Hyppää pääsisältöön

Yle Tapahtumat

He halusivat vain tavallista elämää

Kahden eri sukupolven sateenkaariaktivistit Veli Hyvärinen ja Joonas Pesonen kohtasivat paikalla, jossa kylvettiin nykyisen Priden siemenet jo 1974.

Pride-kulkue palaa Helsingin keskustaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Kulkuetta voi seurata suorana Yle Teemalla, Areenassa ja verkkosivulla 2.7. klo 11.50 alkaen.

Veli Hyvärinen, 82, ja Joonas Pesonen, 34, haluavat muuttaa yhteiskunnan sellaiseksi, jossa homomiehet voivat elää rauhassa ja tasavertaisina aivan tavallista elämää. Sellainen se ei edelleenkään ole, ja siksi he ovat aktivisteja. Kumpikin kokee ajautuneensa toimimaan olosuhteiden pakosta.

– Minulla aktivismi on lähtenyt omasta rakkaustarinasta, Joonas Pesonen tunnustaa.

– Niin minullakin. Vuoden -69 kaverin kanssa olimme pitkään yhdessä ja kävelimme jo silloin käsi kädessä Helsingissä, kertoo Veli Hyvärinen nuoruudestaan.

Hyvärisen ensirakkautta varjosti poikaystävän perheen tuomitseva asenne. Pesosen suhteita vaikeutti oman kaltaisten tarinoiden puute.

Veljeni eivät joudu samalla lailla todistamaan oikeuttaan rakkauteen. Se on kohtuutonta.

― Joonas Pesonen

Joonas Pesonen eli pesojoonas on sosiaalisen median sisällöntuottaja. Hän kirjoittaa omasta elämästään – homomiesten arjesta ja rakkaudesta.

– Tarkoitukseni on totta kai edistää seksuaalivähemmistöjen asioita. Jos kuuluisin valtaväestöön, tekstiäni kutsuttaisiin yksinkertaisesti arjeksi. Homona arkeni jakaminen on kuitenkin poliittista.

Mustavalkoinen kuva, jossa nuoria mielenosoittajia iskulausekylttien kanssa ja keskellä nuori Veli Hyvärinen.
Kuvateksti Veli Hyvärinen (keskellä) vuonna 1974 Suomen ensimmäisessä sateenkaarioikeuksien mielenosoituksessa.
Kuva: Veli Hyvärisen yksityinen arkisto

Veli Hyvärinen oli Setaa edeltäneen Psyke ry:n aktiivi ja 70-luvulla myös sen puheenjohtaja.

– En ole yhtään järjestöihminen, mutta kun tilanne oli se mikä oli, piti tehdä jotain. Ihan välttämättömyyden pakosta olin mukana.

– Mistä sinulle tuli se velvollisuuden tunne?, Joonas Pesonen kysyy.

– Oikeudentunnosta, Hyvärinen vastaa.

Päätin 50 vuotta sitten, että minä en välitä pätkääkään, mitä minusta ajatellaan.

― Veli Hyvärinen
Joonas Pesonen ja Veli Hyvärinen keskustelevat homomiesten näkyvyydestä mediassa - Toista Yle Areenassa

Veli Hyvärinen ja Joonas Pesonen tapaavat toisensa Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa, joka tunnetaan myös nimellä Ruttopuisto. Samassa paikassa Hyvärinen osallistui Suomen ensimmäiseen seksuaalivähemmistöjen mielenosoitukseen vuonna 1974.

– Ei muutosta saada aikaiseksi kädenlämpöisellä toiminnalla, kuten monessa asiassa on huomattu.

Joonas Pesonen muistuttaa, ettei homoseksuaalisuus ole aina edes ollut kiellettyä ja rangaistavaa. Aikalaiset luovat lainsäädännön kulloisessakin arvoilmastossa ja vaikutteita otetaan ja annetaan muille maille.

– Jos en väärin muista, koko käsite homoseksuaalisuus keksittiin vasta 1800-luvulla, Veli Hyvärinen mainitsee.

Nuoria aikuisia 1974 mielenosoituskylttien ja megafonin kanssa seisomassa puistossa.
Kuvateksti Suomen ensimmäinen Setan mielenosoitus järjestettiin Vanhan kirkon nuorisotyöntekijä Seppo Kivistön (kuvassa vasemmalla) tueksi vuonna 1974. Hänet erotettiin, koska seurakunnalle selvisi Kivistön kirjoittaneen salanimellä homoja puolustavan mielipidekirjoituksen.
Kuva: Veli Hyvärinen

1970-luvun puolivälistä lähtien Seta alkoi järjestää vuosittain Vapautuspäiviksi kutsuttuja mielenosoituksia, jotka muuttuivat sittemmin marsseiksi. Myöhemmin alettiin järjestää kansainväliseen tapaan vuosittaista Pride-kulkuetta ja puistojuhlaa.

Homona arkeni jakaminen on poliittista.

― Joonas Pesonen

Joonas Pesonen on syntynyt vuonna 1988. Hän yllättyy kuullessaan vuonna 1940 syntyneen Veli Hyvärisen kertovan, kuinka hän on jo vuonna 1969 elänyt avoimesti homomiehen elämää.

– Päätin jo silloin, etten välitä pätkääkään, mitä minusta ajatellaan.

Kolmekymppinen Pesonen on kokenut, että Suomen 70-luvun seksuaalivähemmistöjen elämää on lähes poikkeuksetta kuvattu yksinomaan homovastaisena aikana. Hän iloitsee, että sen aikakauden mielikuva saakin Veli Hyvärisen kuvailun kautta enemmän värejä.

– Koko aikakausi on minulle näyttäytynyt jotenkin kärsimyksen ja tragedian kautta, Pesonen pohtii.

Molemmat aktivistit ovat sitä mieltä että sateenkaari-ihmisten asiat ovat pääsääntöisesti paljon paremmin nykyään.

– Edes media ei loukkaa meitä enää, Veli Hyvärinen toteaa.

Joonas Pesonen ja Veli Hyvärinen kertovat ensimmäisistä rakkaussuhteistaan. - Toista Yle Areenassa

Hyvärisellä ja Pesosella on melkein 50 vuotta ikäeroa. He ovat eläneet nuoruuttaan hyvin erilaisen asenneilmaston Suomessa: aina vuoteen 1999 kestänyt kehotuskielto vaikutti varmasti siihen, että esimerkiksi homomiehistä tehtiin mediassa lähinnä pilkkaavia juttuja. 2020-luvulle tullessa media on hitaasti muuttunut siinä suhteessa. Kehotuskielto tarkoitti sitä, että julkisesta kehottamisesta samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuteen tuli rangaistavaa.

Joonas Pesonen ottaa esiin niin sanotun heteronormatiivisen katseen. Siihen hän kaipaa muutosta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka hän jatkuvasti joutuu tulemaan kaapista ulos uudestaan, koska oletus yhteiskunnassa on että hänen puolisonsa olisi nainen. Veli Hyvärinen tunnistaa asian, mutta on hyväksynyt sen.

– Kun minulta kysyttiin vaikka työelämässä, mitä vaimollesi kuuluu, vastasin vain että hän on kylläkin mies.

Joonas Pesonen haluaa muuttaa myös kieltä sellaiseen suuntaan, etteivät vähemmistöt kokisi yhteenkuulumattomuutta. Hyvärisen nuoruudessa homoseksuaaliset teot oli kriminalisoitu lailla ja ne olivat osin myös tautiluokituksen alaisena. Pesonen iloitsee siitä, kuinka moni asia on jo muuttunut.

– On tehty valtava loikka siinä, tarvitseeko minun taistella sen puolesta, onko seksuaalisuuteni rikos ja mielisairaus vai voinko keskittyä nyt muuttamaan sanoja ja kieltä sekä tekemään tilaa marginalisoiduille yhteisön sisällä.

Pridessa ymmärrän, että nämä hyvät ihmisethän ovat jatkuvasti meidän ympärillämme.

― Joonas Pesonen

Joonas Pesoselle Pridessa tärkeää on tulla nähdyksi ja kohdatuksi kokonaisena ihmisenä.

Veli Hyväriselle ensimmäinen sana, joka Pridesta tulee mieleen on ilo.

– Sinne voidaan mennä hyvillä mielin viettämään aikaa ja kuvittelemaan maailmaa paremmaksi.

– Pridehan on yksi Suomen suurimpia mielenilmauksia, Joonas Pesonen muistuttaa.

Pesoselle Pride-tapahtumassa ovat tärkeitä myös kaikki sateenkaariyhteisön ulkopuolelta tulevat, jotka osoittavat osallistumisellaan taistelevansa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta.

– Minua välillä jopa vähän hävettää, kun kirjoitan omia rakkausjuttuja. Tunnen häpeää, koska miesten välinen rakkaus ei ole normalisoitua. Mutta Pridessa, jossa satatuhatta ihmistä kerääntyy rakkauden ja ilon äärelle, ymmärrän, että nämä ihmisethän ovat arjessa muulloinkin jatkuvasti meidän ympärillä.

Joonas Pesonen herkistyy miettiessään, että Veli Hyvärisen ja muiden aikalaisten työn ansiosta hän voi keskittyä muuttamaan muun muassa mediakuvastoa. Rikollisen leimaa vastaan ei enää tarvitse taistella.

Kun katsoo katsoo historiaa taaksepäin, onhan minulla ihan eri lähtökohdat. Ja kiitos siitä kuuluu Velille ja edellisille polville.

Hyvärinen ottaa tunnustuksen vastaan.

– Onhan paljon tapahtunut siitä, kun minä aloitin yli 50 vuotta sitten. Totta helkkarissa!

Joonas Pesonen liikuttuu kiittäessään edellisiä aktivistisukupolvia heidän työstään - Toista Yle Areenassa

Vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia on saatu tasa-arvoismmiksi valtavästön kanssa, on silti vielä työtä tehtävänä. Hyvärinen ja Pesonen nostavat esiin translain, joka nykyisellään loukkaa sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvilla on lisäksi suurempi itsemurhariski ja sateenkaarinuoret voivat kouluterveyskyselyissä huonommin enemmistöön verrattuna.

Kuten historia ja tämä hetki ovat osoittaneet, asiat voivat myös taantua. Venäjällä, Puolassa ja Unkarissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat huonossa asemassa. Lisäksi varsinkin verkon kommenttiketjuissa joutuu lukemaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä halveksuvia kirjoituksia.

Sukupolvien kohtaamisen lopuksi Joonas Pesonen summaa eron hetero- ja homomiesten elämässä.

– Minusta on kohtuutonta, etteivät veljeni joudu samalla lailla todistamaan omaa oikeuttaan rakkauteen, perheeseen tai tasavertaiseen kohteluun.

Lisää aiheesta Yle Areenassa