Hyppää pääsisältöön

Kulttuuri

Analyysi: Miksi natsit jaksavat yhä kiinnostaa? Syitä voi hakea niin hirmuteoista kuin värikkäästä konnagalleriasta ja estetiikasta

Päivitetty 22.09.2022 09:38.
Sotilaita ja hakaristilippuja
Kuva: Ullstein Bild / AOP

Natsien hirmuteoilla myydään lehtiä, kirjoja ja elokuvia vuosikymmenestä toiseen. Eikä vyörytyksessä näy väsymisen merkkejä.

Ylen tuore tv-sarja Natsi-Saksa ja Suomi on koukuttanut yleisöä, luvut ovat olleet hyvät niin televisiossa kuin Areenassakin. Iltapäivälehdistö ja muu media nosti esiin tekijöiden ykkösosassa tarjoilemaa erikoista täkyä: Hitler ihaili ja jopa “rakasti” Suomea ja suomalaisia sotureita. Hivelikö arkistoista esiin kaivettu hirmuvaltiaan tunnustus suomalaisten itsetuntoa vai oliko tunteessa mukana pelon ja inhon sävähdys?

Suomen liittoutuminen natsi-Saksan kanssa toisessa maailmansodassa aiheuttaa suomalaisille yhä syyllisyyttä. Se tarjoaa myös historiantutkijoille motiivin penkoa meidän kansamme vastuuta vielä pitkään.

Areenasta, Netflixistä ja Disney+:sta löytyy useita natseja käsitteleviä tai sivuavia dokumentteja ja elokuvia henkilökuvista natsien megapuolustusjärjestelmiin. Tietokirjoissa Putin on tällä hetkellä vetovoimaisempi demoni kuin natsit, mutta kyllä natseista on keksitty viime aikoina monenlaisia näkökulmia niin Hitlerin lääkeriippuvuuksista ja taidemieltymyksistä natsien naisiin ja salaisiin suunnitelmiin.

Vuosikymmeniä jatkunut natsivyöry näkyy niin kirjamarkkinoilla kuin ruokamarketin lehtihyllyllä. Tuore historialehden erikoisnumero käsittelee valtaa ja politiikkaa Hitlerin hallinnossa, kannessa Hitler ja SS-pomo Himmler sekä natsien paraatimuodostelmia. Ei taitaisi mennä kaupaksi samanlainen kiiltäväkantinen historialehti aiheena esimerkiksi Sorsan tai Lipposen hallinto.

Marketin lehtihyllyn vanha sotasarjakuvalehti Korkeajännitys on edelleen mukana pelissä. Korkeajännitys on ruokkinut ainakin parin sukupolven sotahistoria- ja natsiuteliaisuutta.

Verrattoman dramaattinen tarina ja erinomainen konnagalleria

Natsien nopea nousu ja näyttävä tuho tarjoaa todella dramaattisen tarinan, jossa riittää tasoja ja loputtomasti yksityiskohtia. Hyvää ja pahaa ei ole hankalaa erottaa toisistaan.

Vuosikymmeniä kestäneen natsi-ilmiön tärkeä selitys on varmasti persoonallinen konnagalleria. Hitler ja hänen tärkeimmät apurinsa ovat kaikki kuin sarjakuvapahiksia ja pahuuden arkkityyppejä.

Hitler on itsessään käsittämätön uraohjus, jonka saavutuksia sekä rikosten että poliittisen nousun alalla ei lakata ihmettelemästä. Nahjusteleva syrjäytynyt, epäonnistunut taide-opiskelija ei uskaltautunut taidekoulun pääsykokeisiin, mutta armeijan jälkeen löysi lahjansa kansaa oluttuvissa ja kaduilla villitsevänä puhujana. Hitler nousi rakettimaisesti kansanliikkeen johtajaksi ja diktaattoriksi ja ajoi koko Saksan tuhoon ambitiollaan. Tällainen yllättävä ura ja henkilön arvoitus houkuttelee puoleensa loputtomasti elämäkertureita.

Muutkin natsijohtajat olivat särmikkäitä konnia

Propagandaministeri, kirjallisuustieteen tohtori Goebbels oli työssään suorastaan nerokas, mutta luuydinsairauden takia klenkkaavalla lyhytkasvuisella miehellä oli eroottinen viehtymys elokuva-alan naistähtiin, mikä ärsytti Hitleriä, joka painotti arjalaista konservatiivista perheihannetta.

Pullea, asuilla koomisesti koreileva marsalkka Göring oli entinen lentäjä-ässä, joka eleli tuhlailevasti kuin ruhtinas ja käytti huumeita. SS-joukkojen ja Gestapon pelätty komentaja Himmler oli tylsä laboratorioteknikko ja kanafarmari, mutta hän oli viehtynyt mytologioihin ja salatieteisiin sekä Graalin maljan etsintään, mikä on myöhemmin inspiroinut viihdealaa Hellboysta Kadonneen aarteen metsästäjiin.

Maon Kiinan ja Stalinin Neuvostoliiton rikokset vetävät vertoja natseihin, ja näiden aiheuttama uhriluku on jopa suurempi. Populaarikulttuuri ei ole kuitenkaan ollut heistä yhtä kiinnostunut kuin natseista. Ehkä kyse on jopa estetiikasta.

Natsit panostivat estetiikkaan

Natsit olivat hyvin estetiikkavetoisia. SS-joukkojen mustat puvut suunnitteli natsipuoleen jäsen, muotimoguli Hugo Boss. Estetiikalla haettiin kannatusta. Natsit tiesivät hyvin, että militaarinen spektaakkeli vetoaa kansaan. Tunnetko pistoksen omassatunnossa, jos Star Warsin militaarispektaakelit ovat sykähdyttäneet sinua? Elokuvatutkimuksessa on löydetty suoria viittauksia natsiestetiikkaan niin Star Warsin imperiumin kuin hyvisten kuvauksessa.

Hitlerin palveluksessa oli elokuva-alan kirkkainta kärkeä. Leni Riefenstahlin propagandististen tilauselokuvien oivaltavat kuvakulmat ja leikkaukset näyttivät natsispektaakkelin aikalaisille elämyksellisesti voiman ja edistyksen symbolina.

Natsit huumorin lähteenä

Entä tahaton huumori? Chaplin tajusi ensimmäisten joukossa Hitlerin mahtipontisen elekielen koomisuuden ja teki kaikella miimisellä nerokuudellaan hänestä mainion parodian elokuvassa Diktaattori (1940). Chaplin tajusi myös rasismia ja vihaa puhkuvan Hitlerin vaarallisuuden ennen muita. Chaplin sai urallaan kärsiä poliittisuudestaan, sillä elokuva ärsytti USA:n natsimielisiä oikeistolaisia.

Natseille nauraminen on oma loppumaton perinteensä, joka jatkunee Tarantinon Kunniattomat paskiaiset -elokuvan hengessä (2009) ikuisuuteen. Hitler kuulee -meemillä (Youtubessa kiertävä bunkkeripätkä Oliver Hirschbiegelin elokuvasta Perikato (2004)) on kommentoitu kaikkea vihreiden kannatuksesta Turun toriparkkihankkeeseen.

Pahuus koukuttaa

Hirmutekojen sensaatiomaista kiinnostavuutta ei voi yliarvioida. Ihmiset janoavat true crimea ja sarjamurhaajatarinoita. Natsit tarjoavat kaikkea tätä niin henkilöiden tasolla kuin makrotasolla. Natsien harjoittama etninen puhdistus kohdistui ennen kaikkea juutalaisiin, ja siinäkin on yksi natsi-ilmiön kestävyyden syy.

Hollywoodissa monet juutalaistaustaiset ohjaajat ovat Steven Spielbergin tavoin olleet motivoituneita kertomaan natsien rikoksista ja juutalaisvainoista. Myös useat eurooppalaiset elokuvaohjaajat kuten Roman Polanski ovat henkilökohtaisesti kokeneet natsien vainot.

Median natsijuttujen yleisö painottuu yli 50-vuotiaisiin ja erityisesti miehiin. Tämän perusteella natsibuumin voi olettaa hiljenevän joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, kun sukupolvet vaihtuvat. Aika näyttää kiinnostaako natsien arkkityyppinen pahuus enää nuoria.