Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Ydinsodan pelosta syntyi ainutlaatuinen musta satiiri: Kino Klassikossa Kubrickin Tri Outolempi

Tohtori Outolempi (Peter Sellers) samannimisessä elokuvassa
Kuvateksti Peter Sellers on tri Outolempi.

Elokuva, josta piti tulla hyytävä trilleri, muuttuikin painajaiskomediaksi. Outolempi tekee pilaa niin sotaväestä, poliitikoista kuin tiedemiehistä – ja siitä tuli yllätysmenestys.

Lahjakas nouseva elokuvantekijä Stanley Kubrick sai 1960-luvun alussa ydinsodasta ja sen uhasta pakkomielteen, joka oli johtava yhteen elokuvahistorian suurista klassikoista. Kubrick osti vain 3000 dollarilla oikeudet Peter Georgen/Peter Bryantin vakavaan jännitysromaaniin Two Hours to Doom/Red Alert tehdäkseen elokuvan vahingossa tapahtuvasta ydinaseiden käytöstä. Käsikirjoituksen edistyessä Kubrick huomasi, että mitä vakavammin hän tätä kolkkoa tarinaa käsitteli, sitä järjettömämmäksi se muuttui. Hän kutsui teräväkielisen satiirikon Terry Southernin lisäämään huumoria ja purevuutta, ja käsikirjoitus muuttui vakavasta, suoraviivaisesta trilleristä mustaksi painajaiskomediaksi.

Niinpä tärähtänyt amerikkalainen kenraali Jack D. Ripper lähettää pommikoneet tekemään ydiniskua Neuvostoliittoon. Presidentti ei pysty peruuttamaan käskyä, mutta kenraalin englantilainen adjutantti Mandrake saattaisi siihen pystyä, jos saisi tilaisuuden. Amerikkalaisten sotasuunnitelmien aivoina toimii saksalainen tiedemies, tohtori Outolempi, jonka kuriton käsi tempoilee tahattomasti kohti natsitervehdystä.

Tri Outolemmen (1964) salaisuus on siinä, että edes sen naurettavimmat henkilöt ja mielipuolisimmat tilanteet eivät ole täysin mahdottomia. Kubrick on toteuttanut elokuvan täysin realistisissa puitteissa, ja kylmäävästi sen tarinassa pienet typeryydet paisuvat ja moninkertaistuvat kuin väistämättä yhä suuremmaksi katastrofiksi. Kubrickin elokuva on hullu pinnaltaan mutta pelottavan aito yksityiskohdissa.

Kubrickin elokuva on hullu pinnaltaan mutta pelottavan aito yksityiskohdissa.

Monella koomisesti liioitellulla hahmolla on jopa todellinen esikuvansa. Kenraali Turgdisonin tosi versio oli kenraali Curtis LeMay, joka poltti tuhkaksi Japanin kaupungit ja halusi pommittaa myös Vietnamin takaisin kivikauteen. Sotahuoneen kohtaukset muistuttavat tallenteita presidentti Kennedyn sisäpiirin keskusteluista, joissa Kuuban kriisin aikana harkittiin ensi-iskua Kuubaan, kun ei vielä tiedetty, että siellä on jo neuvosto-ohjuksia. Jopa tohtori Outolemmellä on esikuvansa, vetypommin unkarilaissyntyinen isä Edward Teller.

Peter Sellers oli tehnyt kolmoisroolin Kubrickin Lolitassa ja nyt hänen oli määrä yltää neljään, sillä Sellersin piti presidentin, Mandraken ja Outolemmen lisäksi esittää myös majuri Kongin rooli. Sellers ei kuitenkaan oikein hallinnut teksasilaisaksenttia ja kun hän vielä loukkaantui kuvausten aikana, osa annettiin cowboy-roolien tulkille Slim Pickensille.

Sellersin kolmoisroolin ohella elokuvan neronleimauksia on sen sotahuone, joka lisäsi valtavasti realismia ja ajan hermolla olemisen tunnelmaa (elokuva tapahtuu melkein reaaliajassa). Sotahuoneen suunnitteli James Bond -elokuvien suureellisista tukikohdista parhaiten tunnettu Ken Adam, ja se oli niin musta ja kiillotettu, että jopa näyttelijöiden oli liikuttava siellä sukkasillaan aina kun heitä ei kuvattu.

Kuva elokuvasta Tri Outolempi.
Kuvateksti Sotahuoneessa ollaan vaikeassa paikassa.

Elokuvaa tehtiin kuitenkin erittäin pienellä budjetilla, koska sen aiheen ja huumorin uskottiin loukkaavan suurta yleisöä. Tuotantoyhtiö uskoi Outolemmen menestyvän vain yliopistojen kampuksilla ja arthouse-teattereissa.

Kaiken lisäksi tuotantoyhtiö teki samaan aikaan toista, vakavaa elokuvaa samasta aiheesta. Pommin varjossa (Fail Safe; ohjaajana Sidney Lumet) ei ole huono elokuva ja se on luultavasti juuri sitä mitäTri Outolemmestä alun perin piti tulla. Kubrick uhkasikin tuotantoyhtiötä kopiointisyytteellä, jos se laskisi elokuvan markkinoille samaan aikaan Outolemmen kanssa. Molempia elokuvia levittänyt Columbia ei halunnut riidellä vaan antoi Kubrickille kahden kuukauden etumatkan.

Pommin varjossa syytti konfliktista teknistä vikaa ja uskoi, että ihmiskunta uhrautumalla ja neuvottelemalla pystyisi vielä estämään täyden ydinsodan. Kubrickille teknologia oli aina vaaran paikka, mutta hänelle ihmisistäkään ei ollut apua: johtajat ovat naurettavia uhoajia, tehottomia vätyksiä ja empatiansa hukanneita teknikkoja, ja muu ihmiskunta heidän armoillaan.

Johtajat ovat naurettavia uhoajia, tehottomia vätyksiä ja empatiansa hukanneita teknikkoja, ja muu ihmiskunta heidän armoillaan.

Tri Outolempi ei moralisoi eikä saarnaa, se vain pilkkaa ja ivaa ketään tai mitään kunnioittamatta. Elokuva suomi USA:n hallitusta ja sotilasjohtoa yhdistäen rienahuumoria älykkömäisyyteen ja ronskiin kielenkäyttöön. Outo seksuaalinen huumori toi siihen oman erityisen mausteensa fallosmaisista ohjuksista ilmassa ”rakasteleviin” lentokoneisiin, himokkaasta käyttäytymisestä keskusteluihin ”ruumiinnesteiden puhtaudesta”.

Vain lopun kermakakkusodan katsottiin menevän överiksi ja vaikka se kuvattiin, kohtaus jätettiin pois elokuvasta. Kubrickin mielestä se oli sitä paitsi hauska vain siihen osallistuneiden näyttelijöiden mielestä. Tilalle tuli vielä yksi seksivitsi, himokkaiden ukkojen unelmointi elämästä kaivoskuilussa seksuaalisten ominaisuuksien perusteella valittujen naisten kanssa.

Yllättäen Outolemmestä pitivät kaikki – älyköt, opiskelijat ja teinit mutta yllättäen myös heidän vanhempansa, niin demokraatit kuin republikaanit. Ainoastaan kovimmat haukat, joille ydinaseet olivat täysin käyttökelpoinen osa sodan arsenaalia, ärsyyntyivät kun ydinsotaa ei otettu vakavasti.

Odottamaton menestys sai elokuvatuottajat uskomaan, että ennen vain vastakulttuuriin ja undergroundiin liitetyt piirteet, kuten auktoriteettien ja vakiintuneiden arvojen pilkkaaminen, rienahuumori ja pop-taide voitaisiin sulauttaa osaksi kaupallista mainstream-elokuvaa. Yökerhokoomikko Lenny Brucen tai teininuorille suunnatun Mad-lehden edustama ”sairas huumori” oli vielä 1950-luvulla torjuttu valtavirran taholta, mutta Kennedyn murhan, Kuuban kriisin, kansalaisoikeustaistelun, kaupunkikriisien ja kolmannen maailman sotien jälkeen maailma oli peruuttamattomasti muuttunut. Puhtoinen 1950-luvun amerikkalainen idylli oli kadonnut ja yhteiskunnasta oli tullut sairas, niinpä sairaasta huumorista tuli osa kaupallista elokuvaviihdettä. Tri Outolemmestä tuli uuden vastakulttuurin merkkipaalu.

Loppujen lopuksi se oli vielä oudon optimistinen. Ihmiset poistuivat elokuvateatterista nauraen. Kaiken koetun jälkeen nyt oli nähty ja koettu jo ydinsotakin – ja hei, me selvittiin siitä. Nurinkurisesti moni Tri Outolemmen näytöksestä poistuva todellakin lakkasi olemasta huolissaan ja oppi, jos ei nyt rakastamaan pommia, niin ainakin elämään sen kanssa.

Tohtori Outolempi, eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia Kino Klassikossa lauantaina 25.6.2022 klo 21. Areenassa kaksi viikkoa.