Hyppää pääsisältöön

Kulttuuricocktail

Elokuvissa naisen vartaloa nuolee hissikatse ja kasvot valaistaan rypyttömiksi – "mieskatseella" on suora yhteys syrjintään, sanoo uutuusdokkarin ohjaaja

Päivitetty 02.10.2022 19:14.
Elokuvaohjaaja Nina Menkes sinisessä toppatakissa kädet puuskassa.
Kuva: Sari Casal / Yle

Uudessa Brainwashed-dokumentissa elokuvan mestariteokset yhdistyvät naisten kokemaan syrjintään ja ahdisteluun. “Viisi vuotta sitten tällaista elokuvaa ei olisi rahoitettu”, sanoo Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla vieraileva Nina Menkes.

Brainwashed muuttaa sen, miten katsot elokuvia, on tänä vuonna sanottu. Se lataa yhteen dokumenttielokuvaan paljon odotuksia.

Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ensimmäinen loppuunmyyty näytös dokumentista on juuri päättynyt, ja haastatteluosuus on alkamassa. Maximin elokuvateatterin perinteikkäässä pylväiden ja seinäkuvioiden reunustamassa salissa lavalle astuu ohjaaja Nina Menkes.

Pian hän kuulee, millaisia ajatuksia yleisössä on herännyt. Dokumentti pitää sisällään otteita miltei kahdestasadasta elokuvasta 1890-luvulta nykypäivään. Klipit on valittu tunnetuista ja arvostetuista teoksista, sellaisista, joita tavataan luonnehtia elokuvan kaanoniksi. Mukana on festivaalivoittajia ja kulttiklassikkoja, Bondeja, supersankareita, Godardia, Kubrickia; Blade Runner, Hurt Locker.

Elokuvaohjaaja Nina Menkes Helsingin Vanhassa Kirkkopuistossa.
Kuvateksti Brainwashed toi ohjaaja Nina Menkesin Sundancen, Berlinalen ja Kööpenhaminan festivaalien jälkeen ensimmäistä kertaa Suomeen.
Kuva: Sari Casal / Yle

Vallankäyttäjän katse ja nautinto

Otteet näyttävät hyvin konkreettisesti, miten naisen vartaloa ja kasvoja kuvataan toistuvasti ja kaavamaisesti, ja miten naisia kuvataan järjestelmällisesti eri tavoin kuin miehiä. Mies on katsoja ja nainen katseen kohde, esimerkiksi näin:

  • kamera panoroi eli seuraa pitkin naisen vartaloa (erityisesti silloin, jos hän on vähissä pukeissa)

  • naisen vartaloa kuvataan palasissa (rinnat, peppu)

  • naisen kasvot valaistaan kaksiulotteisesti niin, etteivät uurteet eli ikääntyminen näy

Yhä uudelleen nainen on passiivinen, seksualisoitu katseen kohde, jonka keskeinen tarkoitus on tuottaa visuaalista eli katsomiseen liittyvää nautintoa oletetulle heteromiehelle.

Valkoisen naisen seurassa mustan miehen vartaloa kuvataan palasteltuna ja viipyvällä panoroinnilla.

Paljon puhuva on myös dokumenttiin sisällytetty kohtaus Mandingo-elokuvasta 1970-luvulta, huomauttaa haastatteluhetkeä vetävä R&A:n taiteellinen johtaja Pekka Lanerva Maximin lavalla. Valkoisen naisen seurassa mustan miehen vartaloa kuvataan palasteltuna ja viipyvällä panoroinnilla.

Se osoittaa, miten tietyt kuvalliset ratkaisut yhdistyvät yhteiskunnan valtasuhteisiin, tässä tapauksessa rasismiin, Lanerva toteaa. Menkesin dokumentti sivuaa myös kuvaratkaisujen homo- ja transfobiaa.

Se, jolla on valta katsoa ja nauttia katsomastaan, käyttää valtaa myös valkokankaan ulkopuolella.

Elokuvaohjaaja Nina Menkes katsoo valkokankaalle heijastettua Rita Hayworthin kuvaa dokumentissa Brainwashed.
Kuvateksti Rita Hayworthin kasvojen valaisu elokuvassa Nainen Shanghaista (1947) on yksi dokumentin esimerkeistä. Lähde: Brainwashedmovie.com / Menkesfilm.
Kuva: Rafael Hernandez

Dokumentissa kuvavalintojen suhdetta tosimaailman syrjintään ja häirintään, ahdisteluun ja raiskauskulttuuriin kommentoi liuta asiantuntijoita, joukossa Transparent-ohjaaja Joey Soloway ja itse Laura Mulvey – elokuvateorian original gangster, kuten Menkes hänet elokuvassa esittelee. Haastateltavat tarjoilevat iskeviä kiteytyksiä:

If the culture is predatory, the camera is predatory. Kun ympäröivä kulttuuri saalistaa, kamera saalistaa.

This is propaganda for the patriarchy. Patriarkaatin propagandaa.

Nina Menkes kertoo, miten hän päätyi tekemään Brainwashed-dokumentin:

Nina Menkes 20.9.2022 - Toista Yle Areenassa

Aika on valmis tällaiselle keskustelulle

Dokumentin pohjana toimii luento, jota Menkes on vetänyt elokuva-alan opiskelijoilleen Kalifornian taideyliopistoissa sekä viime vuosina eri elokuvafestivaaleilla.

Lähtölaukauksen elokuvaprojektille antoi myös Menkesin kirjoittama artikkeli, joka nousi Filmmaker-sivuston vuoden 2017 luetuimmaksi jutuksi. Menkes ruoti artikkelissa silloin julki tullutta elokuvamoguli Harvey Weinsteinia koskevaa ahdistelukohua, pyrkien laajentamaan keskustelua kohti alan laajempia ongelmia.

Sundancen elokuvafestivaalien johtaja kertoi, että Brainwashedin näkeminen vaikutti siihen, millaisia elokuvia lopulta koko festivaalin ohjelmistoon otettiin.

Viisi vuotta sitten eli ennen Weinstein-skandaalia tällaiselle elokuvalle ei olisi saanut rahoitusta, Menkes sanoi Kulttuuricocktailille videopuhelussa viikkoa aiemmin kotoaan Kaliforniasta.

– Nyt ihmiset tuntuvat olevan valmiita kuulemaan tästä, hän puhuu festivaaliyleisölle Helsingin illassa.

Silti dokumentin tekijöitä pelotti, Menkes jatkaa. Koska mukana on klippejä maailman tunnetuimpien ohjaajien elokuvista, sellaisilta suuruuksilta kuin Martin Scorsese, Quentin Tarantino tai Sophia Coppola, oli riski, että isot festivaalit kieltäytyisivät dokumentista seurausten pelossa.

Toisin kävi. Tekijöiden mukaan Sundancen elokuvafestivaalien johtaja kertoi, että Brainwashedin näkeminen viime vuoden valintaprosessin alkupuolella vaikutti siihen, millaisia elokuvia lopulta koko festivaalin ohjelmistoon otettiin.

Maximissa yleisö on halukas keskustelemaan näkemästään. Kommenteissa toistuvat kiitokset ohjaajalle.

Katsoja parvelta pyytää puheenvuoroa.

– Naisten esineellistämisestä on puhuttu vuosikymmeniä, ja siinä miten naisia elokuvissa kuvataan on tuntunut olevan jotenkin väärältä, mutta mikä siinä on väärää, sitä on ollut vaikea pukea sanoiksi.

– Kiitos siis tästä elokuvasta. Nyt voimme alkaa esittää kysymyksiä. Ja ehkä vielä ennemmin kuin osoitella ketään sormella syyttävästi, voimme alkaa keskustella siitä, miksi me kohtelemme naisia keskuudessamme tällä tavalla, sanoo englantia puhuva mies, jonka äänestä kuuluu tunnelataus.

Salissa aletaan taputtaa.

Elokuvaohjaaja Nina Menkes hymyilee kameralle.
Kuvateksti Nina Menkes on ohjannut 1980-luvulta lähtien viisi pitkää fiktioelokuvaa, esimerkiksi Queen of Diamonds (1991) ja Phantom Love (2008). Kokeellisia, unenomaisia ja naisen asemaa pohtivia, kuvaillaan hänen ohjaustöitään.
Kuva: Sari Casal / Yle

Miehinen katse vaikuttaa kaikkiin

Vaikka ei olisi uhrannut elämästään hetkeäkään feministiseen elokuvateoriaan syventymiseen, male gaze eli miehinen katse kuuluu monen sanavarastoon. Termi on kulkeutunut arkipuheeseen 1970-luvulta lähtien, kun elokuvateoreetikko Mulvey – se alkuperäinen pääpahis – käytti sitä ensimmäisen kerran poleemisessa artikkelissa. Mulveyn teksti ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia on saatavilla dokumentin nettisivuilla.

Jotain käsitteen nykysuosiosta kertoo se, että Brainwashed-dokumentin lehdistömateriaalien mukaan videoalusta Tiktokissa #malegaze on käytetyimpiä aihetunnisteita ja on kerännyt yli 290 miljoonaa katselukertaa.

Suomessa keskustelua on viime vuosina vauhdittanut Anu Silfverbergin kirja Sinut on nähty, joka ilmestyi 2020. Samana vuonna lyhytelokuvan parhaan Jussi-palkinnon voitti Anna Paavilaisen ja Laura Birnin aiheesta ammentava musta komedia Kaksi ruumista rannalla.

Usein kysymys on ollut siitä, millaisina naiset esitetään; on tehty Bechdelin testiä, on ylipäätään puhuttu paljon representaatiosta.

Päätelmä miehisen katseen vaikutuksesta on saattanut olla, että se on epäreilua tai epämukavaa, vaikutuksia vaikkapa naisten omakuvaan ja itsetuntoon on spekuloitu ja tutkittu. Nälkäpeli-elokuvien jälkeen jousiammuntaa harrastavien tyttöjen määrä kasvoi Yhdysvalloissa moninkertaiseksi, kirjoittaa Silfverberg esimerkkinä naisesikuvan vaikutuksesta.

Brainwashed-dokumentin väite on paljon painavampi: Sillä, miten naiset nähdään elokuvissa on vaikutusta naisiin ja miehiin ja meihin kaikkiin. Se kytkeytyy valtaan ja väkivaltaan, ja sillä on vakavia seurauksia naisten elämässä, jopa kuolemanvakavia.

Dokumentti käy läpi yksilöiden kokemuksia ja viittaa aiheesta löytyvään tutkimustietoon.

Elokuvaohjaaja Nina Menkes.
Kuvateksti Kalifornialaisohjaaja vaikuttaa hyvin varustautuneelta Suomen viileään säähän.
Kuva: Sari Casal / Yle
Elokuvaohjaaja Nina Menkes hymyilee ja nojaa kellertävään seinään sininen toppatakki päällä, maassa syksyn lehtiä.
Kuvateksti Sundancen elokuvafestivaalia varten ostettu toppatakki jäi vaille käyttöä, kun tapahtuma päädyttiin järjestämään tammikuussa 2022 verkossa, Menkes kertoo. Nyt takki lämmittää syksyisessä Helsingissä.
Kuva: Sari Casal / Yle

Voiko miehistä katsetta kritisoida miehisen katseen keinoin?

Jos toimittajana toivoisi saavansa juttuunsa soraäänen yleisön joukosta, on väärässä paikassa: ei kai ole yllättävää, että festivaalin katsojat ovat suopeita elokuvaa kohtaan. Elokuva on kuitenkin ylistyksen lisäksi kerännyt kuluneen vuoden aikana kritiikkiä, ja joistakin arvioista paistaa läpi voimakas ärtymys.

Yksi useimmin toistetuista moitteista koskee dokumenttiin valittujen kohtausten kontekstia eli asiayhteyttä, Menkes sanoo, kun aiemmin päivällä tapaamme Helsingin keskustan puistossa.

Saatetaan ihmetellä sitä, että mukana on Titane (2021), jonka kuvauksessa nähdään itsetietoista miehisen katseen kritiikkiä. Jean-Luc Godard taas kuulemma kuvasi Keskipäivän aaveeseen (1963) Brigitte Bardot’n pyllyä erityisen pitkään rahoittajien vaatimuksesta, mutta tarkoitti otoksen satiiriseksi kommentiksi.

– Jos elokuva toistaa samaa kuvastoa, kuinka omaperäisenä tai onnistuneena sen esittämää kritiikkiä voi pitää? Menkes kysyy.

Dokumentissa elokuvaohjaaja Julie Dash lainaa aktivisti Audre Lordelta kuuluisaa lausahdusta: “the master’s tools will never dismantle the master’s house”, valtaa ei voi horjuttaa vallankäyttäjän keinoin.

Mukana on myös naisohjaajien töitä, kuten Kathryn Bigelow’n Hurt Locker (2010), jotka käyttävät samoja konventioita. Sillä, onko ohjaaja mies vai nainen, ei siis välttämättä ole merkitystä.

Yksittäisen tekijän sijaan enemmän painoarvoa on sillä, että koko elokuva-ala – kuten yhteiskuntakin – on niin pitkään ollut niin miehinen. Esimerkiksi kuvaajista naisia on dokumentin mukaan Yhdysvalloissa 5%, Suomessa viimeisimpien tilastojen mukaan 7%.

Tämä elokuva on syntynyt minun surustani ja taistelustani.

― ohjaaja Nina Menkes

Mielipiteitä on jakanut myös Menkesin oma suuri rooli dokumentissa ja se, että hän esittää otteita omista elokuvistaan “hyviksien” joukossa. Omakohtaisuuden voi ymmärtää liittyvän siihen, että Menkes on useassa yhteydessä kertonut kokeneensa urallaan vakavaa syrjintää. Palkinnoista ja arvostuksesta huolimatta ohjaustyöt ovat jääneet toistuvasti vaille teatterilevitystä.

Elokuvan alkupuolella hän toteaa: tämä elokuva on syntynyt minun surustani ja taistelustani.

Nina Menkes kertoo, mitä hän ajattelee dokumenttiin kohdistuneesta kritiikistä:

Nina Menkes 20.9.2022 - Toista Yle Areenassa

Osa kritiikistä selkeästi myös vaivaa Menkesiä, ja hän puhuu kuvauksen lomassa aiheesta pitkään ja intohimoisesti. Ohjaajaa harmittaa, että kritiikkiä on esitetty epätarkasti ja jopa virheellisesti.

Dokumentti ei esimerkiksi pyri kieltämään tai canceloimaan yhtäkään elokuvaa, Menkes sanoo.

– En ylipäätään kannata minkäänlaista kieltämistä, oli kyse sitten kirjoista tai mistä vain!

Jos maailmassa olisi paljon erilaisia elokuvia, olisi se ja sama, vaikka seassa muutama miesohjaaja haluaisi kuvata naisten takamuksia.

Menkes kertoo valinneensa tarkoituksella mukaan omia lempielokuviaan, joita hän pitää edelleen mestariteoksina. Niiden naiskuvauksen ongelmalliset piirteet voi panna merkille ja silti nauttia niistä, hän toteaa.

Elokuvafanin näkökulmasta tuntuu tietysti tukalalta, että itselle rakkaat teokset näyttävät lähemmässä tarkastelussa sisältävän seksististä sontaa. Menkes vaikuttaa ymmärtävän ahdistuksen.

Dokumentissa hän sanoo, ettei halua ryhtyä miksikään poliisiksi. Jos maailmassa olisi paljon erilaisia elokuvia, olisi se ja sama, vaikka seassa muutama miesohjaaja haluaisi kuvata naisten takamuksia. Kyse on kuitenkin volyymistä, suuresta massasta, ja sen vaikutuksista.

Uusien kuvaustapojen lisäksi tarvitaan muutosta rakenteissa

Dokumentti tuo vastavuoroisesti esiin elokuvia, jotka kuvaavat naisia aktiivisina toimijoina ja katsojina, kuten Agnès Vardan ohjaustyöt tai kovassa nosteessa olevan ranskalaisohjaaja Céline Sciamman Nuoren naisen muotokuvan (2019). Seksikohtausta vilautetaan The Watermelon Womanista (1996).

Tulevaisuudessa on toivoa, ja inspiraatiota löytää lisäksi elokuvan historiasta, dokumentti muistuttaa. Viime vuosina esiin kaivettu Alice Guy-Blachén uraauurtava työ 1900-luvun vaihteessa kertoo siitä, että ennen 1920-luvulla alkanutta studioiden valtaa naisilla oli elokuva-alalla suuri rooli, ja sen jälkeenkin monien ura on jäänyt pimentoon.

Brainwashed-dokumentin ohjaaja Nina Menkes ja luova tuottaja Inka Rusi istuvat Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa.
Kuvateksti Ohjaaja Nina Menkes ja luova tuottaja Inka Rusi kuvaavat dokumentin tekoprosessia ainutlaatuiseksi kollektiiviseksi kokemukseksi. Työryhmä oli kansainvälinen ja moninainen.
Kuva: Sari Casal / Yle

Dokumentin nimi voi kuulostaa tylyltä, mutta me olemme toisteisen kuvakulttuurin aivopesemiä, brainwashed, Menkes toteaa.

Elokuvan työryhmä kävi yhteensä läpi noin neljäsataa elokuvaa. Se sai miettimään samankaltaisena toistuvan kuvamassan voimaa, kertoo keskusteluun liittynyt dokumentin luova tuottaja Inka Rusi. Hän tutustui Menkesiin opiskellessaan tämän kursseilla CalArtsissa eli California Institute of the Arts -taideyliopistossa.

Dokumentin takaa löytyy siis suomalaisvoimia eli Inka ja Tanja Rusin tuotantoyhtiö Onerva Pictures. Tanja Rusi on toiminut linjatuottajana sekä elokuvan nettisivujen suunnittelijana.

Menkes ja Inka Rusi toivovat, että heidän elokuvansa toimisi keskustelunavaajana. Sopivasti festivaalin aikana tekijät ovatkin saaneet ilouutisen: Brainwashed on tulossa Suomeen ja muihin Pohjoismaihin striimauspalvelulevitykseen.

Silti sen lisäksi, että katsojat tai tekijät havahtuvat, tarvitaan muutoksia rakenteissa, Menkes huomauttaa: rahoituksessa, levityksessä sekä koulutuksessa.

Itse Menkes toivoo, että hän pääsisi jatkamaan työtään elokuvaohjaajana.

Ja omat elokuvansa – ne hän kuvaa aina itse. Hän haluaa päättää, miten ne katsovat kohdettaan.

35. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali Helsingissä 15.25.9.2022.

Nina Menkesin meikki ja hiukset: Suvi Lukkala / Yle

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu