Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

Stalinin lyttäämän säveltäjä Dmitri Šostakovitšin sinfonia haistatteli hallinnolle – “Poliittinen ja rohkea teko”, sanoo säveltäjä Kalevi Aho

Päivitetty 10.09.2022 09:25.
Säveltäjä Dmitri Šostakovitš.
Kuvateksti Neuvostoliittolainen säveltäjä Dmitri Šostakovitš 9. lokakuuta 1958. Kuva on otettu Helsingin yliopiston juhlasalissa Antti Wihurin 75-vuotispäivänä.
Kuva: Holger Eklund

Radion Sinfoniaorkesterin avajaiskonsertissa kuultava säveltäjä Dmitri Šostakovitšin 9. sinfonia juhlisti Neuvostoliiton voittoa natsi-Saksasta, mutta tilaaja ei aikanaan saanut, mitä toivoi.

Elokuussa 1945 venäläinen säveltäjä Dmitri Šostakovitš sai valmiiksi uuden sinfoniansa. Hän sävelsi tilaustyön toisen maailmansodan päättymisen kunniaksi, ja sen oli määrä kuvastaa puna-armeijan voittoa.

Šostakovitš sai aikaan muutamia kymmeniä sinfoniasivuja, mutta jätti tekeleensä kesken ja sävelsi kokonaan toisenlaisen teoksen.

Luultavasti tilaus harmitti Šostakovitšia, eikä hän olisi halunnut tehdä voitonsinfoniaa. Kun hän aikansa yritti eikä siitä tullut mitään, hän teki toisenlaisen version.

― Kalevi Aho

Aikalaisyleisön oli hankala ottaa tätä leikilliseksikin kommentoitua teosta vastaan. Moni koki Šostakovitšin viis veisaavan maailmansodan kauhuista ja sen jälkeisistä vakavista ongelmista.

– Teos oli Neuvostoliitossa pettymys. Kepeä, pienelle kokoonpanolle sävelletty kappale, eikä jälkeäkään hurraa-musiikista, jota häneltä odotettiin. Se oli Šostakovitšilta poliittinen ja rohkea teko, sanoo Šostakovitšin elämää ja uraa tunteva säveltäjä Kalevi Aho.

Aho arvelee, että Šostakovitš on piilottanut kappaleeseen haistattelua Neuvostoliiton hallintoa kohtaan.

– Luultavasti tilaus harmitti Šostakovitšia, eikä hän olisi halunnut tehdä voitonsinfoniaa. Kun hän aikansa yritti eikä siitä tullut mitään, hän teki toisenlaisen version.

Myös Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa kappaletta pidettiin banaalina ja huonona.

– On kiinnostavaa, että kritiikki oli samanlaista molemmissa paikoissa, sanoo Aho.

Dmitri Šostakovitšin 9. sinfonia kuullaan perjantaina 9. syyskuuta pidettävässä RSO:n eli Radion Sinfoniaorkesterin avajaiskonsertin ohjelmassa ylikapellimestari Nicholas Collonin johdolla. Orkesteri juhlii myös 95-vuotispäiviään.

Sotasinfonioita ja murskatuomioita

Šostakovitš syntyi keskiluokkaiseen, klassista musiikkia harrastavaan pietarilaiseen perheeseen, ja alkoi varhain opiskella pianonsoittoa. Hän sävelsi hautajaismarssin jo 12-vuotiaana, ja pääsi opiskelemaan Petrogardin konservatorioon 13-vuotiaana.

Hänen ensimmäinen merkittävä teoksensa oli opinnäytetyönä sävelletty ensimmäinen sinfonia.

Vaikka Šostakovitš oli Neuvostoliiton merkittävimpiä säveltäjiä, hän oli myös lähellä menettää uransa. Šostakovitšilta vuonna 1934 valmistunut ooppera Mzenskin kihlakunnan Lady Macbeth tyrmättiin Josif Stalinin aloitteesta Pravdassa, joka oli Neuvostoliiton tärkein sanomalehti.

Neljättä sinfoniaansa Šostakovitš ei antanut esittää ennen vuotta 1961, vaikka se oli valmistunut jo vuonna 1936, koska pelkäsi samanlaista murskatuomiota, sanoo Aho.

Teokset pannaan

Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon vuonna 1941, myös Šostakovitšin sävellykset alkoivat käsitellä sotaa. Vuonna 1943 valmistuneesta 7. sinfoniasta tuli Neuvostoliitossa vastarinnan symboli. Sodan tunnelmaa esittävä kahdeksas sinfonia oli synkkä, ja järisytti kuulijoita.

– Se on traaginen teos, joka kuuluu hänen ehdottomasti parhaisiin sävellyksiinsä. He, ketkä olivat kantaesityksessä, poistuivat sieltä järkyttyneinä.

Sotasinfonioiden jälkeen vuonna 1948 Šostakovitš joutui jälleen vaikeuksiin, kun hänen sävellyksiään syytettiin epäasialliseksi niin sanotussa Zhdanovin päätöslauselmassa. Lauselmalla pyrittiin pitämään länsimaiset vaikutteet Neuvostoliiton ulkopuolella.

Šostakovitšin työt asetettiin pannaan, ja hänet pakotettiin katumaan julkisesti. Šostakovitš yritti palauttaa yhteiskunnallista arvostustaan keskittymällä elokuvamusiikkiin ja virallisiin teoksiin.

Stalinin kuolema vuonna 1953 helpotti tilannetta huomattavasti, ja sitä Šostakovitš juhlisti kymmenennellä sinfonialla.

Sinfonioiden imu pitää pintansa

Šostakovitš kuuluu tämän päivän suosituimpiin säveltäjiin, ja vaikka jossakin välissä modernin klassisen ystävät pitivät hänen musiikkiaan vanhanaikaisena, Šostakovitš on elävä klassikko, sanoo säveltäjä Kalevi Aho.

– Hän on nuorin säveltäjä, joka on päätynyt klassisen orkesterimusiikin suureen kaanoniin. Häntä nuorempien säveltäjien teokset eivät soi säännöllisesti.

Aho uskoo syyn olevan helposti lähestyttävässä, mutta omintakeisessa ja voimakasilmeisessä musiikissa.

– Siinä on imua. Se ottaa mukaansa. Lisäksi musiikki on orkesterille erittäin kiitollista, sopivasti haasteellista muttei ylivaikeaa, ja muusikot soittavat hänen teoksiaan yleensä hyvin mielellään. Lisäksi ne antavat kapellimestarillekin mahdollisuuden tulkintoihin.

Katso RSO:n juhlakonsertti Yle Areenasta.

Lisää aiheesta Yle Areenassa