Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Tarinoita afrikkalaisesta tulevaisuudesta neljän dokumentin paketissa – kameran takana afrikkalainen uusi sukupolvi

Juristin mustavalkoiseen asuun pukeutunut nuori nainen puhuu käsillään elehtien, vieressä häntä katsoo nuori mies. Kuva dokumentista Afrikan mestariväittelijät.
Kuvateksti Afrikan mestariväittelijät: Daniella Mushikazi Kagina puhuu
Kuva: Tuffi Films Oy

Elokuvat rakentavat maailmoja ja kertovat tarinoita, joiden myötä voimme kokea vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Siksi sillä on väliä, mistä tarinat tulevat ja kuka niitä kertoo. On aika kuulla tulevaisuudesta afrikkalaisilta.

Teksti: Saara Tuusa

Miltä Afrikan maaosa näyttää elokuvissa ja televisiossa? Ensimmäisenä mieleen tulee ainakin koloniaalisesta historiasta kertovat Hollywood-klassikot, kuten Minun Afrikkani (1985), Englantilainen potilas (1996) tai Casablanca (1942). Näissä kuumana ja villinä hehkuva mantere on tärkeässä roolissa päähenkilöjen romanssin mystisenä taustana.

Toisaalta jyrkässä kontrastissa tähän mieleen kohoavat hyväntekeväisyystapahtumien ja -järjestöjen kuvastot. Niissä näkyvät köyhistä köyhimpien alkeelliset olot, likaista vettä ja surumielisiä kasvoja.

Herää seuraava kysymys. Kuka näitä tarinoita Afrikasta kertoo – ja miksi?

Elokuva ja televisio ovat täällä länsimaissa täyttyneet kuvista, joissa näemme Afrikan mantereen ja afrikkalaiset kulttuurit ja kansat omasta näkökulmastamme, sellaisina, kun tarinaamme parhaiten sopii. Afrikka on tarpeen mukaan eksoottinen ja vieras, tai köyhä ja vieras. Harvoin se kuitenkaan on samastumisen kohde, oivalluksen lähde, saati sitten utopistinen unelma (Wakandan teknoutopiaa lukuun ottamatta, joka tosin on luotu kaukana Afrikasta Hollywoodin unelmatehtaassa).

Afrikka on tarpeen mukaan eksoottinen ja vieras, tai köyhä ja vieras.

Osana Yle Teeman Tulevaisuuksien kesää esitettävä afrikkalaisten dokumenttien sarja vastaa tarpeeseen kuulla ja nähdä omaehtoinen Afrikka. Sarja koostuu neljästä lähes täysin afrikkalaisesta tuotannosta. Ne tarjoavat näkökulmia tämän päivän Afrikkaan, sen nuorisoon ja tulevaisuuteen. Dokumentit on tuotettu osana Generation Africa -projektia, jossa aloittelevat elokuvantekijät ovat saaneet niin rahallista kuin konkreettistakin kehittely- ja tuotantotukea länsimaisilta tahoilta. Projektissa on ollut mukana myös suomalaisia tekijöitä.

Dokumentit ovat tyylillisesti omaleimaisia, ja ne esittelevät afrikkalaisten uuden sukupolven elokuvantekijöiden taiteellisia ja kerronnallisia visiota. Niistä jokainen tuo myös esiin tuoreen ja yllättävänkin näkökulman nykypäivän Afrikkaan. Elokuvista nousee kantavana piirteenä esiin se, kuinka afrikkalaiset perspektiivit muodostuvat toisaalta vahvasti suhteessa länteen ja etenkin Eurooppaan, toisaalta suhteessa elokuvien henkilöiden oman kansan tai heimon historiaan ja perinteisiin, ja toisaalta suhteisiin Afrikan eri kulttuurien välillä. Identiteetin epävakaus on sekä uhka että mahdollisuus kun etsitään parempaa tulevaisuutta. Osa dokumenttien henkilöistä uskoo sen löytyvän omasta kotimaasta ja on valmis taistelemaan sen puolesta. Osa taas haluaa uuden alun jossain muualla, koska on ollut ”vihainen siitä asti, kun olin pieni”.

Nuori huivipäinen nainen profiilikuvassa huoneessa, taustalla näkyy istuva mies.
Kuvateksti Viimeinen etappi: Turvatalossa

Länsi-Afrikan keskeltä, kuivan maan Malista ponnistava ohjaaja Ousmane Samassekou kuvaa Sahelin punertavaa aavikkoa kuin abstraktia taideteosta elokuvassaan Viimeinen etappi (The Last Shelter). Dokumentin hahmoille aavikko on kuitenkin viheliäinen este, joka pitää ylittää päästäkseen Pohjois-Afrikan vauraampiin maihin tai aina Eurooppaan asti. 16-vuotiaat tytöt Esther ja Kadi aikovat ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, sairautta ja kuolemaakin uhaten pyrkiä ylittämään aavikon. Omien sanojensa mukaan he ovat liian vihaisia palatakseen koteihinsa. Viimeinen etappi palkittiin arvostetulla tanskalaisella dokumenttielokuvafestivaalilla CPH:DOX:issa viime vuonna.

Esther ja Kadi ovat liian vihaisia palatakseen koteihinsa.

Elokuva nostaa esiin Afrikan sisäisen maahanmuuton kipupisteitä ja merkityksiä etenkin nuorten naisten ja tyttöjen näkökulmasta. Nuoren sukupolven liikkuvuus mantereen sisällä on suurta. Nuoret matkustavat maateitse busseilla ja lautoilla, ja suunta on usein kohti pohjoista ja Eurooppaa. Ennen matkaan lähtivät lähinnä miehet tai perheet, mutta enenevissä määrin myös itsellisiä naisia ja tyttöjä jättää kaiken etsiäkseen parempaa tulevaisuutta.

Tarve lähteä kotoa itsenäistyäkseen suvusta ja perheestä on maailmanlaajuinen, mutta etenkin Estherin kaltaisten tyttöjen kivenkova päättäväisyys vaarojen edessä kertoo siitä, ettei jääminen ole vaihtoehto. Lähtiessään naiset uhraavat terveytensä ja henkensä lisäksi maineensa ja asemansa kotimaassa, eikä paluuta käytännössä ole. Moni jääkin matkan varrelle. Dokumentin kuvauspaikka, Sahelin reunalla sijaitseva turvatalo, on tällainen tienvarsipaikka täynnä ihmisiä välitilassa – kotona ei odota mikään, mutta tulevaisuus on liian riskialtis ja epävarma. Samassekou kuvaa kohteitaan lämpimästi, näyttäen, kuinka ainakin turvatalossa ihmiset ovat hyväntahtoisia ja pitävät huolta toisistaan.

Naisnäkökulma nousee esiin myös toisessa sarjan elokuvassa. Fatin valinta (Fati’s Choice) kertoo Afrikassa yleisesti tunnetusta ilmiöstä, eli epäonnistuneesta maastamuutosta (failed migration). Dokumentin päähenkilö Fati on saavuttanut mahdottoman unelman, eli päässyt Välimeren yli Eurooppaan. Fati kuitenkin kokee olonsa ulkopuoliseksi ja elämänsä sisällöttömäksi, etenkin koska lapset ovat jääneet kotimaahan Ghanaan miehen suvun hoiviin. Hän palaa kotimaahan, sillä uskoo paremman tulevaisuuden löytyvän sittenkin Afrikasta.

Huivipäinen nainen istuu huoneen lattialla kampa kädessään, ympärillään nauravia lapsia.
Kuvateksti Fati ja lapset

Herkän, tarkkailevan otteen myötä elokuvan ohjaaja Fatimah Dadzie todistaa Fatin poikkeuksellisen vahvaa uskoa itseen ja omiin arvoihin, vaikka hänen näkemyksensä poikkeaakin muiden dokumentin henkilöiden mielipiteistä. Fati paitsi kamppailee saadakseen lastensa huoltajuuden ja elättääkseen perheensä, mutta jää tilanteessa täysin yksin, kun yhteisön ja suvun jäsenet soimaavat ja häpeävät häntä. Heille länsimaisen elämäntavan tarjoamien mahdollisuuksien hylkääminen, vaikka Fati tekee sen perheensä hyväksi, näyttäytyy heikkoutena. Fati kuitenkin seisoo valintansa takana.

Suomalaisen Tuffi filmin kanssa yhteistuotetussa Afrikan mestariväittelijät -dokumentissa (African Moot) Afrikan korkeasti koulutettu nuoriso pääsee puolestaan ääneen. Shameela Seedatin ohjaama elokuva rakentuu afrikkalaisten lakiopiskelijoiden vuosittaisen kilpailun ympärille. Tänä vuonna teemana on ihmisoikeuksien toteutuminen Afrikan sisäisen maahanmuuton ja pakolaisuuden aiheuttamien kriisien keskellä. Kilpailu on kaikista kunnianhimoisimmille lakiopiskelijoille merkittävä keino näyttää osaamistaan, mutta sen pohjimmaisena tarkoituksena on pan-afrikkalaisen yhteisön ja tätä kautta myös tulevaisuuden osaamisen rakentaminen.

Dokumentti näyttää mielenkiintoisen siivun keski- ja yläluokkaisen afrikkalaisen nuorison elämästä, arjesta ja mietteistä. Ugandalainen Daniella uskoo, että lakiopiskelijoiden kilpailu auttaa nuoria afrikkalaisia näkemään, ettei heidän tarvitse toistaa vanhempien sukupolvien virheitä, vaan he voivat työskennellä yhdessä ratkaistakseen mantereen ongelmia. Myös eteläafrikkalainen Edward uskoo pan-afrikkalaisuuteen, mutta hänelle kuuluminen sen queer-yhteisöön on kaikista merkityksellisintä. Nuorten piinkova osaaminen, palo puolustaa ihmisoikeuksia ja työskennellä oman maansa ja mantereensa asukkaiden hyvinvoinnin puolesta säväyttää.

Myös zimbabwelaisen Rumbi Katedzan dokumentti Rahavirrat (Transactions) tarjoaa keskiluokkaisempaa näkökulmaa Afrikkaan. Elokuvassa tarkastellaan afrikkalaisuutta diasporassa. Se kertoo perheestä, joka asuu Zimbabwen, Etelä-Afrikan ja Iso-Britannian välillä. Perhe käytännössä rakentuu mobiilisovelluksella tehtävien pienten rahasiirtojen ja joukolla soitettujen nettipuheluiden välityksellä, joita Etelä-Afrikassa asuva perheen poika Frank pyörittää uupumiseen asti.

Nuori mies istuu ikkunan alla olevan työpöydän ääressä puhelin kädessään.
Kuvateksti Frank Zimbabwessa

Elokuva esittää mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, mitä perhe, perinteet ja kulttuuri tarkoittavat globaalissa maailmassa ja miten teknologia niitä muokkaa. Dokumentit keskiössä olevan perheen kokema yhteys ja halu ylläpitää tunnetta perheen merkityksellisyydestä tuntuu tärkeältä juurettomassa maailmassa, mutta herättää myös ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia.

Dokumentti nostaa esiin ongelman, jonka moni Afrikan mantereelta parempaa elämää etsimään lähtenyt nuori kohtaa. Nuorten odotetaan tienaavan hyvin ja lähettävän rahaa kotiin perheelle ja sukulaisille. Tämä nähdään usein arvostuksen osoituksena, mutta myös oikeutettuna takaisinmaksuna hyvästä kasvatuksesta ja huolenpidosta. Dokumentin mukaan zimbabwelaiset maastamuuttajat lähettäväkin vuosittain kotimaahansa enemmän rahaa kuin mitä valtio saa kehitysyhteistyön kautta. Lukujen suuruus herättelee pohtimaan länsimaiden roolin merkitystä ja luonnetta Afrikan mantereella tänä päivänä.

Nuori nainen istuu makuuhuoneessa ja katsoo hymyillen kädessään olevaa puhelinta.
Kuvateksti Portia Britanniassa

Transactions valottaa hyvin sitä, minkälaisessa ristipaineessa afrikkalaisen diasporan nuoret elävät. Toisaalta he pyrkivät sopeutumaan uuteen kotimaahansa ja toisaalta säilyttämään perinteensä ja kulttuurinsa. Etenkin Iso-Britanniassa asuvien Milesin ja Portian tapauksessa perheen vaatimukset heitä kohtaan tuntuvat mittavilta suhteessa heitä ympäröiviin, angloamerikkalaisissa individualistisen kulttuurin omaavissa perheissä kasvaneisiin nuoriin.

Toisaalta Frankin uupuminen perheen asioiden hoitamisen parissa herättää yleisluontoisia kysymyksiä siitä, mikä perheen rooli ja tarkoitus aikuisen ihmisen elämässä tulisi tai voisi olla. Viestien kilahdellessa Frankin kännykkään on helppoa samastua tunteeseen siitä, että etenkin etäsuhteiden ylläpitäminen – oli kyse sitten perhesuhteista tai muista ihmissuhteista – voi alkaa tuntua enemmän työltä kuin rakkaudelta.

Kaikki sarjan dokumentit tarjoavat rehellisen katsauksen Afrikan nykypäivään ja orastavaan tulevaisuuteen, joka koskettaa globaalisti. Samalla katsojalle tarjoutuu mahdollisuus päivittää kuvaa Afrikan mantereesta tälle vuosikymmenelle kuvin ja sanoin, jotka paikalliset ovat itse valinneet.

Kirjoittaja Saara Tuusa on elokuvatutkimuksen väitöskirjatutkija, joka tutkii tekijyyden merkitystä kehollisena autofiktiivisessä elokuvassa, mutta nauttii eniten dokumenteista.

Kaikki neljä dokumenttia Areenassa osana Teeman ja Radio 1:n Tulevaisuuksien kesää. Teemalla torstaisin 4.8. alkaen.

Lisää aiheesta Yle Areenassa