata. Vaikkapa wakeboardaus vaatii enemmän voimaa, kun on vain yksi käsi käytössä, mutta sekin tuntuu Kiiverille jo ihan tavanomaiselta.

Omalla asenteellaan Kiiveri on myös viestinyt muille, että on turha yrittää estää häntä. Hän uskoo, että kouluaikoinakaan häntä ei kiusattu vammastaan siksi, että oli aina kaikessa mukana, aivan kuten muutkin.

Santeri Kiiveri vastaa kysymyksiin kilpailuvietistään ja harrastuksistaan. - Toista Yle Areenassa

Vuoden 2019 alussa Suomutunturilla yksi lasku oli myllätä Kiiverin elämän päälaelleen. Päivä oli kaikin puolin tavallinen. Tuolloin 18-vuotias Kiiveri oli laskenut pari lämmittelylaskua ja valmistautui seuraavaan.

Hän tunsi olonsa hiukan kipeäksi ja hiljensi vauhtia. Seuraavassa muistikuvassa valmentaja ottaa kieltä pois Kiiverin hengitysteiden edestä. Taju oli lähtenyt kesken laskun.

Alkoi kiivas selvittely, jossa varsinkin sydäntä ja aivoja tarkkailtiin tiiviisti.

– Jossain kohtaa heitettiin esille, että en välttämättä voi enää urheilla. Silloin ajatukset kävivät synkemmällä puolella ja mietin, onko mitään järkeä leikkiä terveydellä. Samalla halusin luottaa ja uskoa lääkäreihin.

Tutkimukset kestivät lopulta yli vuoden, mutta mitään vakavaa tai pyörtymisiä aiheuttavaa ei löytynyt. Ajatusmaailmaa pyörtyminen ja sitä seurannut huoli muutti pysyvästi.

– Se avasi maailmaa eri tavalla. Opin enemmän nauttimaan urheiluhetkistä ja siitä, mitä urheilu sekä läheiset ja ystävät antavat.

Loppukaudella Kiiveri pääsi vielä kilpailemaan ja menestyikin hyvin. Sen avulla hän sai kerättyä itsensä.

Kuvassa vasemmalta alkaen Santeri Kiiveri, Henri Suninen ja Justus Mansner seisovat palkintopalleilla. Henri Suninen suihkuttaa shampanjaa.
Kuvateksti Hymy ei hyytynyt Santeri Kiiverillä (vas.), vaikka hän joutuikin taipumaan voittaja Henri Suniselle (kesk.) kymmenen kierroksen kisassa. Usein spekulaatiot kisasta jatkuvat pitkään, mutta tällä kertaa kaikki olivat ajaneet siististi. Mukana palkintokorokkeella myös Justus Mansner.
Kuva: Kari Saastamoinen

Pyörtymisen jälkeen kaudella 2019-2020 Kiiveri voitti pujottelun maailmancupin kokonaiskilpailun. Sitä ovat seuranneet alkuvuoden 2022 kaksi paralympiamitalia, joista toinen se kirkkain ja halutuin.

Motivaatiota riittää vielä runsaasti. Nyt tähtäin on ensi vuoden MM-kisoissa, jotka käydään Ruotsin Åressa. Edellisten kisojen seitsemäs sija ei mitalinälkää tyydyttänyt.

– Viime kauden MM-kisat menivät penkin alle, ja nyt tavoite on Åressa.

Sitä pidemmälle konkreettisia suunnitelmia ei ole tehty, vaan tavoitteet rakentuvat aina kauden mittaan. Urheilu-uran jälkeinen aika on ehtinyt pilkahdella välillä mielessä.

Lapsuuden haaveammattiin lentäjäksi Kiiveri ei vammansa takia pääse, mutta onneksi vaihtoehtoja on, oli kyse sitten kenkien solmimisesta tai tulevasta ammatinvalinnasta.

– Olen aina elänyt niin, tai ainakin ajatellut, että minussa ei ole mitään erikoista.