Hyppää pääsisältöön

Klassinen

Klarinettivirtuoosi Matti Rajula lähetettiin jatkosodassa pahamaineisen pataljoonan mukana etulinjaan

Saksofonisti Matti Rajula keväällä 1937.
Kuvateksti Klarinetisti ja saksofonisti Matti Rajula oli 1920-1940-luvuilla Suomen kansainvälisesti korkeatasoisimpia muusikoita.
Kuva: Museovirasto / Valokuvaamo Pietisen kokoelma

Radio-orkesterin sooloklarinetistin ja saksofonistin Matti Rajulan elämä päättyi itsemurhaan 39-vuotiaana toukokuussa 1944. Ylen Soivassa arkistossa pääsee nyt kuuntelemaan taiturin virtuoosista soittoa ja vauhdikkaita sävellyksiä.

Kun jatkosota syttyi kesällä 1941, Radio-orkesterin sooloklarinetisti ja saksofonisti, 36-vuotias Matti Rajula lähetettiin rintamalle etulinjaan. Rajula ei ollut suinkaan ainoa soittaja, joka joutui sotaan, mutta klarinettivirtuoosina ja saksofonitaiteilijana hän oli Suomessa aivan omaa luokkaansa. On vaikea ymmärtää, miksi Rajula sijoitettiin juuri Nikke Pärmin pahamaiseen Musta nuoli -pataljoonaan, joka oli koottu vangeista ja turvasäilöön teljetyistä kommunisteista. Rajula sairastui sodassa psyykkisesti, ja hänet vapautettiin palveluksesta. Uusi kutsu rintamalle vielä sodan loppuvaiheessa toukokuussa 1944 suisti taiteilijan epätoivoon.

Radio-orkesterin sooloklarinetisti Matti Rajula klarinetin ja bassoklarinetin kanssa 1930-luvulla.
Kuvateksti Klarinetin ja saksofonin lisäksi Matti Rajula soitti myös bassoklarinettia.
Kuva: Constantin Grünberg / Helsingin kaupunginmuseo

Huippulahjakas suutarinpoika Kärsämäeltä

Matti Rajula syntyi Kärsämäellä 4. maaliskuuta 1905. Hän oli suutarimestari Herman Rajulan ja puolisonsa Selman esikoinen. Pojan ollessa 2-vuotias Rajulat muuttivat Ouluun. Perhe kasvoi, Matti sai viisi veljeä ja kaksi sisarta. Kun esikoinen oli 6-vuotias, harrastajaklarinetisti Herman ryhtyi opettamaan pojalleen klarinetin alkeita.

Elokuussa 1918 sisällissodan jälkeen 13-vuotias Matti lähetettiin yksin Helsinkiin. Musikaalinen poika astui vapaaehtoisena vakinaiseen palvelukseen Suomen Valkoisen Kaartin soittokuntaan. Pääsykokeissa Matin puhaltama Porilaisten marssi sai musiikkipäällikkö Aleksei Apostolin huudahtamaan: “Ei meidän omatkaan miehet soita noin hyvin!”

Huippulahjakas ja suvereeni Matti oli Apostolin ja koko soittokunnan suosikki. Erityislahjakkaalle pojalle kustannettiin säveltapailu- ja orkesteriopinnot Helsingin Musiikkiopistossa sekä yksityistunnit maan parhaan klarinetistin, Kusti Aerilan oppilaana. Aerila toimi Helsingin kaupunginorkesterissa sooloklarinetistina.

Kusti Aerila pystyi myös opastamaan Rajulaa uuden muotisoittimen, saksofonin saloihin. Matti Rajulan elämäkerran kirjoittanut saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo arvelee, että Rajula sai tärkeitä vaikutteita saksofonin soittoonsa myös kuuntelemalla ulkomaisia radiokanavia: “Tämä selittäisi hänen ällistyttävän nopeasti tapahtuneen Rudy Wiedoeft -tyylin omaksumisensa. Wiedoeft oli 1910- ja 1920-luvuilla äänilevyjen myyntilukujen ja radiosoiton perustella Yhdysvaltain suosituin artisti ja hänen aikaansaannostaan on sen ajan valtava saksofonivillitys.”

Saksofonisti Matti Rajula 4.3.1937.
Kuvateksti Menestyksensä huipulla Matti Rajula edusti keväällä 1937 Suomea pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden kevätkonsertissa. Vuonna 1938 hän kiersi esittämässä Yrjö Gunaropuloksen hänelle omistamaa saksofonikonserttoa Helsingin lisäksi Tampereella, Viipurissa, Oulussa, Vaasassa, Tallinnassa, Riikassa ja Oslossa.
Kuva: Museovirasto. Valokuvaamo Pietisen kokoelma.

Sotilassoittajasta ravintolamuusikoksi ja 1920-luvun Berliiniin

Soittokunnan uuden musiikkipäällikön Lenni Linnalan vetoomuksista huolimatta Matti Rajula erosi Suomen Valkoisen kaartin soittokunnasta vuonna 1924. Rajula ryhtyi ravintolamuusikoksi ja muutti Kaartin kasarmilta Uudenmaankadulle. Yksi syy eroon oli sotilasmuusikkojen palkat, jotka eivät pystyneet kilpailemaan ravintolamuusikkojen ansioiden kanssa. Jatkossa Rajula soitti sellaisissa orkestereissa kuin Zamba ja Rytmi-Pojat.

Tammikuussa 1926 Matti Rajula matkusti ensimmäisen kerran esiintymään Berliiniin. Hän teki heti vaikutuksen orkesterinjohtaja Bernard Ettéen. Myöhemmin keväällä hän matkusti Saksaan uudestaan, nyt Zamban kanssa ja vietti kesän viihdyttämässä kylpylävieraita Warnemündessa.

Elokuussa Bernard Etté palkkasi Rajulan jazz-orkesterinsa saksofonisektion johtajaksi. Ettén orkesterin mukana nuori suomalainen lahjakkuus esiintyi lukuisissa suorissa radiokonserteissa, levytti sata äänilevyä ja konsertoi eripuolilla Saksaa. Ettén orkesterin mukana Rajula pääsi myös esiintymismatkalle New Yorkiin.

Suomeen ja Radio-orkesterin sooloklarinetistiksi 1932

Joulukuussa 1931 Matti Rajula valittiin Radio-orkesterin sooloklarinetistiksi, ja vuoden 1932 tammikuussa kansainvälinen saksofonisti palasi Suomeen.

Syksyllä 1926 aloittanut Yleisradio oli perustanut heti syksyllä 1927 kymmenjäsenisen Radio-orkesterin. Rajulan aloittaessa Radio-orkesterin vahvuus oli kasvanut yli 20 soittajaan.

Toivo Haapanen johtaa Radio-orkesteria 1930-luvulla.
Kuvateksti Radio-orkesterin klarinetistit Rajula ja Åcker seuraavat kapellimestari Toivo Haapasen tahtipuikkoa.
Kuva: Yleisradio

Radio-orkesterista Matti Rajula löysi elämänsä ainoan todellisen ystävän, Kalle Åckerin. Orkesterissa vuodesta 1930 kakkosklarinettia soittanut Åcker oli Rajulaa viisi vuotta nuorempi. Konginkankaalla syntynyt, valoisaksi ja herttaiseksi luonteeksi kuvailtu Kalle oli Rajulalle kuin veli. Klarinetistien nähtiin liikkuvan aina yhdessä. Soittajina he myös täydensivät toisiaan; jos Rajula oli kuuluisa virtuoosisesta tekniikastaan, Åckeria ihailtiin hänen klarinettinsa kauniin, suloisen äänen vuoksi.

Radio-orkesterin klarinetistit Matti Rajula ja Kalle Åcker vuonna 1936.
Kuva: Museovirasto. Valokuvaamo Pietisen kokoelma.
Radio-orkesterin klarinetistit Matti Rajula ja Kalle Åcker vuonna 1936.
Kuvateksti Radio-orkesterin kakkosklarinetistista Kalle Åckerista Matti Rajula löysi ainoan läheisen ystävän.
Kuva: Museovirasto. Valokuvaamo Pietisen kokoelma.

Radio-orkesterin työpäivä sisälsi useita suoria lähetyksiä ja päättyi aina klo 22 uutisten jälkeen seisaaltaan soitettuun Maamme-lauluun. Matti Rajulalla oli lisäksi joka kuukausi suora radiolähetys, joissa hän esitti vapaavalintaisia soolo-ohjelmia molemmilla soittimillaan, klarinetilla ja saksofonilla.

Maamme-laulun jälkeen sooloklarinetisti kiirehti aina soittamaan kevyttä musiikkia kaupungin hienoihin ravintoloihin. Rajula oli mukana sellaisissa orkestereissa kuin Dallapé, Zamba, Dolly ja Melody Makers. Lisäksi hän harjoitteli vimmatusti, konsertoi solistina, soitti mukana elokuvatuotannoissa, sävelsi ja levytti.

Tanssikohtaus Lemmenliekki leimahtaa elokuvasta Syntipukki vuodelta 1935.
Kuvateksti Erkki Karun vuonna 1935 ohjaaman elokuvan Syntipukki tanssikohtauksessa Lemmenliekki leimahtaa. Dallapén kapellimestarista Georg Malmsténista toisena oikealla soittaa Matti Rajula.
Kuva: Elonet

Matti Rajulan useita omia sävellyksiä, jenkkoja ja polkkia tallennettiin äänilevyille 1930-luvun lopulla, ja Rajula oli itse mukana soittamassa. Yhdessä Kalle Åckerin kanssa he levyttivät vuosina 1936 ja 1937 Rajulan kaksi klarinettiduettoa, Suomi-polkan ja Lapatossun polkan.

Näyttelijä ja iskelmälaulaja Arvi Tikkala, jonka lyhyt ura päättyi talvisotaan, levytti vuosina 1936-1939 yhteensä 16 Rajulan säveltämää jenkkaa ja polkkaa. Sovituksista vastasi säveltäjä ja saksofonisti Yrjö Gunaropulos ja vauhdikkaista sanoituksista Ela eli Eine Laine ja Martti eli Martta Kontula. Varsinkin jenkasta Riippakoivun alla tuli todellinen menestyskappale.

Myös kuplettimestari Matti Jurva kirjoitti sanat ja lauloi levylle useita Matti Rajulan riehakkaita jenkkoja ja polkkia vuosina 1939 ja 1942.

Margarete löytyy Berliinistä

Matti Rajulan ensimmäinen, vuonna 1931 solmittu avioliitto Hjördis Blomqvistin kanssa päättyi eroon jo lokakuussa 1932. Tuohon aikaan Rajula oli matkusti paljon Saksassa ja tapasi Berliinissä nuoren, puolanjuutalaisen hammaslääkärin apulaisen Margarete Kolakewitzin.

Heinäkuussa 1933 Margaretesta tuli Matti Rajulan toinen puoliso. Vuotta myöhemmin, kesällä 1934 syntyi heidän tyttärensä Vivianne.

Margaretestä on kerrottu, että hän oli pieni, pyöreä, tummasilmäinen ja vilkas. Hän oli hyvin sosiaalinen ja järjesti mielellään kahvikutsuja Rajuloitten Tähtitorninmäen kodissa. Margareten sopeutumista uuteen maahan ja kaupunkiin helpotti varmasti se, hän loi heti tiiviit suhteet Helsingin juutalaiseen yhteisöön.

Talvisota ja vapautus palveluksesta

Matti Rajula osallistui 1930-luvulla useisiin kertausharjoituksiin ja sai koulutuksen kivääriampujaksi. Talvisodan sytyttyä marraskuun viimeisenä päivänä 1939 monet Radio-orkesterin muusikot, mukana Matti Rajula ja Kalle Åcker saivat kutsun armeijan palvelukseen.

Yleisradio ja vajaalukuinen Radio-orkesteri evakuoitiin sodan puhjettua Poriin. Musiikkipäällikkö ja kapellimestari Toivo Haapanen kirjoitti ensitöikseen Porissa 10. joulukuuta 1939 vetoomuksen sooloklarinetistinsa puolesta:

“Kun Radio-orkesterin jäsenen, klarinetisti Matti Rajulan osanotto Radio-orkesterin työhön olisi aivan välttämätön, jotta orkesteritoimintaa voitaisiin kunnollisesti jatkaa, rohkenen täten kunnioittaen esittää, että klarinetisti Rajula vapautettaisiin ylim. reserviharjoituksista. Anomukseni perusteluksi pyydän viitata siihen, että Radio-orkesterin toiminta jo on muutenkin suuresti vaikeutunut sen johdosta, että aikaisemmin useita orkesterin soittajia, joita samoinkuin klarinetisti Rajulaa on pidetty erikois-ammattimiehinä, on kutsuttu reservipalvelukseen, sekä siihen, että radiotoiminnan ja myös radion musiikkitoiminnan jatkumista nykyisessä tilanteessa on katsottava maanpuolustuksen etujen mukaiseksi.”

Kaksi päivää Haapasen vetoomuksen jälkeen Rajula sai vapauttavan päätöksen ja jäi talvisodan ajaksi soittamaan Poriin.

Rauhan tultua maaliskuun puolivälissä Radio-orkesteri palasi Helsinkiin. Huhtikuun 18. päivänä 1940 orkesteri soitti jo historiansa ensimmäisen selostetun tehdaskonsertin Strömbergin tehtailla Pitäjänmäessä.

Radio-orkesterin tehdaskonsertti 18.4.1940. Etualalla klarinetistit Harald Mannerström ja Matti Rajula.
Kuvateksti Talvisodan jälkeen Yleisradion tehdaskonsertissa 8. toukokuuta 1940 Matti Rajulan vierustoverina soitti klarinetisti Harald Mannerström.
Kuva: Aarne Pietinen / Yle

Parhaan ystävän kuolema

Kun jatkosota syttyi 25. kesäkuuta 1941, Radio-orkesterin toiminta keskeytyi jälleen. Suuri osa muusikoista joutui rintamalle, ja radiolähetysten musiikista vastasivat vain pienet yhtyeet.

Elokuun lopussa Matti Rajula sai suru-uutisen; pulttikaveri Kalle Åcker oli kuollut Kannaksella 27. elokuuta. Åcker oli ollut iltahämärissä sytyttämässä savuketta, kun tarkk’ampujan luoti oli osunut häneen.

Radio-orkesterin klarinetistit Matti Rajula ja Kalle Åcker Yleisradion äänitysstudiossa noin vuonna 1940.
Kuvateksti Radio-orkesterin puupuhaltajat esiintymässä Yleisradion Fabianinkadun studiossa. Etualla klarinetistit Matti Rajula ja Kalle Åcker.
Kuva: Yleisradio

Kolme päivää Åckerin kuolinuutisen jälkeen tuli uusi isku. Rajula sijoitettiin Nikke Pärmin Musta nuoli -pataljoonaan. Pärmin erillispataljoona koottiin vapaaehtoisista vangeista ja turvasäilöön teljetyistä kommunisteista. Kommunisteja kutsuttiin “ryömäläisiksi” heidän johtajansa Mauri Ryömän mukaan.

Oliko Matti Rajulalla vain huono onni, että hän sattui olemaan Jalkaväen koulutuskeskuksessa Tuusulassa juuri sillä hetkellä, kun Pärmin pataljoona päätettiin muodostaa? Yrittikö Tuomas Haapanen jälleen pelastaa sooloklarinetistinsa? Joka tapauksessa Rajula ja käyrätorvensoittajat Holger Fransman, Väinö Kylätasku ja Mauno Paarre olivat niitä ei-rikollisia, jotka tarvittiin Pärmin pataljoonan alipäällystöksi.

Mustan nuolen mukana etulinjaan

Syyskuun yhdeksäntenä, viikon koulutuksen jälkeen Pärmin pataljoona lastattiin junaan ja kuljetettiin Mikkelin ja Sortavalan kautta Suojoelle. Viisi päivää myöhemmin Musta nuoli oli jo etulinjassa keskellä vihollisen tykistökeskitystä.

Aluksi alikersantti Rajula hoiti kenttäpostia, mutta 3. lokakuuta hänet lähetettiin esikuntakomppaniaan. Rajulalla oli klarinetti rintamalla mukana, ja Hopeatorvi-lehdelle antamansa haastattelun mukaan sille oli myös käyttöä: “Veljet tahtoivat vähän väliä kuulla Emmaa tai muuta mukavaa.”

Klarinettivirtuoosi Matti Rajula ei pärjännyt rintamaolosuhteissa. Hänen raportoitiin eksyneen metsiin, eikä hän ei kestänyt raskaita marsseja. Puolentoista vuorokauden yhtämittaisen marssin ja Semsjärven kylän valtauksen jälkeen 25. lokakuuta hän sairastui. Marraskuun kolmantena hänet lähetettiin kenttäsairaalaan, sieltä edelleen Joensuun sotasairaalan hermotautiosastolle, ja kymmenen päivää myöhemmin toipumislomalle Helsinkiin.

Takaisin Yleisradioon

Kun Matti Rajula vapautettiin palveluksesta 21. marraskuuta 1941 hän pääsi välittömästi takaisin töihin Yleisradioon. Vain viikkoa myöhemmin hän esiintyi jo radiossa yhdessä pianisti Asser Fagerströmin kanssa.

Siviilissä Rajulan työtahti jatkui kiivaana. Tammikuussa 1942 Radio-orkesteri oli jo taas täydessä vahvuudessa, ja Rajulalle annettiin paljon sooloja. Radio-orkesterin lisäksi hän esiintyi Helsingin kaupunginorkesterin solistina ja viihdytti Propaganda-aseveljien asemiesilloissa.

Rajulan ohjelmistossa oli muun muassa Bernhard Henrik Crusellin f-molli-klarinettikonsertto, Sulho Rannan Pieni sarja ja Aleksandr Glazunovin saksofonikonsertto.

Radio-orkesterin soittajat viulisti Hugo Huttunen, alttoviulisti Eero Koskimies ja sooloklarinetisti Matti Rajula 27. heinäkuuta 1943. .
Kuvateksti Radio-orkesterin trio 27. heinäkuuta 1943 eli viulisti Hugo Huttunen, alttoviulisti Eero Koskimies ja sooloklarinetisti Matti Rajula. Trio tapasi esittää radiossa pelimannimusiikkia. Matti Rajulasta sanottiin, ettei hän ollut entisensä ystävänsä Kalle Åckerin kuoleman jälkeen.
Kuva: Yleisradio

Rajulan uutta ohjelmistoa oli Yrjö Gunaropuloksen toinen saksofonikonsertto, jonka hän kantaesitti Gerda Weneskosken pianosäestyksellä 1. joulukuuta 1942. Gunaropuloksen Matti Rajulalle omistama ja Rajulan 1938 kantaesittämä ensimmäinen saksofonikonsertto oli ollut huomattava menestys. Rajula oli esittänyt konserton Helsingin lisäksi Tampereella, Viipurissa, Oulussa ja Vaasassa ja myös Oslossa, Riikassa ja Tallinnassa.

Merkkitapaus oli myös Carl Nielsenin vaativan klarinettikonserton ensiesitys Suomessa 18. tammikuuta 1944.

Saksofonisti Matti Rajula esiintyy 22. Asemiesillassa Helsingin Työväentalolla 18.6.1942.
Kuvateksti "Saxofonitaituri Matti Rajula esittämässä hilpeätä foxtrottia" Asemiesillassa Helsingin Työväentalolla 18. kesäkuuta 1942.
Kuva: Esko Manninen / Sotamuseo

Viimeinen kevät

Ne jotka tunsivat Matti Rajulan, sanoivat, ettei hän koskaan toipunut ystävänsä Kalle Åckerin kuolemasta eikä sotakokemuksistaan etulinjassa. “Jälkeläiset ja ystävät ovat maininneet avioliiton vaikeudet ja alkoholiongelman muiksi osasyiksi Matti Rajulan tarinan loppumiselle. Lisäksi epätietoisuus Margareten vanhempien kohtalosta Auschwitzin keskitysleirillä on varmasti ollut asia, josta Rajulan perhe ei ikinä toipunut”, Olli-Pekka Tuomisalo on kirjoittanut Matti Rajulan viimeisistä vaiheista keväällä 1944.

“Mahdollisesti ratkaisevin syy lopulliselle hermojen luhistumiselle osui kuitenkin viimeisen radioesityksen - Mozartin kvintetto 14. toukokuuta 1944 - jälkeiselle päivälle”, Tuomisalo jatkaa. “Rajula oli saanut eniten pelkäämäänsä postia Puolustusvoimilta: hänen asiakirjoihinsa on merkitty 15.5.1944 alkavaksi liikekannallepano ja ylimääräinen harjoitus. Tieto siitä, että hän voisi joutua uudelleen rintamalle on luultavasti saanut hänet suunniltaan.”

Puolustusvoimien kirjeen saatuaan Rajula ilmoittautui yksityiseen Salus-sairaalaan Helsingin Kaivopuistossa. Toukokuun 24. päivänä hän kuoli hypättyään sairaalan ylätasanteelta. Klarinettitaiteilija Matti Rajula oli kuollessaan 39-vuotias.

Kuuntele Soivassa arkistossa Klarinettivirtuoosi Matti Rajula (1905–1944)

Lähteet

Helistö, Paavo: Matti Rajula ja soittajan unelma. Henkilökuva radiosarjassa Todellisia tarinoita 14.5.1994. Yleisradio.

Tuomisalo, Olli-Pekka: Matti Rajulan elämä. Keuruu 2013.