Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Nainen istuu sängyllä ja lukee kirjaa.

Vankiloissa katsotaan Paratiisihotellia ja kauhuelokuvia – Yle selvitti myös, mitkä ovat vankiloiden suosikkikirjoja

Vankiloissa tyhjän ajan täyttää usein kulttuuri. Vangit katsovat elokuvia, lukevat kirjoja ja joissain vankiloissa voi pelata videopelejä.

Päivitetty 15.09.2022 14:37.

Hämeenlinnan naisvankilan osasto B1:llä huudetaan joskus kovaa.

– Joskus vartija on tullut kopistaan katsomaan että mitä täällä oikein tapahtuu, sanoo vanki Heidi.

Usein syynä on se, että vangit katsovat kauhuelokuvaa tai jännityssarjaa. Viime aikoina osastolla on katsottu viikonloppuisin kahdeksan tuntia putkeen rikossarja Dexteriä.

Sen aikana televisiolle huudellaan ohjeita: Älä tee noin, jäät kiinni!

Vangit toivovat, että fiktiivinen sarjamurhaaja Dexter Morgan, päivisin rikospaikkatutkija, pystyisi välttämään vankilan.

Olisi ihan hirveää joutua yksin katsomaan elokuvia.

― Heidi

– Olen alkanut miettiä, että ajattelevatko myös normaalit ihmiset samoin? Vai onko rikollinen mieli edelleen niin vahva, että koko ajan pitää pelätä Dexterin puolesta, kysyy Heidi.

Muita vankeja ajatus naurattaa.

Osasto B1:llä katsotaan Heidin omistamia elokuvia: niitä on 1 600 kappaletta odottamassa vankilan vastaanotossa. Sellissä saa kerrallaan pitää 50 levyä. Kun ne on katsottu, Heidi vaihtaa elokuvat uusiin.

– Kysyn aina muilta, mitä he haluaisivat nähdä. Olisi ihan hirveätä joutua yksin katsomaan elokuvia. Toivon, että levyist ä olisi kaikille hyötyä.

Heidi saa uusia dvd-levyjä vanhemmiltaan.

Sarjojen ja elokuvien katselu yhdessä on Heidin mukaan vankilassa "elintärkeää". Se saa ajan kulumaan, kun vapaus on rajoitettua.

Vangit esiintyvät tässä artikkelissa etunimillään.

Kaksi naista istuu keltaisilla sohvilla. Toisella on harmaa college-paita, toisella kasvotatuointeja ja vankilavaatteet.
Kuvateksti Anette ja Ninna osasto B1:n sohvilla. Takana on hylly, josta löytyy osaston lehtiä, esimerkiksi Alibeja. Myös ristikkolehdet ovat suosittuja vankiloissa.
Kuva: Heidi Piiroinen

Näitä kirjoja vangit lukevat

Kulttuuricocktail selvitti, minkälaisen kulttuurin parissa vangit viettävät aikaa. Suomalaisissa vankiloissa katsotaan elokuvia, kuunnellaan musiikkia ja äänikirjoja sekä luetaan kirjoja.

Joissain vankiloissa vangit voivat pelata videopelejä, mutta konsoleiden pitää nykyisin olla sen verran vanhoja, että niillä ei pääse esimerkiksi nettiin. Vuonna 2008 muutamat liivijengivangit Helsingissä saivat Xbox 360 -konsolin avulla yhteyden ulkomaailmaan.

Kattavat tilastot löytyvät vain vankiloissa luetuista kirjoista: lainaustapahtumat tallentuvat vankiloiden käyttämään tietojärjestelmään. Kaikkien kirjastojen kokoelmissa ei ole esimerkiksi cd:itä ja dvd:itä, joten niistä ja videopeleistä ei ole olemassa kattavaa tilastointia.

Kirjoja sängyllä. Kirjojen nimet ovat Torakat, Dali-Ihantala, Selliläppää vankilasta ja Tyttö joka leikki tulella.
Kuvateksti Anetten sellissä olevia kirjoja. Hänellä on pari kesken nyt, ja hän vaihtelee niitä sen mukaan millä tuulella on.
Kuva: Heidi Piiroinen

Näin kysely tehtiin

Kulttuuricocktail tavoitteli kaikkia suomalaisia suljettuja vankiloita, ja sai lainaustilastoja Hämeenlinnan, Turun, Sukevan, Riihimäen, Pelson ja Jokelan vankiloista. Sen lisäksi lukuisten vankiloiden työntekijät kertoivat vapaamuotoisesti, minkälaista kulttuuria heillä kulutetaan. Avoimet vankilat jäivät kyselyn ulkopuolelle, koska kaikissa niissä ei ole kirjastoja.

Tilastot ovat ajalta 1.1.2021–30.6.2022.

Seuraavat kirjat olivat lukuisissa vankiloissa suosituimpia. Kirjat ovat aakkos-, eivät suosiojärjestyksessä. Syynä on se, että vankilakirjastojen kokoelmat ovat erilaisia – kaikkia kirjoja ei ole saatavilla kaikissa vankiloissa.

10 luetuinta kirjaa vankiloissa

Vankiloissa luetaan siis paljon rikollista elämää käsitteleviä teoksia. Kymmenen suosituimman kirjan joukossa on seitsemän elämäkertaa. Kuusi niistä kertoo rikollisista, yksi poliisista.

Sen lisäksi listalla on mukana kolme rikollisuutta tai vankilaelämää yleisemmin käsittelevää tietokirjaa.

Kun vankiloiden 50 suosituimman kirjan lajityyppejä vertailee, tulos näyttää tältä:

Graafissa näkyy, että elämäkerrat ovat kaikista suosituimpia. Sen lisäksi vankiloissa luetaan etenkin rikostietokirjoja, harrastekirjoja, dekkareita ja self-helpiä

Elämäkerrat ovat selvästi suosituimpia kaikissa vankiloissa. Käytännössä kaikki luetuimmat elämäkerrat käsittelevät jollain tavalla rikollista elämää.

Fiktiota taas luetaan vain vähän, ja suosituimpia ovat dekkarit. Harrastekirjoilla on myös isoja lainamääriä: käsityöoppaita luetaan paljon Hämeenlinnan naisvankilassa, muissa vankiloissa lihashuoltokirjoja.

Vankiloissa kulutetaan siis paljon omaan elämään liittyvää kirjallisuutta: sellielämäkertoja, vankilatietokirjoja ja treenioppaita, joiden neuvoja voi noudattaa sellissä.

Hyllyn päällä oleva televisio. Hylly on täynnä dvd-koteloita. Televisiossa on meneillään The Simpsons -animaatiosarja, jossa ruskeahiuksinen nainen istuu autossa. Tekstityksessä lukee: "Suostu nyt, hän on pelimies."
Kuvateksti Hämeenlinnan vankilan osasto B1:n yhteisissä tiloissa oleva televisio ja DVD-levyjä.
Kuva: Heidi Piiroinen

Elämäkerrat tarjoavat samaistumispintaa

Hämeenlinnan vankilassa Anetten sellissä odottaa useampi kirja: pari dekkaria, rikostietokirja, Juha Vuorisen kolumnikokoelma ja yksi elämäkerta. Pöydällä on Poliisit -toimintaelokuva (2012).

Vangit sanovat, että kirjojen arvo korostuu paikoissa, joissa ei ole televisiota. Tällaisia ovat esimerkiksi eristysosastot ja poliisivankilat eli putkat. Anette esimerkiksi kertoo lukeneensa putkassa kirjan parissa päivässä.

Grafiikka

Anette sanoo, että hänelle elämäkertojen viehätystä selittää samaistuminen, jota hän kokee niitä lukiessaan.

– Tulee olo, että ei ole ainoa ihminen, jolle on tapahtunut huonoja asioita, Anette sanoo.

Anetten sellissä on nyt esimerkiksi päihderiippuvaisen Jennan elämästä kertova Pako päihdehelvetistä -kirja (Into 2021). Sen lisäksi sellissä on kaksoismurhaaja Janne Ranisen Selliläppää vankilasta -kirja.

Tunteet voivat olla siviilissä vaarallisia

Naisvangit sanovat, että he kuluttavat vankilassa aivan erilaista kulttuuria kuin siviilissä.

Heidi ei olisi voinut kuvitellakaan katsovansa kauhuelokuvia vapaa-ajalla. Osin se johtuu siitä, että suuret tunteenpurkaukset olivat siviilissä vaarallisia raitistumisen jälkeen: Heidi käytti aiemmin huumeita tunteidensa säätelyyn. Hän yritti välttää suuria tunteita, koska se saattaisi johtaa retkahdukseen.

Osasto B1 on yhteisökuntoutusosasto. Valtaosalla osaston vangeista on päihdetausta ja monien tuomiot liittyvät päihderikoksiin.

Nyt jo uskallan tuntea asioita ja kokea vaikkapa jännitystä. Olen oppinut elämään itseni kanssa aika hyvin.

― Heidi

Ongelmat päihteiden käytön kanssa ovat muutenkin vankien kesken yleisiä. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan noin 80 prosentilla suomalaisista vangeista on päihdeongelmia.

Vankilassa Heidi pystyy turvallisesti katsomaan vaikkapa kauhua, jännityselokuvia tai komediaa ja eläytymään katsomaansa.

– Nyt jo uskallan tuntea asioita ja kokea jännitystä. Olen oppinut elämään itseni kanssa aika hyvin.

Fläppitaulu, jolle on listattu toiveita ja ylpeydenaiheita. Toiveissa lukee muun muassa: "Elää onnellista elämää, talo maalta, matkustaa, saisin olla äiti." Ylpeydenaiheissa lukee muun muassa: "Lapset, kuinka hyvä mulla on olla itseni kanssa ja lapset + se, että osaan ja uskallan kirjoittaa rehellisesti."
Kuvateksti Osaston ryhmätyöhuoneen fläppitaululle kirjattuja lauseita.
Kuva: Heidi Piiroinen

Huumetausta voi Heidin mukaan selittää sitä, että hän kaipaa nyt viihteeltä adrenaliinipurkauksia.

Toisaalta omalle, rauhoittavalle ajalle on myös uudenlainen tarve.

– Tekno soi aina täysillä kun käytin. Koin, että se peitti omat ajatukseni. Nykyisin taas nautin rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, ja siitä, että olen omien ajatusteni kanssa, hän sanoo.

Vankilassa opetellaan myös tunteiden ilmaisua erilaisissa työpajoissa, joissa on kirjoitettu esimerkiksi kirjeitä läheisille ja runoja.

– Itsekin on säikähtänyt, että herranjumala, minulle on tosi tärkeää kirjoittaminen. En ole tiennytkään, että pystyn ilmaisemaan itseäni niin, Heidi sanoo.

Minä olen selviytyjä, taistelen tieni takaisin.

Minä olen aina selviytynyt enkä itseäni ikinä menettänyt.

Käsi joka pitelee vihkoa. Vihossa lukee käsin kirjoitettuna runo: Minä olen kuin syysmetsä. Tuulessa lehtiä tiputtava. Minä esitän olevani vahva, kaiken kestävä, myrskyt ja tuulet. Tunnen voimieni loppuvan, elinvoimani hiipuvan. Minä murehdin, saanko voimani takaisin, itseni ehjäksi ja voimakkaaksi. Minä olen selviytyjä, taistelen tieni takaisin. Minä olen aina selvinnyt, enkä itseäni ikinä menettänyt.
Kuvateksti Heidin työpajassa kirjoittama runo. "Minusta kuoriutui vahingossa Tommy Tabermann." Heidi esiintyy tässä jutussa nimellään, mutta ei kasvoillaan.
Kuva: Heidi Piiroinen

Tosi-televisio tuo rutiinia arkeen

Naisvankilassa on sata vankipaikkaa. Suomessa on pari sataa naisvankia, joten heistä noin puolet suorittaa tuomionsa Hämeenlinnassa.

Osasto B1:n sellien ovet aukeavat viittä yli seitsemän aamulla ja sulkeutuvat puoli kahdeksalta illalla. Rutiinit ovat tärkeitä, ja kulttuuri luo niitä.

Vanki Anette, 36, sanoo, että hänen aamunsa alkavat Suomipopin Aamulypsyä kuunnellen.

– Siellä on Jaajo [Linnonmaa] ja hyvää läppää.

Ninna taas sanoo katsovansa televisiota, kun sellin ovet menevät illalla kiinni. Hän pitää tosi-televisio-ohjelmista: suosikkeja ovat esimerkiksi 90 päivää morsiamena ja Paratiisihotelli.

Punahiuksinen nainen jolla on kasvotatuointeja makaa sängyllä kaukosäädin kädessään. Sängyllä on myös ristikkolehti.
Kuvateksti Vanki Ninna katsoo televisiota sellissään.
Kuva: Heidi Piiroinen

Vangit ovat niin tottuneita rutiineihin, että pienikin poikkeus laittaa "pasmat sekaisin".

– Täällä kaikki on kellotettua. Jos joku on minuutin myöhässä, niin kaikki ovat, että no, missäs se nyt on?

Rutiinia tuo myös televisio, joka löytyy jokaisesta sellistä. Heidi sanoo, että kun edellisen viikon tiistaina televisiosta ei tullutkaan hänen lempisarjaansa Koskista, hän ei meinannut saada nukutuksi.

– En tiennyt miten päin olisin, kun rutiini meni sekaisin. Katson tiistaisin Master Chefin, Koskisen, ja sitten menen nukkumaan. Täällä oppii rutiineihin, se on kuin nakutettu.

Harrastekirjat ovat vankiloissa suosittuja

Joutoaikaa on paljon, etenkin kesällä, kun vankilan työtoiminta ja monet ryhmät ovat tauolla. Heidi esimerkiksi opiskelee vankilassa tekstiili- ja muotialan perustutkintoa.

Vanki Heta kutoo osaston sohvalla sukkia pojalleen. Sukkaan tulee itse tehty Adidas-kuvio.

Kädet neulovat sinivalkoista villasukkaa neljällä puikolla.
Kuvateksti Vanki Ninna katsoo televisiota sellissään.
Kuva: Heidi Piiroinen

Hämeenlinnan naisvankilakirjaston lainatuin kirja on Jonna Kalliomäen JonSukat: Villasukkarakautta -neulontaopas. Toiseksi suosituin kirja on ex-jengiläisen Mika "Immu" Ilménin elämäkerta.

Harrastekirjat ovat muutenkin vankiloissa suosittuja. Etenkin miesvankiloissa lainataan paljon kehonhuoltokirjoja. Esimerkiksi Riihimäen vankilan kolmanneksi suosituin kirja on Äijäjooga (WSOY 2016).

– Yläasteella oli pakko neuloa villasukka, joten tein yhden ison ja ajattelin, että minusta ei ikinä tule sukantekijää. Mutta täällä tuli, Heta sanoo.

Hän kertoo neulovansa vankilassa "koko ajan".

– Lapsille ja äidille pääasiassa. Välillä on aikoja, ettei jaksa, mutta sitten tulee uusi idea, ja on pakko ruveta tekemään.

Heidi ja Heta molemmat kutovat yhdet sukat noin viikossa. Heitä motivoi myös "sukkakateus": jos joku löytää osastolla hyvän mallin, muut seuraavat perässä. Molemmat neulovat siis nyt Adidas-sukkia.

– Tässä kun istuskellaan kumminkin koko sen ajan, kun ovet ovat auki. Samallahan tässä neuloo jotain, Heta sanoo.

Kirjasto muistuttaa ulkopuolisesta elämästä

Hämeenlinnan vankilakirjasto on muutaman kymmenen neliön kokoinen huone vankilan toisessa kerroksessa. Se muistuttaa aika tavallista pientä paikalliskirjastoa – valkoiset lastulevyhyllyt ovat täynnä kirjoja, jotka on jaoteltu lajityypeittäin.

Kirjastosta vastaava Lea Vehma opiskelee parhaillaan Valkeakosken ammattiopistossa kirjastonhoitajaksi, hän työskenteli aiemmin Hämeenlinnan keskusvankilan kanttiinissa.

Harmaaseen collegeen pukeutunut ruskeahiuksinen nainen ja vankilavaatteisiin pukeutunut punahiuksinen nainen katsovat kirjoja kirjahyllyjen keskellä.
Kuvateksti Anette ja Ninna vankilan kirjastossa. Ninnan kädessä on Kale Puontin Satu – Alamaailman rautarouva -elämäkerta (Bazar 2021), joka on vankilassa suosittu.
Kuva: Heidi Piiroinen

Vehman mukaan kirjastoa käyttää vähän yli puolet vankilan asukkaista. Siellä käy myös heitä, jotka eivät juurikaan lue. Se johtuu siitä, että kirjasto on vankilan harvoja paikkoja, joka muistuttaa muurien ulkopuolisesta elämästä.

Vanki Ninna esimerkiksi sanoo, että hän lainaa joka vierailulla kirjan, vaikka ei ole saanut niitä sellissä luettua.

Vankeuslaissa lukee, että vangeilla on oltava pääsy kirjastopalveluiden pariin. Vankilan kirjaston "toiminnan tulee vastata yleisten kirjastojen toimintaperiaatteita".

Muovikori, jossa lukee Monikielinen kirjasto: Hollanti. Korissa on kirjapino, jonka päällimmäisenä on Saheir Khashoggin kirja Dochter van de Nijl.
Kuvateksti Naisvankila tilaa vieraskielisiä kirjoja vangeille Helsingin monikielisestä kirjastosta. Tässä laatikossa on hollantilaisen vangin toivomia kirjoja.
Kuva: Heidi Piiroinen

Heti kirjaston sisäänkäynnin eteen on asetettu elämäkertahylly. Se johtuu siitä, että niiden pariin vangit kuitenkin ensimmäisenä suuntaavat, Vehma sanoo.

– Immun [ex-jengiläisen Mika Ilménin] elämäkerrasta tuli juuri toinen osa, niin sen ansiosta ensimmäistäkin luetaan nyt paljon. Olen jo ennakkotilannut kolmannen osan meille.

Vehma pysähtyy Leena Lehtolaisen kirjojen eteen, ja kertoo, että hän oletti vankien innostuvan Maria Kallio -dekkareista, koska pääosassa on nainen. Eivät innostuneet. Sen sijaan esimerkiksi Kale Puontin Pasilan myrkky -sarja on suosittu.

– Jännityshyllyä ja muita yritetään koko ajan uudistaa ja täydentää sen mukaan, mitä vangit tykkäävät lukea.

Tummaan pikeepaitaan pukeutunut harmaahiuksinen ja silmalasipäinen mies istuu puupenkkirivien keskellä.
Kuvateksti Vankilanjohtaja Tuomo Kärjenmäki istumassa vankilan kappelissa.
Kuva: Heidi Piiroinen

Selleistä on pääsy nettiin

Naisvangit ottavat puheeksi, jos heillä on kulttuuriin liittyviä toiveita, sanoo Hämeenlinnan vankilan johtaja Tuomo Kärjenmäki.

– Aina yksi vanki kysyy kohdattaessa, että mites se Netflix.

Joissain vankiloissa vangit pystyvät katsoa Netflixiä ostettavilla prepaid-korteilla. Hämeenlinnan naisvankilassa tällaista mahdollisuutta ei ole.

– Se on varmaan tulevaisuutta, Kärjenmäki sanoo.

Naisvankilassa vangeilla on käytössään sellipäätteet. Se tarkoittaa, että he pääsevät käyttämään tiettyjä internetsivustoja ja voivat olla sähköpostikirjeenvaihdossa ennalta määrättyjen ihmisten kanssa.

Osasto B1:n vangit kertovat, että he ovat tähän tyytyväisiä. Heidän mukaansa puhelinsoittoihin voi mennä kymmeniä euroja viikossa.

– Tarkoitus on, että vangit eivät syrjäytyisi. Jos pitää hankkia henkilöllisyystodistus tai passi, se tehdään tietokoneen avulla, Kärjenmäki sanoo.

Siniseen kauluspaitaan ja mustiin housuihin pukeutunut ruskeahiuksinen nainen seisoo kirjahyllyjen keskellä. Naisella on radiopuhelin ja avaimia vyöllään.
Kuvateksti Erikoissuunnittelija Tiina Rantanen Hämeenlinnan vankilan kirjastossa.
Kuva: Heidi Piiroinen

Vankilakirjastojen kokoelmissa on eroja. Esimerkiksi Helsingin vankila on suuri, mutta vankilakirjaston kokoelma on ollut suhteellisen suppea. Kirjastoa hoitava työntekijä kävelee kerran tai pari viikossa vankilan viereiseen Vallilan kaupunginkirjastoon ja hakee sieltä kassilliset pääasiassa dvd-levyjä ja cd:itä vangeille.

Muistakin vankiloista kerrotaan, että vangit tilaavat kirjoja myös oman kirjaston ulkopuolelta. Etenkin vieraskieliset kirjat, joita ei ole vankiloiden kokoelmissa, ovat suosittuja kaukolainoja.

Joidenkin vankiloiden omat kokoelmat ovat pääasiassa perustuneet lahjoituksiin. Näin oli esimerkiksi 2000-luvun alussa Käyrän, Köyliön ja Huittisen vankiloissa.

Lukutaito on kaiken a ja o. Aika huonosti ovat eväät tähän maailmaan, jos et osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

― Irmeli Malka-Kannisto

Lahjoitetut kirjat eivät välttämättä ole vankien mieleen, kirjastoista nykyisin vastaava Irmeli Malka-Kannisto kertoo.

– Miesvankilaan on aivan turha ottaa perikunnan lahjoittamia kirjoja, jotka on suunnattu 80-vuotiaille naislukijoille, Malka-Kannisto sanoo naurahtaen.

Nyt hän tilaa hallinnoimiinsa kirjastoihin kirjoja vankien toiveiden mukaan.

Malka-Kannisto järjestää myös lukupiirejä ja opettaa vangeille tiedonhankintataitoja Länsi-Suomessa.

– Lukutaito on kaiken a ja o. Aika huonosti ovat eväät tähän maailmaan, jos et osaa lukea tai et ymmärrä lukemaasi.

Hänen mukaansa laadukas kirjasto ylläpitää lukutaitoa. Malka-Kannisto uskoo, että vanki, joka käyttää vankilan kirjastoa, tulee helpommin käyttämään sellaista myös vankilan ulkopuolella.

Collegepaitainen nainen makaa sängyllä ja pitää kädessään kirjaa.
Kuvateksti Anette sellissään lukemassa.
Kuva: Heidi Piiroinen

Lastenkirjoja voi lukea lapsille

– Minun pitäisi tulla vielä valitsemaan lastenkirjoja, Anette sanoo Hämeenlinnan vankilan kirjastossa.

– Niitä on vasta muutama hyllyssä. Selän takana on lisää, voidaan katsoa niistä, kirjastotyöntekijä Lea Vehma vastaa.

Lastenkirjoja on tuotu vankilaan sitä varten, että vangit voisivat lukea iltasatuja lapsilleen, Vehma kertoo. Nyt poikkeuksellisesti Aneten lapselle lähetetään myös kirja, koska sellainen löytyy poistohyllystä. Videotallenne äidistä lukemassa lähetetään lapselle yhdessä kirjan kanssa.

Lapsi voi sitten selata kirjaa ja nähdä vanhempansa ruudulta lukemassa.

– On tosi kiva juttu, että on tällainen mahdollisuus. Lapsi saa kuunnella kun siltä tuntuu, jos on äitiä ikävä, Anette sanoo.

Korjaus 15.9.2022 klo 14:37: Vankilanjohtaja-kuvassa oli väärän kuvan kuvateksi. Korjattu oikeaksi kuvatekstiksi.

Keskustelu