Lapsi ilman parisuhdetta, kiitos!

Pitkän parisuhteen kariuduttua äitiydestä haaveillut Isabella oli valinnan edessä. 35-vuotiaana hän tiedosti, että aikaikkuna biologiseen äitiyteen oli rajallinen, ja jotain piti tehdä.

Isabella hakeutui yksin hedelmöitysklinikalle, mutta jokainen yritys maksoi tuhansia euroja ja hoidot jäivät kesken. Kaikki muuttui, kun tuttu miespari otti illanvietossa puheeksi lapsitoiveensa.

Mulla ei ole tarvetta olla suhteessa vain siksi, että on pakko olla jonkun kanssa. Oon mieluummin yksin onnellisena kuin suhteessa surkeana.

Isabella

Isabella ja “pojat”, kuten hän heitä kutsuu, alkoivat viettää aikaa yhdessä. He tutustuivat toisiinsa entistä syvemmin vuoden ajan, kunnes Isabella kertoi olevansa valmis yrittämään lasta.

– Sanoin että kuulkaas nyt kundit, mä en tästä enää nuorru, nyt mennään.

Isabella muutti pariskunnan luo helmikuussa 2014 ja toukokuussa hän teki positiivisen raskaustestin. Lapsi sai alkunsa perinteisellä "muumimukitekniikalla" koti-inseminaatiossa.

Olihan se lottovoitto löytää heidät. Ei yksi vaan jopa kaksi aikuista ihmistä haluaa olla lapsesta vastuussa ja rakastaa häntä.

Isabella

Tyttären synnyttyä koko perhe asui saman katon alla neljä vuotta. Arki rullasi ja riidatkin muistuttivat tyypillisiä yhdessä elävien aikuisten riitoja. Joskus vessapaperirulla oli väärin päin, toisinaan oltiin eri mieltä lapsen ruokailusta.

– Aina me ollaan pystytty keskustelemaan asioista ja pyytämään anteeksi.

Nyt koteja on kaksi. Syksyllä koulun aloittanut tytär vaihtaa maanantaisin äidiltä isien luo tai toisin päin. Kotien välillä on 200 metriä. Tasan jaetusta viikko-viikko-systeemistä joustetaan tarpeen tullen.

Ensimmäiset kuukaudet omissa asunnoissa olivat rankkoja ja ikävä iski usein heti vaihtoa seuraavana päivänä. Pikkuhiljaa Isabella oppi arvostamaan viikkoja, jolloin lastenhoitajaa ei tarvinnut miettiä. Tyttären kanssa vietetystä ajasta hän ottaa kaiken irti.

Vaikka välillä on raastava ikävä, olen oppinut nauttimaan omasta ajasta. Sitten kun lapsi on minun luona, haluaa olla todella läsnä.

Isabella

Kiireiseen arkeen halutaan varmistaa laatuaikaa myös koko porukalle.

– Käymme syömässä tai pyrimme järjestämään yhteistä ohjelmaa edes pari kertaa kuussa – olemme kuitenkin perhe, emme vain kaksi eri kotia.

Kumppanuusvanhemmuus on monella tapaa yhtä tabu.

– Tabu hälvenee sitä mukaa, kun yhteiskunnallista keskustelua käydään, muistuttaa Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija Anna Moring.

Moring uskoo, että tulevaisuudessa nuoret sukupolvet ovat valmiimpia miettimään perhettä eri tavoin. Kumppanuus-vanhemmuudesta on tullut vaihtoehto itsellisen vanhemmuuden rinnalle.

– Moni kaipaa hoitovastuun jakamista ja sitä, että jonkun kanssa voi ihmetellä lapsen kehitysaskeleita. Lapsen näkökulmasta tämä tarkoittaa lisää sitoutuneita ja välittäviä aikuisia – joita lapsen elämässä harvoin on liikaa, Moring sanoo.

Isabella kokee, että ihmiset ympärillä ovat aina suhtautuneet heidän perhemuotoonsa kannustaen ja mutkattomasti. Satunnaisia ihmettelyitä lukunottamatta heidät on nähty tavallisena perheenä.

– Ja miksi ei, isabella kysyy.

Sosiaalinen ja avoin tytär rakastaa tutustua uusiin ihmisiin. Molemmissa kodeissa kyläillään ja reissataan, ja turvallisia aikuisia on ollut aina ympärillä. Kuusi isovanhempaa, kummitätejä ja ystäviä. Kolme tasa-arvoista vanhempaa.

Toisenlaiset Tinder-treffit

Katri oli 36-vuotias, kun hän päätti yrittää hankkia lapsen. Adoptioprosessi tuntui sinkulle mahdottomalta, joten se jäi kesken.

Katri teki profiilin Tinderiin ja kertoi suoraan etsivänsä vanhemmuuskumppania. Seurauksena oli epäasiallisia viestejä ja turhauttavia kartoituskäyntejä. Viimeistään tavatessa kävi usein ilmi, että vastapuolella oli eri intressit.

Potentiaalisten kumppaneiden kartoitus oli kuormittavaa. Moni ei ymmärtänyt mistä on kyse, vaan ajatteli vain pääsevänsä harrastamaan seksiä.

Katri

Vaikka Katri koki Tinderin olevan täysin väärä paikka vanhemmuuskumppanin hakuun, löytyi sieltä lopulta mies, joka tuntui haluavan lapsen yhtä kipeästi kuin hänkin.

Kumppanuus-vanhemmaksi haluaville on oma Facebook-ryhmä, jonne voi jättää ilmoituksen ja selata muiden profiileja. Katri on laittanut merkille, että ryhmässä on eniten noin nelikymppisiä sinkkuheteronaisia sekä homomiehiä.

– Heteromiehet saattavat olla vielä vähän arkoja tällaiseen.

Ryhmästä Katri löysi kuitenkin korvaamattoman tukiverkoston muista samassa tilanteessa olevista naisista.

Katri ja potentiaalinen vanhemmuuskumppani juttelivat taloudesta ja toiveistaan huoltajuuden suhteen. Käytännön asioita enemmän painoi se, voiko toiseen luottaa. Kun luottamus syntyi, aikaa ei hukattu.

– Näimme livenä alle viisi kertaa ennen kuin aloimme yrittää lasta, Katri kertoo.

En ajatellut kumppanin valinnassa oikeastaan mitään muuta kuin että hän olisi hyvä isä ja luotettava ihminen.

Katri

Kun koti-inseminaatiot epäonnistuivat, viimeistään klinikalla kävi ilmi kuinka sitoutunut kumppani olikaan.

– Hän jaksoi ne todella rankat hoidot, ja siinä kohtaa selkeni, että tein oikean valinnan.

Katrin alkuraskaus oli vaikea ja tunteet myllersivät.

– Panikoin aluksi, että mitä olen mennyt tekemään, koska tilanne on niin uusi.

Tällä hetkellä Katrilla on odotusaikaa jäljellä viimeinen kolmannes. Hän ja tulevan lapsen isä ovat päättäneet asua alusta asti eri osoitteissa. Muutto yhteen ei tullut kysymykseen, sillä se muistuttaisi liikaa parisuhdetta. Arjen sujuvuus jännittää, mutta tukiverkostot ja luottamus tulevaisuuteen kannattelevat.

Katrin nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Steppejä kohti kumppanuusvanhemmuutta:

1. Mieti, olisiko sinusta siihen

Miltä tuntuisi ajatus lapsen hankkimisesta ystävän, tuttavan tai vielä vieraan kanssa? Lapsen myötä sitoudut lisäksi toiseen vanhempaan tai vanhempiin loppuelämäksi. Kumppanuusvanhemmuus vaatii hyvää itsetuntemusta sekä kommunikaatio- ja tunnetaitoja.

2. Löydä potentiaalinen kumppani

Kumppanuusvanhemmaksi-hanke avaa marraskuussa 2022 sivuston kumppanin etsimistä varten. Vanhemmuuskumppanin voi löytää esimerkiksi hankkeen speed date -illoista, puskaradion kautta tai someryhmistä.

3. Tutustukaa rauhassa ja katsokaa, syntyykö luottamus

Kun potentiaalinen vanhemmuuskumppani löytyy, kannattaa tähän tutustua rauhassa keskustelujen ja yhteisen tekemisen kautta. On yksilöllistä, kuinka nopeasti luottamus toiseen ja varmuus asiasta syntyvät. Siihen voi mennä kuukausia tai vuosia ihmisistä riippuen.

4. Tehkää pelisäännöt

Aiesopimus auttaa käymään läpi olennaisimmat kysymykset, jotka liittyvät hedelmöitykseen, vanhemmuuden jakamiseen, arvoihin ja lapsen kasvatukseen. Sopimus ei ole juridisesti pätevä, mutta auttaa muodostamaan yhteiset pelisäännöt. Aiesopimuspohjia saa Kumppanuusvanhemmaksi-hankkeen neuvontapalvelusta.

5. Hyödyntäkää tukipalveluita

Kumppanuusvanhemmaksi-hanke tarjoaa perheneuvontaa vanhemmuutta suunnitteleville sekä jo lapsen saaneille. Yhteistyökumppaneita ovat Ensi- ja turvakotien liitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto / Haluanko vanhemmaksi -palvelu, Simpukka ry ja Väestöliitto.

Juttuun on haastateltu asiantuntijoina Kumppanuusvanhemmaksi-hankkeen perheneuvoja Kaisa Niittystä sekä OTT, erikoistutkija Sanna Koulua.