Jäte on jotain jätettyä, jota emme haluaa enää

Jätettä on merissä, metsissä, vuorten huipulla, lintujen sisuskaluissa ja osana ihmisten ruokavaliota.

Ihmislaji tuottaa paljon jätettä. Roskikset nielevät jätteitämme, ja voimme niiden avulla yrittää unohtaa tai piilottaa sen, kuinka suuri jätejalanjälki elämisestämme syntyy. Jäte on arvonsa menettänyttä ainetta eli jotain sellaista, jota joskus halusimme, mutta emme halua enää, luonnehtii Tampereen yliopiston sosiologian professori Olli Pyyhtinen.

Kun tavara tai alkuperäisessä pakkauksessa oleva ruoka-aine heitetään roskikseen, siitä tulee jätettä ja samalla arvotonta. Jätteen paradoksi on Pyyhtisen mukaan se, että jätettä on kaikkialla, mutta se tuntuu katoavan, kun viemme jätteen roskikseen.

– Me olemme valloittaneet ympäristön jätteillämme. Jätettä on merissä, metsissä, vuorten huipulla, lintujen sisuskaluissa ja osana ihmisten ruokavaliota. Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen nielee luottokortillisen verran mikromuovia kuukaudessa, kertoo Pyyhtinen.

Me olemme valloittaneet ympäristön jätteillämme. Jätettä on merissä, metsissä, vuorten huipulla, lintujen sisuskaluissa ja osana ihmisten ruokavaliota.

Olli Pyyhtinen.

Pyytisen johtamassa WasteMatters -tutkimushankeessa tutkitaan yhteiskuntaa ja ihmisyyttä jätteen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena ei ole niinkään tuottaa käytännön ratkaisuja jätteiden hallintaan ja käsittelemiseen vaan tarkastella sitä, mitä jäte kertoo ihmisistä, yhteiskunnasta, nykytilasta, tulevaisuudesta ja menneisyydestä.

– Jäte on jotain jätettyä, jotain, mitä halusimme, mutta emme halua enää. Nykytilanteesta kertoo se, mitä me kulutamme, mitä meillä on varaa heittää pois ja miten me suhtaudumme jätteisiin. Kiertotalousajattelussa kaikki koitetaan palauttaa talouden järjestelmään ja tehdä kaikesta hyödyllistä ja käyttökelpoista. Tämä kaikki kertoo paljon meistä ihmisistä, pohtii Pyyhtinen.

Roskisdyykkaus kyseenalaistaa jätteen arvottomuuden ja kääntää sen takaisin arvokkaaksi ja käyttökelpoiseksi. Pyyhtinen on tutkinut roskisdyykkareita kollegansa kanssa. Roskisdyykkaukseen liittyy rajankäyntiä puhtaan ja likaisen välillä.

– Ihmiset, jotka roskisdyykkaavat, sanovat, ettei siihen liity likaisuutta ja ällöttävyyttä vaan tuotteet on pakattuna tyhjiöpakkauksiin. Jäteastioissa on valtavat määrät täysin syömäkelpoista ruokaa. Toisten hyödyttömänä ja arvottomana pois heittämä asia onkin valtava aarre, josta saa kokattua uskomattomia herkullisia aterioita, sanoo Pyyhtinen.

Ihmiset, jotka roskisdyykkaavat, sanovat, ettei siihen liity likaisuutta ja ällöttävyyttä vaan tuotteet on pakattuna tyhjiöpakkauksiin.

Olli Pyyhtinen.

Kiertotalouden ajatukseen sisältyy visio jätteettömästä tulevaisuudesta.

– Jäte on jotain sellaista, mistä emme pääse eroon. Ihmistoiminta tuottaa aina kaikenlaista ylijäämää, hukkaa ja jätettä. Joudumme jakamaan elämämme jätteiden kanssa ja ratkaisemaan suhteemme siihen. Se on ikään kuin elämistä ratkaisemattomassa tilassa, pohtii Pyyhtinen.

Jätteet yhdistyvät usein mielikuvissamme kaatopaikkoihin, vaikka vain minimaalinen määrä jätteestä menee kaatopaikalle. Suomessa kaatopaikkoja oli muutamia vuosikymmeniä sitten parituhatta, ja nyt niitä on alle sata. Jäte on Pyyhtisen mukaan moninaista. Se voi olla rakennusjätettä, muovia, kartonkia, metallia ja mitä lie. Pyyhtinen muistaa käyneensä lapsuudenkodin lähellä olevalla kaatopaikalla vanhempiensa kanssa.

– Käynti kaatopaikalla oli järkytys, mutta samaan aikaan siihen sekoittuii viehtymys. Mieletön määrä kaikkea tavaraa. Kotimme lähellä oli myös kaatopaikka, joka oli lopettanut toimintansa. Vanhemmat eivät tykänneet, että menimme pikkuveljen kanssa sinne. Me roskisdyykattiin sieltä autoratoja ja muuta tavaraa. Pikkuveli oli vielä enemmän intoutunut tästä. Minulla oli kaksoisrooli, kun harjoitin samalla osallistuvaa havainnointia. Tarkkailin, mitä kaikkea pikkuveli kaatopaikalta löytääkään, muistelee Pyyhtinen.

Ei ole olemassa mitään täysin koskematonta luontoa, vaan jätteistä on tullut osa meidän ympäristöä ja luontoa.

Olli Pyyhtinen.

Nykyiseen massatuotantoon ja kulutuskulttuuriin sisältyy kertakäyttöisyys. Monien pakkauksien tarkoitus on vain se, että ne revitään auki ja heitetään pois. Tuotteiden jätteisyys on Pyyhtisen mukaan läsnä jo suunnitteluvaiheessa. Jäte jatkaa matkaansa roskiksista, se kuljetetaan muualle, se muuttaa muotoaan ja jatkaa olemassaoloaan.

– Jätettä on kaikkialla. Me olemme kolonisoineet ympäristön ja luonnon meidän jätteillämme. Ei ole olemassa mitään täysin koskematonta luontoa, vaan jätteistä on tullut osa meidän ympäristöä ja luontoa, sanoo sosiologian professori Olli Pyyhtinen Tampereen yliopistosta.