"Ensin tunteet on huipulla, sekunnin päästä pohjalla" - Rallikuskit dopamiinikoukussa
- Ralli on semmoinen laji, missä saa huimia tunneskaaloja yhdenkin päivän aikana. Ensin tunteet on ihan huipulla ja kaikki menee hyvin. Sitten sekunnin päästä ne on niin pohjalla, ettei oo ennen ollut, sanoo Kalle Rovanperä.
Rallikuljettaja tai sellaiseksi haluava on usein tunnekoukussa. Psykiatrit, psykologit ja muut mielen asiantuntijat puhuvat dopamiiniriippuvuudesta.
Dopamiini tunnetaan mielihyvähormonina. Se tekee meistä tyytymättömiä. Se käskee meitä haluamaan uutta, tekemään enemmän ja paremmin. Se saa meidät myös ottamaan riskejä. Ja se saa meidät janoamaan menestystä ja lopulta, jos kaikki menee hyvin, palkitsee meidät.
Dopamiinia pidetään tärkeänä tekijänä ihmisen evoluutiossa. Sen tarkoitus on ollut varmistaa ihmisen lisääntyminen ja selviytyminen.
- Ajan sen takia, koska mä tykkään siitä. Hermot lepää, kun mä pääsen ajamaan oikeen kovaa.
Näin vastasi 18-vuotias Markku Alén toimittajan kysymykseen, miksi hän haluaa ajaa rallia. Vuosi oli 1969. Alén oli muutamaa kuukautta aiemmin saanut ajokortin ja ajanut ensimmäisen kilpailunsa, Hankirallin.
Hermot lepää, kun mä pääsen ajamaan oikeen kovaa.
Markku Alén
Rallikuskit ja muut vauhdikkaiden, usein vaarallisten lajien harrastajat ja ammattilaiset ovat tottuneet saamaan dopamiiniruiskeita. He haluavat kokea yhä uudelleen sen nautinnon, jonka vuoden 1981 maailmanmestari Ari Vatanen pukee sanoiksi näin:
- Kun jarrutat myöhään, auto sivuuttaa vastaohjausta ja koitat taistella, että pysyisit tiellä. Ja kun tuut mutkasta ulos, niin takapuskuriin jää vähän lepän oksia, kun se käy vähän siinä ulkopuolella. Vau!
Ei siis ihme, että vain harva ralliammattilainen pystyy tai haluaa luopua lajista aktiiviuransa jälkeen. Dopamiinikoukku on niin vahva, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan.
Siksi monet entiset ammattilaiskuskit käyvät ajamassa näytösajoja ja historic-ralleja, kun kutsu käy, vaikka niissä ei usein edes ajeta täysillä, jalka konehuoneessa.
Esimerkiksi monet vanhoilla ralliautoilla ajettavat historic-ajot ovat tasanopeuskilpailuja. Niissä on tarkoitus ajaa tietty reitti mahdollisimman tarkasti vaadittua nopeutta noudattaen. Silti myös niissä on lopulta kyse kilpailemisesta, siis voittamisesta.
Ehkä siinä ovat dopamiinikoukun perimmäiset syyt: ajamisen palo ja voitontahto, joka saa vihaamaan sitä, että tulee toisena maaliin.
