Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Yli-ihmisyyden aate ja täydellinen murha – Hitchcock-sarjaa jatkaa uniikki jännäri Köysi

Ruskeisiin nahkasormikkaisiin puetut kädet kuristavat köydellä nuorta miestä. Kuva elokuvasta Köysi.
Kuvateksti Murha – ja sitten saapuvat vieraat
Kuva: Universal

Yhden kuvan elokuvana tunnettu murhatrilleri oli myös Hitchcockin ensimmäinen filmi James Stewartin kanssa. Kokeellinen leffa ei ollut menestys mutta ansaitsi oman paikkansa historiassa.

Köysi (Rope, 1948) tunnetaan parhaiten Alfred Hitchcockin kokeiluna, jossa elokuva on filmattu yhdellä otolla ilman yhtään leikkausta (tai ainakin melkein). Siten se myös tapahtuu kokonaan reaaliajassa, ja koko elokuva sijoittuu yhteen ainoaan manhattanilaiseen asuinhuoneistoon.

Oikeasti Köysi kuvattiin vajaan kymmenen minuutin mittaisina kohtauksina, sillä ajan kameroihin mahtui filmiä vain yhdeksän ja puolen minuutin ajaksi. Mutta nämäkin leikkauskohdat on häivytetty aloittamalla ja päättämällä jokainen otos takin selkään.

Köysi oli myös Hitchcockin ensimmäinen värielokuva, hänen oman tuotantoyhtiönsä ensimmäinen elokuva ja ensimmäinen yhteinen elokuva James Stewartin kanssa. Stewart oli sotapalveluksensa ajan pysynyt poissa elokuvista ja julkisuudesta, ja Köysi oli hänen vasta toinen elokuvansa kahdeksaan vuoteen.

Köysi perustuu Patrick Hamiltonin näytelmään, joka sai inspiraationsa Leopoldin ja Loebin murhatapauksesta. Nämä kaksi nuorta chicagolaista miestä olivat murhanneet kolmannen nuorukaisen vain todistaakseen yli-ihmisyytensä ja nauttiakseen kokemuksesta. Hitchcockin elokuvassa toinen heistä on röyhkeämpi älykkö, joka uskoo aidosti oikeuteen murhata alempiarvoisia ihmisiä. Hänen hermostuneempi kumppaninsa tuntee syyllisyyttä ja pelkoa paljastumisesta.

He kätkevät ruumiin väliaikaisesti matka-arkkuun ja järjestävät kutsut lisäjännityksen luomiseksi. Näihin ruumiinvalvojaisiin osallistuvat uhrin isä, morsian, kilpakosija ja entinen rehtori, jolta murhaajat ovat filosofiansa omaksuneet. Hän alkaa illan aikana epäillä jonkin olevan pielessä.

Sivuilla kaksi hieman hämmentyneen näköistä nuorta miestä puvuissa, heidän välissään epäileväisen näköinen keski-ikäinen mies. Kuva elokuvasta Köysi.
Kuva: Universal

Hitchcockia on aina pidetty kaupallisena ohjaajana, mutta Köysi kuvastaa hänen jatkuvaa kokeilunhaluaan. Muutamaa vuotta aiemmin hän oli ohjannut elokuvan, joka sijoittui kokonaan pelastusveneeseen Atlantilla. Köyden jälkeen hän jatkoi pitkillä otoksilla kokeilemista elokuvassa Kauriin merkeissä ja toisti yhden lavasteen idean Takaikkunassa sijoittamalla kameran sisälle päähenkilön asuntoon.

Hitchcock oli harkinnut Hamiltonin näytelmän filmaamista jonkinlaisena ”puhtaana teatterina” jo kymmenisen vuotta. Jossain vaiheessa Hitchcock yhdisti sen toiseen vanhaan ideaansa elokuvan filmaamisesta yhdellä otolla, vaikka tämä oli vastoin hänen periaatteitaan leikkauksen tärkeydestä. Köydessä kameran liike ja kuvakoon muutokset saavat korvata leikkauksen asioiden, tunteiden ja merkitysten korostamisessa.

Hitchcock laati käsikirjoituksen näyttelijäystävänsä Hume Cronynin kanssa. Elokuvaa harjoiteltiin ensin kuten näytelmää, jotta sekä näyttelijät että kuvausryhmä oppisivat kaiken ulkoa. Lavasteen seiniä voitiin kohtausten aikana liikutella kameran siirtämiseksi ja taustalle rakennettiin New Yorkin horisonttia kuvaava pienoismalli. Kymmenen minuutin otosten aikana kuvausryhmän ohella näyttelijöiden oli yritettävä olla ääneti, kun heillä ei ollut repliikkejä.

Harjoittelu tuotti tulosta ja elokuva saatiin kuvattua varsin nopeasti pitkistä otoksista ja monimutkaisista kamera-ajoista huolimatta. Itse asiassa värikuvaus tuotti enemmän uusia ottoja, koska varsinkin auringonlasku oli ensin aivan liian räikeä. Niinpä kokonaisia kymmenen minuutin pätkiä oli kuvattava kokonaan uusiksi hillitympien värien saavuttamiseksi.

Vaikka pitkiä otoksia ja kamera-ajoja on käytetty elokuvissa paljonkin, Köysi jäi pitkään yksittäiseksi kokeiluksi. Oikeastaan vasta 2000-luvulla ja notkeamman nykytekniikan aikana tällaiset ”yhden oton elokuvat” ovat jossain määrin yleistyneet. Tunnetuimpia esimerkkejä lienevät Aleksander Sokurovin Venäjän arkki (2002), Alejandro G. Iñárritun Birdman (2014), Sebastian Schipperin Victoria (2015), Erik Poppen Utoya 22. juli (2018) ja Sam Mendesin 1917 (2019). Osa niistä on oikeasti kuvattu yhdellä otolla, osa Köyden tavoin leikattu näyttämään sellaisilta.

Lisää aiheesta Yle Areenassa