Hyppää pääsisältöön

Yle Radio 1

Ympäristöjen ärsykemäärä, kiire, paine, stressi ja tehokkuus rasittavat erityisesti erityisherkkiä ihmisiä

Toimittaja Satu Kivelä, Havaintoja ihmisestä -ohjelmasta.
Kuvateksti Toimittaja Satu Kivelä selvittää audiosarjassaan ihmisyyden mysteerejä. Voit kertoa omista kokemuksistasi tämän jutun lomakkeella.
Kuva: Jukka Lintinen/Tuuli Laukkanen

Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Elaine Aron on tutkinut 1990-luvun alussa löytämäänsä ja nimeämäänsä erityisherkkää persoonallisuustyyppiä. Aronin mukaan kyse on synnynnäisestä ja selviytymisen kannalta hyödyllisestä piirteestä, jota on löydetty yli sadalta eläinlajilta. Erityisherkkyys ei ole mikään sairaus vaan synnynnäinen ominaisuus, joka saattaa lapsena näkyä helpommin.

– Herkkä lapsi voi myös reagoida voimakkaammin ja syvemmin eri tilanteisiin, ihmisiin, paikkoihin ja muutoksiin. Hyvin pienikin lapsi saattaa pohtia syvällisiä ja suuria kysymyksiä ja keskustella niistä vanhemman kanssa, sanoo tietokirjailija, kouluttaja ja psykologi Heli Heiskanen.

Heiskanen kouluttaa erityisherkkyydestä ja on julkaissut kirjat Herkkyyden voima –opas omannäköiseen elämään sekä Erityisherkän lapsen kanssa. Herkkyys ilmenee monella tavalla. Se on tarkkaa havainnointikykyä, eli herkkä huomaa tosi pieniä asioita, hajuja, makuja, värejä, tapahtumia ja tunnelmia.

– Varsinkin jos lapsi on ensimmäinen perheessä, niin vanhemmat ottavat hänet sellaisena kuin hän on. Lapsen erityisherkkyys saattaa tulla esille vasta päiväkodin ja koulun aloittamisen jälkeen. Ja, jos perheeseen tulee muita lapsia ja he ovat keskenään erilaisia, se voi saada aikaan pohdintaa, että mikä tässä on, jos yksi lapsista on herkkä, sanoo Heiskanen.

Herkkä lapsi voi myös reagoida voimakkaammin ja syvemmin eri tilanteisiin, ihmisiin, paikkoihin ja muutoksiin.

― Heli Heiskanen.

Erityisherkkiä ihmisiä on noin viidesosa, ja piirrettä on kaikilla sukupuolilla. Erityisherkkien keskeisiä piirteitä ovat aistiherkkyys, erilaisten vivahteiden havaitseminen, tunneherkkyys, syvällisyys ja nopea kuormittuminen arkipäivän tilanteista. Sosiaaliset palautteet ja vihjeet ympäristöstä ja muilta ihmisiltä vaikuttavat myös lapsiin.

– Hyvin pienikin lapsi voi alkaa peittää herkkyyttään ja kokemaan häpeää siitä, kertoo Heiskanen.

Usein myös aikuiset erityisherkät saattavat kokea piirteestään huonommuutta ja häpeää. Erityisherkkien keskeisiä piirteitä ovat aistiherkkyys, vivahdeherkkyys, syvällisyys ja nopea kuormittuminen arkipäivän tilanteista. Tästä syystä erityisherkät ihmiset saattavat tarvita tavallista enemmän yksinoloa. Suurin osa muista ihmisistä ei kuormitu samalla tavalla, joten erityisherkät saattavat kokea itsensä erilaisiksi ja huonommiksi kuin muut.

– Meidän ympäristöjen ärsykemäärä, kiire, paine, stressi ja tehokkuus rasittavat erityisesti erityisherkkiä ihmisiä. Ja moni saattaa kokea herkkyyden rasitteeksi. Kun ihminen on stressaantunut, ylikuormittunut tai uupunut, niin hän ei ole silloin parhaimmillaan, toteaa Heiskanen.

Kouluikäisenä, nuorena ja varhaisessa aikuisuudessa rakennetaan Heiskasen mukaan suojaavia rooleja ja käyttäytymismalleja. Heiskanen nimittää niitä suojakuoriksi, jotka ilmenevät monin eri tavoin.

– Ne voivat liittyä suorittamiseen ja miellyttämiseen. Niiden kautta peitetään aitoa herkkyyttä ja koitetaan suojata haavoittuvaisinta sisintä. Mutta silloin myös vieraannutaan omasta aidosta minästä, mikä on se haittapuoli, sanoo Heiskanen.

Meidän ympäristöjen ärsykemäärä, kiire, paine, stressi ja tehokkuus rasittavat erityisesti erityisherkkiä ihmisiä.

― Heli Heiskanen.

Aikaamme leimaavat tehokkuus ja suorittaminen kaikilla elämän osa-alueilla. Useissa eri tutkimuksissa on havaittu, että yhä useammat lapset ja nuoret alkavat olla uupuneita. Monet kokevat uupumusta jo kouluiässä. Esimerkiksi lukiolaisten uupumus on lisääntynyt viiden vuoden aikana.

Heiskanen pyrkii oman työnsä kautta vastaanotolla, työnohjauksissa ja kouluttamalla lisäämään tietoa ja ymmärrystä erityisherkkyydestä. Hän toivookin, että maailma olisi menossa siihen suuntaan, että jokainen voisi olla sellainen kuin on.

– Aikuisilla erityisherkillä näyttää usein olevan niin, että he törmäävät viimeistään noin kolme- ja nelikymppisenä jaksamisen rajoihin. Saattaa olla, että vuosia ja vuosikymmeniä herkkäkin ihminen pystyy työskentelemään oravanpyöräelämässä, mutta jossain vaihessa saattaa tulla vaihe, että on pakko pysähtyä ja on löydettävä uudenlainen tapa elää ja tasapainoinen arki, pohtii tietokirjailija, kouluttaja ja psykologi Heli Heiskanen.