Hyppää pääsisältöön

Punaisen listan pelastajat

Kuvassa Marika Hakamo ja Jesse Heininen seisovat keltaisen omakotitalonsa edessä. Jesse pitää sylissään perheen 2-vuotiasta Marlaa. Etualalla kasvaa niittykukkia.

29-vuotiaat Marika ja Jesse ostivat röttelön metsän keskeltä – Nyt he raivaavat esiin perinnemaisemaa ja opettelevat omavaraisuutta

Nuori pariskunta jätti kaupunkielämän taakseen ja raatavat nyt kasvattaakseen itse ruokansa ja pysäyttääkseen luontokadon kotipihassa. Työ kantaa jo hedelmää ja pihan lajikirjo kasvaa kokoajan.

– Kyllä välillä on mietitty, pitäisikö laitata dynamiittia talon alle ja palata kaupunkiin.

Näin naurahtaa 29-vuotias Marika Hakamo, joka muutti vajaat viisi vuotta sitten avopuolisonsa Jesse Heinisen kanssa kaupungista Lohjan maaseudulle, vanhaan puutaloon.

He halusivat elää ja kasvattaa lapsensa lähellä luontoa ja samalla pitää myös omalta osaltaan huolta siitä, että uhanalaiset luonnon lajit säilyvät.

Viidessä vuodessa pihaan on syntynyt suuri, luonnonmukaisesti hoidettu hyötypuutarha ja perhe kasvattaa ison osan ruuastaan itse.

Perheeseen kuuluu myös 2-vuotias Marla, heinäkuussa syntynyt vauva sekä kissa ja koira.

Vastassa umpeenkasvanut piha

Maallemuutto ei kuulunut pariskunnan suunnitelmiin. Päinvastoin, sekä Hakamo että Heininen ovat viettäneet lapsuutensa maalla ja vannoivat, etteivät enää koskaan palaa.

Heinisen piti muuttaa Torontoon asti tajutakseen, ettei suurkaupunkielämä ole häntä varten.

– Torontossa on pilvenpiirtäjät niin isoja, ettei aurinkoa ikinä näy.

Asumishaaveet tulivat ajankohtaisiksi, kun silloin 25-vuotias pari ryhtyi miettimään ensimmäisen yhteisen kodin hankintaa.

Mieleisen talon ostaminen Helsingistä oli parin ulottumattomissa, eikä kumpaakaan kiinnostanut muuttaa kehyskuntiin Espooseen tai Vantaalle.

Harmaasieppo on tehnyt pesän ladon punaisella seinällä roikkuvaan pussukkaan ja pesässä on neljä linnunpoikasta.
Kuvateksti Luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt puutarhassa sinä aikana, jonka Hakamo ja Heininen ovat asuneet siellä. Harmaasieppo on tehnyt pesänsä ladon seinälle.
Kuva: Hanna Asikainen / Yle

Kun he tulivat ensimmäistä kertaa Lohjalle yhdessä katsomaan nykyistä kotitaloaan, oli vastassa kamala näky: yli kymmenen vuotta hoitamatta ollut, umpeenkasvanut piha ja vanha talo, joka oli kipeästi remontin tarpeessa.

– Pohdimme, että olisimmeko me niin sekaisin, että muuttaisimme tänne. Tämähän on aivan älytön työmaa, Hakamo muistelee nyt.

He olivat. Ensimmäinen syksy meni remontoidessa, sen jälkeen pariskunta ryhtyi laittamaan pihaa.

Huoli ympäristöstä ja kaipuu luontoon kiinnostaa nyt valtavasti

Suomalaiset ovat yhä huolestuneempia ympäristökriisestä, kuten ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta, selvisi Ylen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Samaan aikaan myös ihmisten kaipuu luontoon on lisääntynyt: Jo joka viides nuori kaupunkilainen haaveilee maallemuutosta. Omavaraisuudesta ja ruuan kasvattamisesta löytyy Facebookista liuta suomenkielisiä ryhmiä, joihin on viime aikoina ollut tunkua.

Marika Hakamo pitää 2-vuotiasta Marlaa sylissään ja he tutkivat yhdessä kukkia. Heidän takanaan seisoo Jesse Heininen.
Kuvateksti Luonnonkukat ja niittykasvit saavat kukoistaa Hakamon ja Heinisen kotipihassa. Kesällä kukat houkuttelevat pölyttäjähyönteisiä, jotka takaavat pihan marja- ja hedelmäsadon.
Kuva: Hanna Asikainen / Yle

Hakamo on törmännyt omassa ystäväpiirissään ihmisten kaipuuseen luonnon lähelle ja kokee, että heidän valintaansa muuttaa maalle jopa ihannoidaan.

– Juuri eilen yksi kaveri kehui tekemääni mehua, että ihan kuin mummon tekemää. Sellaisia mummolajuttuja moni ehkä kaipaisi.

Toisaalta vanhempi polvi ei ehkä ole yhtä innoissaan:

– Meidän vanhemmat ovat varmaan ajatelleet, että on ne nyt hulluja, kun tuollaiseen lähtevät ihan vapaaehtoisesti. Olisi sitä helpompiakin tapoja elää, Hakamo nauraa.

Ruokaa luonnon ehdoilla ja omaan tahtiin

Hakamon ja Heinisen arvoihin kuuluu puutarhan hoitaminen luonnon ehdoilla. He ovat molemmat huolissaan luontokadosta ja elinympäristöjen tuhoutumisesta ja haluavat tukea luontoa miten kykenevät.

Luonnon kunnioitus on ollut molemmille tärkeä asia lapsesta lähtien ja he toivovat esimerkillään tekevänsä siitä tärkeän myös lapsilleen:

– Kyllä minulle lapsena Avara luonto oli tärkeämpi kuin Pikku kakkonen, Hakamo muistelee.

Pihassa ei käytetä torjunta-aineita eikä jokaista rikkaruohoa kitketä pois. Joka vuosi laajenevan hyötypuutarhan suunnittelussa on hyödynnetty luonnon prosesseja jäljitteleviä permakulttuuriperiaatteita.

Pihasta löytyy rehevä keittiöpuutarha sekä suuri kasvimaa, joka on perustettu mahdollisimman vähällän maanmuokkauksella no dig -menetelmällä. Lisäksi löytyy myös perunamaa, kasvihuone sekä hedelmäpuita ja marjapensaita.

Mikä ihmeen omavaraistelu?

Omavaraisuus: Esimerkiksi oman ruuan hankkiminen ja kasvattaminen alusta asti itse.

Permakulttuuri: Ekologiaan perustuva tapa suunnitella esimerkiksi hyötypuutarhaa, asumista tai taloudellista toimintaa luonnon prosesseja jäljitellen.

No dig: Kasvimaan tai viljelypalstan ylläpitäminen ilman maan kääntämistä, maan omia organismeja tukien.

Metsäpuutarha: Luonnometsää jäljittelevä hyötypuutarha, jossa monivuotisia kasveja kasvaa useissa kerroksissa.

Omavaraisuus kiinnostaa näinä päivinä yhä useampaa, mutta kaiken oman ruuan kasvattaminen ei kuulu Hakamon ja Heinisen tavoitteisiin. He puhuvat omavaraisuuden sijaan omavaraistelusta: Puutarhassa puuhaaminen luo vastapainoa päivätöille. Heininen työskentelee kiinteistöalalla ja Hakamokin toivoo palaavansa työelämään vanhempainvapaan jälkeen.

Harrastus kuitenkin näkyy lautasilla ja rahapussissa:

– Tälläkin hetkellä syödään vielä pakastinta tyhjäksi, että saadaan sinne varmasti tilaa uusille marjoille ja vihanneksille, Hakamo kertoo.

Puutarhan takia ei pidä vetää itseään piippuun

Puutarhan laajentaminen pikkuhiljaa on ollut tietoinen valinta.

Kun Hakamo ja Heininen ensimmäisen kerran saapuivat yhdessä nykyisen kotitalonsa pihaan noin viisi vuotta sitten, ei kukaan ollut pitänyt puutarhasta huolta yli vuosikymmeneen.

– Piha oli ihan umpeenkasvanut ja oli täynnä mätäneviä puukasoja.

Marika Hakamo poimii rikkaruohoja kasvimaaltaan, Jesse Heininen seisoo taka-alalla sylissään raparperia mutustava 2-vuotias Marla.
Kuvateksti Vielä muutama vuosi sitten tässä kasvoi vain miehenkorkuisia nokkosia. Nyt siinä on Hakamon lempipaikka, no dig -kasvimaa, jossa kasvaa muun muassa kurpitsaa, parsaa ja ahomansikkaa.
Kuva: Hanna Asikainen / Yle

Villiintyneen pihan muuttaminen kotoisaksi hyötypuutarhaksi on vaatinut rankkaa työtä ja omistautumista:

– Ei kukaan voi muuttaa maalle ja ajatella, että rakentaa itselleen parissa vuodessa täysin omavaraisen permakulttuuriunelman, Hakamo pohtii.

– Niin, jos heti haluaa pistää talon kuntoon ja ison kasvimaan, niin varmasti ajaa itsensä piippuun, Heininen jatkaa.

Jessen ja Marikan TOP 4 vinkit omavaraistelusta haaveilevalle

  • Älä säntäile. Tarkkaile ympäristöäsi edes yksi kasvukausi ennen viljelyn aloittamista.

  • Valitse puutarhaan oman pihaasi maatyyppiin ja ilmastoon sopivia kasveja.

  • Ole realistinen työmäärän ja oman aikasi kanssa. Älä yritä liikaa kerralla vaan laajenna pikkuhiljaa.

  • Verkostoidu! Juttele ihmisille ja mene rohkeasti säilöntä- ja puutarhakursseille. Altista itsesi uudelle tiedolle.

Tällä hetkellä puutarhassa kasvaa parikymmentä eri hyötykasvia. Erityisesti Hakamo on mieltynyt monivuotisiin lajeihin, tänä vuonna kasvamassa on esimerkiksi maa-artisokkaa ja parsaa.

– Monivuotiset vihannekset ovat tällaisen kiireisen perheenäidin pelastus. Ne kasvavat joka vuosi, eikä silloin tarvitse vuorata koko keittiötä jo helmikuussa taimikasvatuksella.

Tulevaisuudessa haaveissa on laajentaa omavaraistelua myös eläimiin:

– Jos olisi lampaita, niistä saisi villaa hyödynnettäväksi. Ankoilta saisi munia. Emme metsästä, emmekä kalastakaan niin paljon kuin haluaisimme, joten proteiinin saanti on se suurin ongelma omavaraisuudessa.

Perintönä perinnekasveja ja metsään haudattu kiuas

Samassa pihapiirissä on eletty jo yli sata vuotta ja se myös näkyy. Puutarhaa kunnostaessa sieltä on löytynyt monenlaisia perinneperennoja, eli monivuotisia koristekasveja, kuten liljoja ja kurjenmiekkaa. Niitä halutaan vaalia:

– Ne ovat sellaista erilaista täältä löytyvää perintöä, Hakamo pohtii.

Pihasta löytyy myös toisenlaisia merkkejä aikaisempien sukupolvien suhtautumisesta ympäröivään luontoon: Pihaan on haudattu muun muassa vanhoja maitopurkkeja, virttynyt villapaita ja ruosteinen kiuas.

– Ei nykyään toivottavasti enää kukaan kaivaisi omaan pihansa mitään jätekasaa.

Työ näkyy jo pihan lajiston runsaudessa

Perinteisten niittyjen ja lauidunmaiden puskittuminen uhkaa monia uhanalaisia lajeja, kuten monia perhosia ja muita pölyttäjähyönteisiä.

Syynä niiden katoamiseen on maankäytön muutos, kuten laidunnuksen vähentyminen ja pellonpiennarten katoaminen. Perinneympäristöjen lajistoa voi tukea myös omassa pihassa, kunhan ei laita koko pihaa nurmimaton alle.

Nurmikko on monille eliölajeille kuin elinkelvoton autiomaa.

Hakamon ja Heinisen pihassa annetaan luonnolajien kukoistaa:

– Täällä on välillä vähän villin näköistä. Mutta kun meillä on kerran tilaa, haluamme antaa niittykasvien kasvaa ja pölyttäjien elää rauhassa, Hakamo kertoo.

2-vuotias Marla poimii keittiöpuutarhasta ruohosipulia suuhunsa.
Kuvateksti Perheen 2-vuotias Marla tarkkailee mielellään kotipihan lintuja ja ötököitä ja osaa jo poimia herkut suuhunsa keittiöpuutarhasta.
Kuva: Hanna Asikainen / Yle

Pariskunnan työ pihan eliöstön hyväksi kantaa jo hedelmää. Viisi vuotta sitten umpeenkasvaneessa puutarhassa lensi lähinnä nokkosperhosia. Viime kesänä Hakamo laski pihasta jo ainakin kaksikymmentä eri perhoslajia.

Pihapiirissä pesii nyt myös valtavasti erilaisia lintuja. Viikko ennen jutuntekoa pihakuusessa vaani näätä.

Paras puutarha pitää itse huolen itsestään

Seuraavaksi perheeseen aiotaan hankkia lampaita, jotka voisivat laidunnuksella pitää auki myös pihaa ympäröivää, puskittunutta metsäaluetta ja tarjota samalla monille uhanalaisille lajeille paremmat elinolosuhteet.

Toinen asia, mistä Hakamo haaveilee, on syötävän metsäpuutarhan perustaminen pihan hedelmäpuiden ympärille. Metsäpuutarhassa puiden ympärille istutetaan erikorkuisia lajeja, jotka tukevat toistensa kasvua. Se mukailee luonnonmetsän kerroksittaista lajistoa.

Metsäpuutarhassa kasvaa hyötykasveja ja se myös tarjoaa talvehtimispaikkoja perhosille ja muille lajeille.

Se helpottaa myös puutarhurin elämää:

– Jos pystyisin rakentamaan sellaista puutarhaa, joka hoitaa itse itseään ja tulee itsestään toimeen, voisi tätä hommaa laajentaa myös paljon isommaksi, Hakamo haaveilee.

Maalla asuminen tuo vapauden

Kesällä puutarhassa riittää paljon tekemistä. Silti pariskunnasta kumpikaan ei tosissaan haaveile takaisin kaupunkiin. Omassa pihassa saa touhuta vapaasti, eikä tarvitse kysyä keneltäkään lupaa.

– Mitä me muka tekisimme jossain kerrostalossa, missä emme pystyisi koko ajan touhuamaan jotain? Meidän pitäisi varmaan ruveta harrastamaan sitten sitä padelia, Hakamo toteaa.

Houkutteleeko maallemuutto, kiinnostaako omavaraistelu? Juttua voi kommentoida su 21.8. klo 23 saakka.

Luit juuri jutun, joka on osa luonnon monimuotoisuutta ja luontokatoa käsittelevää kokonaisuutta. Lisää Punaisen listan pelastajien sisältöjä (mm. artikkeleita, podcast-sarjan ja Naali-pelin) löydät osoitteesta yle.fi/punaisenlistanpelastajat

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu