Hyppää pääsisältöön

YleX

Analyysi: Kun viisuvoittaja Måneskin esiintyy tai julkaisee kuvan, somessa kuolataan – internet-ilmiöksi muodostunut yhtye edustaa vapautta, mutta huomio kiinnittyy jäsenten ulkonäköön

Måneskin-yhtye poseeraamassa beigen väristä taustaa vasten.
Kuvateksti Måneskin-yhtye, eli Victoria De Angelis (vas.), Ethan Torchio, Thomas Raggi ja Damiano David, edustaa androgyynistä ja seksuaalisesti vapautunutta z-sukupolven tyyliä.
Kuva: Gabriele Giussani, grafiikka: Niko Sveins / Yle

Italialaisyhtye näyttää, kuinka somen kasvattamat z-sukupolven artistit voivat käyttää yleisön tirkistelevää katsetta hyödykseen, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Pinja Porvari.

Eräs ystäväni sanoi hiljattain, että pitää Måneskinista. Perään hän lisäsi: tai pitää siitä, miltä he näyttävät, eikä välitä niinkään musiikista.

Kun italialaisyhtye Måneskin astui keväällä 2021 euroviisulavalle Rotterdamissa, en seurannut lähetystä. Silti tieto saavutti minut heti. Sosiaalinen mediani täyttyi julkaisuista, joista yksikään ei koskenut Måneskinin lavavetoa tai edustuskappaletta Zitti e buonia. Niissä ihasteltiin sitä, miten hyvännäköisiä Måneskinin jäsenet olivat.

Sama toistuu tuttavapiirissäni yhä, kun joku ottaa yhtyeen puheeksi.

Måneskinin laulaja Damiano David, kitaristi Thomas Raggi ja rumpali Ethan Torchio edustavat 2020-luvun androgyyniä mieskuvaa, joka saa suitsutusta feministisessä sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Samaa hameisiin, helmikoruihin ja kynsilakkaan koristautuvaa miesmallia edustavat Harry Styles ja useat k-popin miehet sekä kotimaiset artistit Isaac Sene ja Ani.

Yhtyeen basisti ja ainoa nainen Victoria De Angelis esiintyy usein pelkät nännitarrat ylävartalonsa peitteenä. Kun toinen tarroista tippui heinäkuisella keikalla musiikkifestivaali Lollapaloozassa Yhdysvalloissa, hän jatkoi ongelmitta ilman. De Angelis on puhunut siitä, kuinka jokaisella pitäisi olla vapaus ilmaista omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoltaan haluamallaan tavalla.

Myös Torchio on painottanut, ettei hänen vyötärölle asti ulottuva tukkansa ole feminiininen, vaan se kuvastaa vapautta.

Jokaisesta heistä on tullu viisuvoiton myötä z-sukupolven seksisymboleja.

Måneskin luo fantasian, joka päivittyy tuntien tai jopa minuuttien välein miljoonien ihmisten puhelimissa ympäri maailman. Kuka sellaista vastustaisi?

Ulkonäköön keskittymistä pidetään usein kielteisenä asiana, mutta poptähti voi käyttää viehättävyyttään myös hyvään, ajattelee Turun yliopiston musiikkitieteen professori John Richardson.

Artisti voi haastaa olemassa olevia sukupuolioletuksia ja monipuolistaa mediakuvastoa. Tai ottaa ulkonäöllään kantaa, kuten Isaac Sene. Hän ja hänen taustatanssijansa ovat käyttäneet nänniteippiä kuvissa ja livevetojen aikana, koska vastaava on naisille pakollista.

Ulkonäkö on myös politiikkaa.

Guccin mainoskasvonakin toiminut Måneskin edustaa avointa ja määrittelemätöntä seksuaalisuutta ja sen ilmaisun vapautta. Bändin jäsenet poseeraavat alasti promokuvissa, pukeutuvat verkkosukkiin punaiselle matolle, jakavat rakastajan musiikkivideolla ja suutelevat toisiaan lavalla.

Se on toiminut, vaikka listakärkeen tai The Rolling Stonesin lämmittelijäksi ei pelkällä ulkoisella olemuksella pääse.

Popmusiikin historia on täynnä kauniita naislaulajia ja poikabändejä, joiden jäseniin on voinut ihastua, mutta ero edellissukupolvien näyttäviin artisteihin piilee sosiaalisessa mediassa.

Oman idolin thirst trap, eli huomion toivossa someen julkaistu seksikäs kuva, tuntuu henkilökohtaiselta viestiltä. Siihen ei Suosikin välistä löytynyt Backstreet Boysin juliste pystynyt.

Richardsonin mukaan some korostaa poptähtien ulkonäköä entisestään, mutta Måneskinin 2000-luvun alun tienoilla syntyneet jäsenet ovat kasvaneet somemaailmassa ja tottuneet olemaan jatkuvan katseen alaisia.

Siellä missä väitellään pääministerin menoista, kaupataan lastenvaatteita ja paasataan vaihtoehtohoidoista, Måneskin tarjoaa puhdasta nautintoa, kauneutta ja seksiä.

He osaavat luoda fantasian, joka päivittyy tuntien tai jopa minuuttien välein miljoonien ihmisten puhelimissa ympäri maailman. Kuka sellaista vastustaisi?

Måneskin-yhtye makoilemassa ruumiinosien päällä.
Kuvateksti 2000-luvun alun tienoilla syntyneet Måneskinin jäsenet ovat aktiivisia somen eri tileillä ja sovelluksissa.
Kuva: Marcus Cooper, grafiikka: Niko Sveins / Yle

Se mikä näyttää hyvältä, on hyvää

Kauneus on pääomaa. Se määrittää, mitä ajattelemme esimerkiksi popmusiikista. Se mikä näyttää hyvältä, on hyvää.

Eikä se koske vain popmusiikkia.

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin, millä aisteilla ihmiset arvioivat klassista musiikkia. Koehenkilöt luottivat enemmän näkökykyynsä: siihen, miltä musiikkiesitys näytti kuin siihen, miltä se kuulosti.

Tutkimuksessa musiikkikilpailun voittajiksi arvioitiin ne, jotka näyttivät voittajilta.

Artisti on aina lavalla, kuvissa ja videoissa katseen alaisena. Mutta myös katsojalla on vastuu, mihin hän kiinnittää huomiota, Richardson sanoo.

Miten kommentoimme sosiaalisessa mediassa? Miten otamme visuaalista tietoa vastaan?

Jotkut artistit vetävät rajoja suojellakseen itseään katseelta. Billie Eilish haluaa määritellä itse, miten hänet nähdään, ja siksi hän ohjaa yksin omat musiikkivideonsa ja pukeutui vuosia julkisesti vain löysiin vaatteisiin.

Kontrollointi ei tosin toimi, Eilish sanoi haastattelussa vuosi sitten, mutta sitä voi aina yrittää.

Juttua varten on haastateltu myös Turun yliopiston sosiologian erikoistutkijaa Erica Åbergia.