Mitä sinä tekisit lapsesi vuoksi ja mitkä ovat äitiyden rajat? – Maria Mustrannan romaani Äidin tehtävä puhutti verkkolukupiirissä

Syksyn ensimmäisen verkkolukupiirin kirjana oli Maria Mustrannan Äidin tehtävä. Kirjailija kertoi, miksi kirjasta tuli trilleri ja milloin hänen mielestään vanhempi voi heittää hanskat tiskiin.

Äidin tehtävä on tarkkanäköinen psykologinen trilleri, joka on ollut pitkään kirjaston varatuimpien teosten joukossa. Se käsittelee äitiyden loputtomia vaatimuksia ja kertoo Laurasta, joka elää kaksin yhdeksänvuotiaan Pyryn kanssa.

Pyry ei osaa hallita tunteitaan ja käyttäytymistään ja saa hallitsemattomia raivokohtauksia. Lauralla on myös salaisuus: Pyry on syntynyt vankilassa.

Pyry saa kaverikseen Rafaelin, varakkaan julkkisperheen pojan. Mutta Rafaelilla on omat ongelmansa ja poikien ystävyys osoittautuu kaksiteräiseksi miekaksi. Tapahtumat alkavat vyöryä.

Romaani kysyy, mitkä ovat äitiyden rajat ja mihin asti äidin on venyttävä omaa lasta auttaakseen.

Maria Mustranta keskusteli Ylen Lukupiiri Tulusto & Kylmälän verkkolukupiirissä lukijoiden ja kirjasta kiinnostuneiden kanssa. Hän vastasi kysymyksiin ja osallistui keskusteluun teemoista, joita kirja on herättänyt.

Keskusteluun osallistuivat myös kirjallisuustoimittajat Pietari Kylmälä ja Anna Tulusto.

Omista kokemuksista trilleriksi

Verkkolukupiiriläisillä oli paljon kysyttävää mukana olleelta kirjailijalta. Mustranta kertoi, että hänellä itsellään on kolme poikaa, joista yksi on ns. haastava lapsi. Hän oli kerännyt jo jonkin aikaa muistiinpanoja aiheesta, mutta ei ollut vielä ajatellut kirjoittaa aiheesta kirjaa.

– Ajattelin, että joskus haluan tästä kirjoittaa ja olin kirjoittanut ajatuksia ylös. Sitten törmäsin muistiinpanoissani vanhaan ideaan alemmasta yhteiskuntaluokasta tulevasta päähenkilöstä, jonka lapsi ystävystyy eliittiperheen lapsen kanssa ja sitä kautta päähenkilö imeytyy mukaan eliittiperheen elämään. Pling! Teema löysi tarinan.

Mustranta totesi, että kun aihe on itselle hyvin tärkeä ja lähellä, kirjoittaminen on helpompaa. Hän ajattelee myös, että aiheeseen oli hyvä tarttua juuri nyt. Myöhemmin asioita ei ehkä enää muista niin tarkasti ja niitä katsoisi siloitellummin.

Äidin tarina on trilleri, vaikkei Mustranta sitä sellaiseksi ensin aikonutkaan.

– En alkanut kirjoittamaan ajatellen, että nytpä teen trillerin. Se vain tuli... Trillerimäisyys tuli rakenteeksi ehkä myös siksi, että erityislapsen vanhemmuus on vähän sellaista. Joutuu pelkäämään tavallista enemmän, että mitenköhän tässä käy.

Lapsen väkivaltaisuus on tabu

Verkkolukupiirissä keskusteltiin paljon siitä, miksi lapsen väkivaltaisuus on niin suuri häpeä. Keskustelijat pohtivat, että se liittyy yleisesti käsitykseen hyvästä vanhemmuudesta. “Hyvän äidin” lapsi ei voi olla väkivaltainen.

Lapsilta odotetaan myös välillä liikaa. Heidän pitäisi käyttäytyä kuin pieni aikuinen: hallita tunteensa ja impulssinsa. Ympäristön paine on kova, ja jos odotukset eivät täyty, se koetaan helposti epäonnistumiseksi.

Mustrannan kirja osoittaa, että lapsen väkivaltaisuuden edessä ollaan aika yleisesti avuttomia. Lapsi ei voi olla vastuussa omista teoistaan samoin kuin aikuinen. Tietyllä tavalla vastuu lapsen tekemästä väkivallasta on aina aikuisella.

Äidin tehtävä on sekä psykologisesti tarkka kirja, että yhteiskunnallinen romaani. Se kuvaa sitä, miten koulu ja yhteiskunta reagoivat, kun lapsi on hankala.

Mustranta toteaa, että kirjoittamisessa on myös hyvin paljon tarvetta sanoa tiettyjä asioita. Hän ei kuitenkaan halua, että tekstistä tulee liikaa läpi jokin tietty agenda, jota kirjailija ajaa.

Vanhempien to do -listoja vai todellista tukea?

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että tiedosta, koulutuksesta ja diagnooseista huolimatta lasten “erityisyyttä” tunnutaan ymmärtävän liian vähän. Kirjan äidin kokemus koulusta ja opettajista vastaa monen samassa tilanteessa olevan vanhemman kokemusta.

Mustranta yritti kirjassaan välttää mustavalkoisuutta, koska koulukin koostuu ihmisistä.

– On todella hyviä opettajia, mutta on myös niitä, jotka eivät osaa. Minusta oleellista on luoda lämmin tunneyhteys lapseen. Kova kovaa vastaan -asenne vain pahentaa asioita.

Monet vanhemmat uupuvat ja jäävät yksin erityislasten kanssa. Vaikka apua saisikin, se voi myös kuormittaa. Mustrannan mukaan apu ja tuki tarkoittaa usein sitä, että vanhempien jo ennestään pitkä to do -lista vain pitenee.

Äidin tehtävä on herättänyt paitsi tunteita, myös monenlaisia eettisiä pohdintoja oikeasta ja väärästä. Keskustelussa kysyttiin, minkälaista palautetta Mustranta on kirjasta saanut?

– Palautetta on tullut paljon. Osa on vain viestinyt, että hyvä kirja, mutta sitten on tullut myös paljon viestejä ihmisiltä, joilla on samanlaisia kokemuksia.

Mustrannalta kysyttiin myös, mihin asti äidin on suojeltava lastaan? Voiko vanhempi heittää hanskat tiskiin jossain vaiheessa?

– Minusta voi, kun lapsi on aikuinen, Mustranta kommentoi keskustelun lopuksi.

***

Seuraava verkkolukupiiri pidetään lokakuun alussa to 6.10 klo 19. Silloin vieraana on kirjailija Satu Rämö ja käsittelyssä Rämön Islantiin sijoittuva dekkari Hildur, joka on koukuttanut hurjan määrän lukijoita. Tervetuloa!

Lukupiiri Tulusto & Kylmälä on kirjapodcast kaikille lukijoille ja lukemisesta haaveileville. Uusi jakso julkaistaan torstaisin Yle Areenassa.

Lukuintoilua myös Instagramissa: @lukupiiritulustokylmala.