Kokeile valmistaa metsän antimia: tammenterhoja, kaislanjuuria ja männynneulasia – maku ei aina ole hyvä, mutta niillä selviää hengissä

Toukokuusta syyskuuhun metsästä on helppo löytää ruokaa. Myös talvella metsästä voi löytää syötävää, pitää vain etsiä muista paikoista – ylhäältä puista ja maan alta.

Useimmat meistä eivät luultavasti koskaan mene luontoon ja kaiva tarpeeksi monta koiranputkenjuurta kokonaista ateriaa varten, mutta voi olla mielenkiintoista tietää, mitä syötävää metsässä on syksyllä, talvella ja keväällä. Rehellisyyden nimissä täytyy selventää, että kaikki ei todellakaan maistu hyvältä, mutta on mielenkiintoista, että voi löytää ruokaa, jossa on runsaasti hiilihydraatteja ja proteiinia.

Etsi maan alta

Monilla perennakasveilla on isot paalujuuret tai maajuuret, jotka sisältävät hiilihydraatteja ja joista voi korjata satoa roudan tuloon asti. Sellaisia ovat esimerkiksi koiranputki, pikkutakiainen, nurmitatar ja voikukka. Tietyt juuret, kuten koiranputki, nurmitatar ja pikkutakiainen, maistuvat hyvältä, kun taas toiset, kuten voikukka, sisältävät karvasaineita tai parkkiaineita ja niitä täytyy liottaa, ennen kuin niitä voi syödä.

Kaislalla ja osmankäämillä on tärkkelyspitoiset juurakot, joita voi keittää ja pureskella. Pienet, terävät juuriversot ovat rapeita ja maistuvat aika makeilta ja raikkailta (mutta niissä on tietynlainen mutamainen sivumaku). Juurakoita voi syödä raakana, mutta ne maistuvat paremmalta keitettyinä, kun merenpohjan maku katoaa.

Paahdetut tammenterhot ovat kuin leffanaksuja

Tammenterhot ovat täydellistä selviytymisruokaa, koska ne sisältävät hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiinia. Mielenkiintoisin on melko korkea proteiinipitoisuus, noin kahdeksan prosenttia, mikä on enemmän kuin esimerkiksi hotdogissa.

Terhot maistuvat parhailta, kun ne ovat vielä vihreitä, mutta niitä pystyy syömään myös ruskeina. Tuoreet tammenterhot maistuvat hirvittävän pahoilta, koska ne sisältävät runsaasti parkkiaineita, joka tekee niistä kitkeriä ja karvaita. Jos tammenterhoja paahtaa paistinpannulla nuotiolla, kunnes ne hiiltyvät, niihin tulee hyvä pähkinäinen maku. Muutamalla hyppysellisellä suolaa niistä saa leffanaksuja.

Männynneulaset ovat terveellisimpiä tammikuussa

Henkilökohtainen suosikkini talven luonnonkasveista ovat männynneulaset. Männynneulastee maistuu mukavasti pihkalta ja sokerilta. Lisäksi se saa veren kiertämään niin, että tulee lämmin, kun juo niistä tehtyä teetä. Männynneulasissa on melko paljon hiilihydraatteja ja C-vitamiinia ympäri vuoden, mutta mielenkiintoisinta on, että neulasten C-vitamiinipitoisuus nousee jyrkästi talven aikana.

Elokuussa neulasten C-vitamiinipitoisuus on suunnilleen sama kuin appelsiinin, 53 mg/100 g, mutta tammikuussa pitoisuus on jo 395 mg/100 g, eli noussut enemmän kuin seitsenkertaiseksi elokuuhun verrattuna. Leikkaa tai pilko neulaset pieniksi paloiksi ja keitä kaksi ruokalusikallista kupillisessa vettä viisi minuuttia.

Marjoja löytyy koko talven

Jos on onnea, voi löytää kuivuneita mustikoita kevääseen asti. Ne maistuvat usein hyvältä koko talven. Myös ruusunmarjoja voi kerätä pensaista, vaikka ne ovat mustia ja näyttävät näivettyneiltä. Niissä on jäljellä paljon ravinteita, vaikka ne ovat kuivuneet oksille. Jäkälissä, kuten tummalupossa, isohirvenjäkälässä ja kuhmujäkälässä on runsaasti hiilihydraatteja, ja ne voi liottaa ja keittää sitten puuroksi. Se ei näytä eikä maistukaan erityisen hyvältä, mutta on täysin syömäkelpoista.

Mitä sanovat jokamiehenoikeudet?

Jokamiehenoikeuksien mukaan juuria ei saa kaivaa ilman maanomistajan lupaa. Omalta tontilta voi kaivaa, mutta pitäisi aina peittää jälkensä, ettei näy, mistä on ollut kaivelemassa. Pane turve takaisin ja muista, että et koskaan ota enempää kuin kaksikolmasosaa yhden kannan juuristosta.

Ilman maanomistajan lupaa ei myöskään saa kerätä lehtiä tai neulasia elävistä puista. Usein löytyy tuulen irrottamia männynoksia, ja niistä saa kerätä niin paljon neulasia kuin haluaa. Neulaset pysyvät usein tuoreina monta viikkoa oksan putoamisen jälkeen.

Jokamiehenoikeudet rajoittavat historiallisista syistä myös tammenterhojen keräämistä. Ne olivat ennen tärkeää ravintoa, ja siksi niitä ei saanut kerätä toisten mailta. Tammenterhojenkin keräämiseen tarvitaan siis maanomistajan lupa.

Jäkälien keräämistä pitäisi välttää, koska ne kasvavat niin hitaasti. Jos on kuitenkin kyse hengissä selviytymisestä, niin asia on toinen.

Varmista, että olet todella löytänyt oikean kasvin. Koiranputken voi sekoittaa myrkylliseen myrkkykatkoon, hukanputkeen ja myrkkykeisoon.