Hyppää pääsisältöön

Elämä hiipuu maapallolla

Katso, miten tuttujen lintujen määrä on muuttunut viime vuosina ja lue, mistä luontokadossa on kyse ja mitä sille voi tehdä.

Valitse tästä ensin vuosi, johon haluat vertailla:

Lintukantoja on seurattu Suomessa vuosikymmeniä, mutta kaikista tässä jutussa käsitellyistä lajeista löytyy vertailukelpoista dataa vasta vuodesta 1986 lähtien.

Muistatko hömötiaiset? Aikaisemmin Suomen yleisimpiin lintuihin kuulunut, lintulautojen harmaa pallero päätyi pari vuotta sitten lajien punaiselle listalle. Diagnoosi: erittäin uhanalainen.

Punaiselta listalta löytyy jo joka yhdeksäs suomalainen eliölaji. Pahin tilanne on linnuissa: useampi kuin joka kolmas Suomessa elävistä lintulajeista on uhanalaisia.

Maailmanlaajuisesti useampi kuin joka neljäs tunnettu laji uhkaa kadota ihmistoiminnan takia. Jotkut tutkijat puhuvat jo jopa kuudennesta sukupuuttoaallosta. Sukupuuttoaallosta, jonka aiheuttaa jättimeteoriitin sijaan ihminen.

Luontokato ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan kokonaisten lajien katoamista. Se on lajien taantumista ja kannan koon pienenemistä, elinympäristöjen katoamista ja ekosysteemien heikkenemistä.

Toisin sanoen luontokato tarkoittaa luonnonvaraisen elämän kokonaisvaltaista hiipumista maapallolla.

Syyt luontokadolle ovat hyvin tiedossa, samoin keinot sen pysäyttämiseen. Silti sitä ei ole saatu pysähtymään.

Meillä jokaisella on mahdollisuus omalla toiminnallamme ja kulutusvalinnoillamme vaikuttaa siihen, miten luonto ympärillämme voi.

Hömötiaiselta uupuu pesäpuu

Erittäin uhanalainen hömötiainen ei ole reviirinsä suhteen nirso, kunhan sieltä löytyy vanhaa metsää sekä sopiva laho lehtipuu pesäkoloa varten. Nykyisin talousmetsiin jätetään liian vähän hömötiaisen pesäpuiksi sopivia runkoja lahoamaan ja vanhoja puita on muutenkin niukasti.

Kehnolla reviirillä, missä on vähän vanhaa metsää, elävät hömötiaiset ovat tutkitusti stressaantuneempia ja niiden kuolleisuus erityisesti talvella on korkeampi kuin vanhemmassa metsässä elävillä linnuilla.

Hömötiaisten määrä on romahtanut erityisen nopeasti tällä vuosituhannella.

Mitä väliä luonnon katoamisella on?

Luonnon väheneminen uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta. Ruoka, vaatteet, lääkkeet – kaikki tulee tavalla tai toisella luonnosta.

Esimerkiksi ilman pölyttäjähyönteisiä katoaisivat ruokavaliostamme marjat, hedelmät ja kahvi ja vaatekaapistamme farkut.

LUE MYÖS: Pölyttäjien määrä on romahtanut – ja siitä voi tulla ihmiskunnan kohtalonkysymys

Monimuotoinen luonto myös tutkitusti suojaa monilta sairauksilta, vahvistaa kehon vastustuskykyä ja vähentää stressiä.

Elämällä on planeetallamme rajalliset resurssit ja nykyinen elämäntapamme ylittää nämä rajat. Lajeja katoaa nopeammin kuin ehdimme niitä tunnistaa. Samalla katoaa myös potentiaalisia ihmiselämää helpottavia löytöjä: uusia lääkeaineita tai mullistavia materiaaleja.

– Me tarvitsemme luontoa ollaksemme olemassa. Nyt sahaamme omaa oksaamme, pohtii Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Miksi luonto vähenee?

Pääsyy luonnon ahdinkoon on se, ettei sille enää ole tilaa. Ihmisiä ja ihmistoimintaa on jo aikalailla joka paikassa.

Ihmisiä ja ihmisen tuotantoeläimiä on maailmassa jo niin paljon, että niiden yhteenlaskettu paino on yli kymmenkertainen muiden maalla elävien nisäkkäiden ja lintujen yhteenlaskettuun painoon verrattuna.

Esimerkiksi Suomessa on pelkästään kanoja noin kymmenen kertaa enemmän kuin toiseksi yleisintä lintuamme peipposta.

Pääsyitä luonnon vähenemiselle on viisi:

  • muutokset maan- ja merenkäytössä
  • suora hyväksikäyttö, kuten metsästys
  • ilmastonmuutos
  • saastuminen ja ympäristömyrkyt
  • vieraslajit

Metsien hakkuut ja erityisesti vanhojen puiden ja lahopuun väheneminen ovat tärkeimpiä syitä luontokadolle Suomessa, koska 31 prosenttia uhanalaisista lajeistamme asuu metsissä. Siis esimerkiksi uhanalainen hömötiainen.

Maankäyttö on muuttunut myös maataloudessa: esimerkiksi laidunnuksen väheneminen, pellonpientareiden katoaminen ja torjunta-aineiden käyttö vaikuttavat siihen, että linnuille löytyy vähemmän sopivaa hyönteisravintoa ja pesäpaikkoja. Muutokset maataloudessa ovat vaikuttaneet erityisesti uhanalaisten varpusten ja haarapääskyjen vähenemiseen.

Ilmastonmuutos kalvaa erityisesti pohjoisia lajeja, kuten järripeippoa. Sen elintilan eteläraja on siirtynyt muutamassa vuosikymmenessä noin 170 kilometriä pohjoiseen päin. Laji ei samalla runsastu pohjoisessa, vaan järripeippoja häviää.

Monen ongelman haahka

Saaristossa asuvalla haahkalla meni vielä vuosituhannen taitteessa oikein hyvin. Nykyisin se on jo erittäin uhanalainen. Se kärsii sekä ilmastonmuutoksesta että vieraslajeista.

Ilmastonmuutos huonontaa haahkan lempiruoan, eli sinisimpukoiden laatua. Haahkan munat puolestaan ovat helppo päivällinen minkeille ja supikoirille, jotka kumpikin ovat vieraslajeja Suomen luonnossa.

Haahkojen kanta on huvennut jopa 70 % 1990-luvun huippuvuosista.

Osa luontokadon syistä on sellaisia, joihin linnut törmäävät muuttomatkojen varrella. Näin on käynyt erittäin uhanalaiselle selkälokille, joka altistuu muuttomatkoillaan rajuille hyönteismyrkyille, sekä kultasirkulle, jota pyydystetään ruuaksi Kiinassa.

Selkälokeista on jäljellä enää neljäsosa vuoden 1980 kannasta.

Kultasirkun viimeinen tunnettu pesintä Suomessa oli vuonna 2005, nyt laji on meiltä kokonaan hävinnyt.

Mitä luontokadolle tehdään?

Koska syyt luonnon katoamiselle ovat hyvin tiedossa, tiedämme myös, millä keinoin se voidaan pysäyttää.

Luonnonsuojelu on yksi tehokkaimmista keinoista estää luontokatoa.

Yksi loppuvuodesta pidettävän YK:n biodiversiteettikokouksen tavoitteista tulee olemaan suojelualueiden kasvattaminen 30 prosenttiin maailman maa- ja merialueista. Sama tavoite löytyy jo esimerkiksi EU:n biodiversiteettistrategiasta.

Suomen maa-alueista ja sisävesistä on suojeltu nyt 17 prosenttia, mutta luku ei kerro koko totuutta: Valtaosa uhanalaisista lajeistamme asuu Etelä-Suomen metsissä, kun taas suurin osa suojelualueista löytyy Lapista. Etelä-Suomen metsiä pitäisikin suojella moninkertaisesti nykyistä enemmän, että päästäisiin tavoitteeksi asetettuun 30 prosenttiin.

– Silti meille ihmisille jää vielä käytettäväksi se 70 prosenttia. Kuinka ahneita me oikein olemme? Janne Kotiaho pohtii.

Toinen tärkeä toimi on jo pilattujen elinympäristöjen ennallistaminen, eli esimerkiksi soiden ojitusten tukkiminen, purojen kunnostus sekä lahopuiden ja vanhojen puiden jättäminen metsiin. Monia ennallistamistoimia voi tehdä myös sellaisilla alueilla, joita käytetään kaupallisesti, kuten talousmetsissä.

Laulujoutsen, kansainvälisen suojelutyön menestystarina

Laulujoutsen oli kuolla sukupuuttoon Suomesta 1900-luvun alkupuolella, mutta nykyisin kansallislintumme kanta on elinvoimainen. Lajin pelastamisessa oleellinen osa oli EU:n lintudirektiivi, joka suojeli joutsenta sen talvehtimisalueilla.

Hiljattain selvisi, että monet uhanalaiset sorsalinnut viihtyvät parhaiten juuri vesistöissä, joissa elää myös laulujoutsenia. Joutsenten paluu auttaa siis muita uhanalaisia lajeja selviytymään.

Mitä minä voin tehdä asialle?

Meistä jokainen vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan luontokatoon. Luontoa voi tukea omassa pihassa tai metsässä antamalla vanhojen puiden ja lahopuiden olla rauhassa, ja istuttamalla esimerkiksi pölyttäjähyönteisille sopivia, kotimaisia kasveja.

Suomalaisten suurin vaikutus luontokatoon löytyy kulutuksesta: Globaaleilla markkinoilla muualta tuotujen kulutustuotteiden kautta olemme osaltamme vastuussa myös vaikkapa Kiinassa tai Amazonin sademetsissä tapahtuvasta luonnon tuhoamisesta.

Luontopaneelin Janne Kotiaho toivookin, että ihmiset alkaisivat ajattelemaan maailmaa sellaisena kuin se on: rajallisena.

– Luontokato saadaan pysäytettyä, koska kaikki muu on mahdottomuus. Planeetta on rajallinen ja meidän on mahduttava näiden rajojen sisään.

Toisaalta elämällä on myös itseisarvo:

– Elämää pitää suojella. Ei ole oikein, että ihminen tappaa elämää maapallolta.


Mitä ajatuksia ja tunteita luontokato herättää? Osallistu keskusteluun jutun kommenteissa Yle-tunnuksilla ke 3.8. klo 23 saakka!

Luit juuri jutun, joka on osa luonnon monimuotoisuutta ja luontokatoa käsittelevää kokonaisuutta. Lisää Punaisen listan pelastajien sisältöjä (mm. artikkeleita ja podcast-sarjan) löydät osoitteesta yle.fi/punaisenlistanpelastajat

Kuuntele: Ota haltuun lähes sata kiinnostavaa ja hauskaa faktaa Suomen luonnosta ja uhanalaisista lajeista, jotka voimme vielä yhdessä pelastaa!

Lue lisää: Luontokato näkyy suomalaisten mielestä omassa lähiluonnossakin – Ylen kyselyssä 58 prosenttia arvioi nähneensä merkkejä lähiympäristössään

Julkaistu: 2.8.2022
Toimittaja: Hanna Asikainen
Graafikko: Annukka Palmén-Väisänen
Koodaaja: Tapio Kantele
Data: Linnustonseuranta, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS

Keskustelu

Keskustelu sulkeutuu 3.9.2022.