Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa

Iiu Susirajan säälimättömien omakuvien taustalla on turvallinen lapsuus rauhallisessa lähiössä

Iiu Susiraja lapsena pöydän ääressä leipomassa. Pöydällä on iso vehnäjauhopussi ja keltainen muovipurkki.
Kuvateksti Iiu Susiraja leipoo piparkakkuja kotona Hepokulta-lähiössä noin vuonna 1980.
Kuva: Iiu Susiraja

Omakuvistaan tunnetun Iiu Susirajan työtä on esitelty tänä vuonna kansainvälisissä taide- ja kulttuurilehdissä. Susirajan taiteilijuuden juuret ovat Turun Hepokulta -lähiössä vietetyssä lapsuudessa.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta

Lukuisten muuttojen ja ammatinvalintakokeilujen jälkeen Iiu Susiraja on palannut Turun Hepokultaan, lähelle lapsuudenkotiaan, ja toteuttaa nyt alkuperäistä haavettaan taiteilijuudesta.

- Lapsena laitoin ystäväkirjaan että haluan eläinlääkäriksi, koska en kehdannut tunnustaa että halusin taiteilijaksi, sanoo Susiraja.

Hepokulta oli hyvä paikka asua. Siellä oli paljon harrastusmahdollisuuksia: uimahalli, palloiluhalli, ja lähistöllä oli hevostalleja. Kirjastoauto toi luettavaa ja kioskista sai lehtiä. Alue oli luonnonläheinen ja Iiu Susiraja piti metsässä kävelemisestä ja lähiluonnon tarkkailemisesta. Seurakuntatalolla hän kävi piirustuskerhossa.

Iiu Susiraja seisoo kotona eteiskäytävässä mustiin vaatteisiin pukeutuneen ja nojaa olkapäällään seinään.
Kuvateksti Ensimmäinen omakuva. Otettu lapsuudenkodin yläkerran käytävässä itselaukaisimella 29.12.1995.
Kuva: Iiu Susiraja

Aikuiseksi tultuaan Susiraja muutti pois Hepokullasta, ja aloitti varsinaisen kiertolaiselämän. Hän muutti usein asuinpaikkaa ja jopa asuinkaupunkia sen mukaan missä hän milloinkin opiskeli tai työskenteli. Hän muistelee muuttaneensa kahdesta neljään kertaa joka vuosi. Turun lisäksi hän on asunut ainakin Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella. Monesti muutto liittyi taloudellisen tilanteen vaihteluihin, ja aina välillä Susirajan oli rahan puutteessa palattava takaisin vanhempien luokse.

Iiu Susiraja seisoo tien vieressä liftaamassa yllään musta nahkatakki ja keltainen huivi.
Kuvateksti Iiu Susiraja pyrkimässä liftaten Lahdesta Turkuun noin vuonna 1991.
Kuva: Iiu Susiraja

Eri paikkoihin kulkeminen tuli edulliseksi liftaaamalla. Mustaan nahkatakkiin ja keltaiseen huiviin pukeutunut tyttö sai aina helposti kyydin. Toisinaan miehet tekivät ikäviä ehdotuksia, mutta pahemmilta ongelmilta hän onnistui aina välttymään. Sitä hän pitää psykologisen silmänsä ansiona.

Iiu Susiraja ruskean oven edessä. Ovessa lukee " Nuorisotyöpaja".
Kuvateksti Iiu Susiraja lahtelaisen nuorisotalon edessä noin vuonna 1991.
Kuva: Iiu Susiraja

Iiu Susiraja kävi pitkän tien kuvataiteilijaksi. Hän opiskeli eri ammatteihin valmistavissa kouluissa ja pyrki taidekouluihin useita kertoja ennen kuin vuonna 2008 tuli hyväksytyksi Turun Taideakatemian opiskelijaksi. Hänen oma taiteellinen uomansa löytyi omakuvan parista: kuvaamalla itse itseään erilaisissa tilanteissa hän on luonut omaperäisen kuvallisen maailman, joka on niittänyt mainetta kansainvälisesti. Helmikuussa 2022 kansainvälinen Art Forum -taidelehti nosti Susirajan kansikuvataiteilijakseen ja myöhemmin samana keväänä New Yorker -lehti teki hänestä jutun.