Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

"Taikapiirissä ollaan vain tätä elokuvaa varten ja sen äärellä" – Elokuvan sydämessä -keskustelut vievät sisälle klassikoihin

Kuvakollaasi: keskellä muotokuvassa Anna Möttölä ja Kalle Kinnunen, taustalla mustavalkoisissa lähikuvissa näyttelijöitä, mm. Mikko Nousiainen, Tommi Korpela, Jonna Järnefelt
Kuvateksti Anna Möttölä ja Kalle Kinnunen
Kuva: Mojo Erämetsä

Anna Möttölä ja Kalle Kinnunen vetävät Elokuvan sydämessä -keskusteluja jo kolmatta kautta Teeman klassikkoelokuvien lauantai-illoissa. Syksyn 2022 elokuvat vievät klassikkoajattelua jo 1980-luvulle.

"Miksei tällaista ole aiemmin tehty Suomessa eikä maailmalla? Siksi, että ei ole uskallettu", sanoo Kalle Kinnunen.

Elokuvan sydämessä on uniikki keskustelusarja, jossa mennään elokuvan maailmaan aivan uudella tavalla. Keskustelujen alustuksena toimii aina pieni näyte illan leffasta suomalaisen näyttelijän tulkitsemana. Esimerkiksi syyskauden avauksessa Juha Svahn pukeutuu Harry Dean Stantonin punaiseen paitaan elokuvasta Paris, Texas.

"Tämähän ei ole riskitöntä, lähteä tekemään versioita klassikkoelokuvien kohtauksista."

Kinnunen on toinen Teeman Elokuvan sydämessä -sarjan keskustelujen vetäjistä.

Sarjaa on nähty jo kaksi kautta, syksystä 2021 asti, ja rooleissa ovat käyneet niin nuoret tekijät kuin nimekkäät konkarit: Tommi Korpela, Jonna Järnefelt, Geoffrey Erista, Aksa Korttila, Timo Torikka, Ilkka Koivula... Tähän asti lähes kaikki, joita on pyydetty, ovat lähteneet mukaan. Ainakaan näyttelijät eivät siis pelkää tätä haastetta.

Toisena keskustelujen vetäjänä on Anna Möttölä, elokuva-asiantuntija, jolle pienoistuotannot ovat avanneet uudenlaista ikkunaa elokuvien tekemiseen.

"Mähän en siis ole koskaan ollut elokuvien kuvauksissa! Se, että on päässyt seuraamaan pienessäkin mittakaavassa, mitä tapahtuu kameran takana, on ollut tosi kiinnostavaa."

Elokuvan sydämessä -keskusteluja kuvataan studion sijaan usein lokaatioissa, siis kuvauspaikoilla, joiden löytäminen vaatii tuotantotiimiltä mielikuvitusta. Vaikkapa Psykon tai Taksikuskin atmosfääri täytyy välittää pienillä viitteillä, rajallisilla resursseilla ja toisaalta tyylikkäästi, turvautumatta liian valokuvamaiseen kopioon alkuperäisestä.

Anna Möttölä on vetänyt keskusteluja muun muassa Sherlock Holmesin henkeen sisustetussa yksityisasunnossa ja Paris, Texasin nuhjuiseksi lavasteeksi taiotussa autiossa toimistossa.

"Erityisesti silloin siitä tulee oma taikapiirinsä keskustelijoiden ja koko tekijäporukan kanssa", Anna Möttölä sanoo. "Ollaan tässä ja nyt tätä elokuvaa varten ja sen äärellä."

Myös Kalle Kinnusen mielestä se, että näyttelijä saapuu mukaan keskusteluun suoraan kuvauksista rooliasussa ja maskissa, luo jännittävää siltaa faktan ja fiktion välille.

Kalle Kinnunen kehuu käsikirjoittaja Tuukka Vartiaisen ja ohjaaja Mojo Erämetsän panosta, jota ilman hänelle, omasta asiantuntemuksesta huolimatta, voisi tulla orpo olo.

"Tuukan elokuvahulluus on tässä merkittävässä asemassa. Pitäisin sitä korvaamattomana."

Parrakas, tomuinen mies mustassa lännenasussa seisoo suuressa hiekkakasassa, takana videokuvaaja tähtää kolmijalan varassa olevaa kameraansa.
Kuvateksti El Topo -kohtausta kuvataan soramontulla. Roolissa Kai Vaine.
Kuva: Moskito tv

Kino Klassikko siirtyy vähitellen 1980-luvulle

Elokuvan sydämessä kuuluu yhteen Teemalla jo pari vuosikymmentä toimineen Kino Klassikon kanssa. Teeman klassikkoelokuvien tv-kaanon on tänä aikana "rullannut" eteenpäin: ohjelmistossa on jo 1970- ja jopa 1980-luvun filmejä kuten kauden aloittava Paris, Texas vuodelta 1984.

Sekin muuttaa kokemusta.

"Mulle se sitoo niitä lähemmäs omaa kokemusmaailmaa", sanoo Kalle Kinnunen. "On vapauttavaa, kun käsitellään vaikka 60- ja 70-luvun elokuvia, kun niitä ympäröivä kulttuuri ja yhteiskunta on jotenkin lähempänä."

Yksi syyskauden elokuvista on aiemmin Teeman elokuvafestivaalilla nähty El Topo, jonka ohjaaja Alejandro Jodorowsky kuuluu Kinnusen henkilökohtaisiin erityissuosikkeihin.

Jodorowsky on myös ohjaaja, jota Kinnunen itse on toimittajana haastatellut, kuten Steven Spielberg, jonka Kauhun kilometrit nähtiin Kino Klassikossa vuonna 2021.

Myös Anna Möttölälle 60- ja 70-lukujen elokuvista keskusteleminen on erilaista kuin sitä vanhemman kaanonin käsittely.

"Uudemmasta elokuvasta – jos nyt viisikymmentä vuotta vanha elokuva on uutta! – on vähemmän tekstiä siitä, miksi tämä on klassikko. Kollektiivinen mielipide siitä, mikä tässä on olennaista ei ole vielä muotoutunut. Eikä sellaista enää ehkä tulekaan. The jury is still out."

Anna Möttölän mielestä olisi outo ajatus, että klassikon aikakausi loppuisi vaikka 1960-lukuun.

"Keksin 2000-luvultakin jo monta leffaa, jotka ovat klassikoita. Vaikka Moonlight, tai Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuva on menossa kovaa vauhtia klassikoksi."

"Ja uusia klassikoita voi nousta myös historiasta. Klassikoita voi tulla lisää molemmista suunnista", Anna Möttölä sanoo.

Kino Klassikko ja Elokuvan sydämessä syksyllä 2022:

3.9. Wenders: Paris, Texas (1984)

17.9. Hitchcock: Marnie – vaarallisella tiellä (Marnie, 1964)

24.9. Jodorowsky: El Topo (1970) + Vidor & Brabin: Fu Manchun naamio (The Mask of Fu Manchu, 1932)

1.10. Hawks: Hätä ei lue lakia (Bringing up Baby, 1938)

8.10. Huston: Sopeutumattomat (The Misfits, 1961)

15.10. Frankenheimer: Juna (The Train, 1964)

22.10. Deray: Vaarallinen loma (La piscine, 1970)

29.10. Pasolini: Pummi (Accattone, 1961)

5.11. Powell & Pressburger: Musta narsissi (Black Narcissus, 1948)

12.11. Lynch: Elefanttimies (The Elephant Man, 1980)

25.11. Demy: Lola (1961)

3.12. Godard: Nainen on aina nainen (Une femme est une femme, 1961)

24.12. Sirk: Kaikki minkä taivas sallii (All that Heaven Allows, 1955)

31.12. Powell & Pressburger: Kysymys elämästä ja kuolemasta (A Matter of Life and Death, 1946)

Lisäksi Hitchcock-sarja jatkuu perjantain elokuvissa. Katso Teeman syksyn koko elokuvaohjelmisto täältä!