Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

Meksikolaisesta happowesternistä tuli New Yorkin huuruisten underground-piirien elokuvatapaus: Kino Klassikossa Alejandro Jodorowskyn El Topo

Naisen kielellä on kaksi pilleriä. Kuva elokuvasta El Topo.

Chileläisohjaajan filmi herätti huomiota ja sai John Lennonin rahoittamaan sille jatkoa. Jodorowskyn kuuluisin hanke, scifiklassikko Dyynin filmatisointi, ei kuitenkaan valmistunut koskaan.

Surrealistinen meksikolainen happowestern El Topo (1970) on todellinen kulttielokuva. Sen matka maineeseen alkoi uudenvuodenpäivänä vuonna 1971, kun newyorkilainen elokuvateatteri Elgin alkoi esittää sitä keskiyön jälkeen viikon jokaisena päivänä. Erityisesti opiskelijanuoret ja älyköt tulivat katsomaan elokuvaa, monet uudelleen ja uudelleen, usein myös pilvessä.

Näytäntöjen jatkuessa viikosta toiseen El Toposta tuli vuoden elokuvatapauksia ja se synnytti ”keskiyön elokuvien” käsitteen, jota sitten jatkoivat esimerkiksi Night of the Living Dead, Pink Flamingos, Harold ja Maude, Rocky Horror Picture Show ja Eraserhead.

El Topo ei ollut näistä elokuvista ehkä syvällisin tai paras, mutta se oli niistä varmasti omituisin. Se sopi keskiyöhön erinomaisesti, koska repivät, äkilliset äänet ja rajut väkivallan purkaukset hetkauttivat nukahtaneetkin katsojat hereille, kun taas suut auki loksauttava kuvasto sai pohtimaan, nähtiinkö nyt unta, elokuvaa vai huumehouretta. Joidenkin mielestä elokuvan tekijä, Chilessä syntynyt mutta Ranskaan kotiutunut Alejandro Jodorowsky olikin nero, toisten mielestä taas rasittava narsisti, ja vastaavasti El Topo joko vallankumouksellinen mestariteos tai ärsyttävä sekasotku ilman todellista sisältöä.

Mies seisoo aavikkolammessa hattu päässä. Kuva elokuvasta El Topo.
Kuvateksti Alejandro Jodorowsky El Topon pääroolissa.
Kuva: Producciones Panicas

Jodorowsky ei vain ohjannut ja kirjoittanut El Topoa, vaan hän myös sävelsi sen musiikin ja näytteli pääosan, esiintyen käytännössä joka kohtauksessa. Parrakas ja mustiin pukeutuva päähenkilö on metafyysisellä ja vaarallisella retkellään eräänlainen Clint Eastwoodin nimettömän lännensankarin, Mooseksen, Buddhan ja Jeesuksen risteytymä.

Juoni on lähtökohdiltaan perinteinen: muukalainen saapuu syrjäiseen lännenkaupunkiin, kostaa verilöylyn ja ratsastaa sitten erämaahan kohdatakseen neljä mestaria ja todistaakseen paremmuutensa. Kaikki muu on sitten täysin omintakeista ja niin mielikuvituksellista, että sen tulkitsemiseen voi käyttää niin paljon aikaa kuin haluaa ja viitsii. Jodorowsky lainaa aineksia kirjallisuudesta, elokuvista (Buñuel, Ford, Leone, Fellini), teatterista, runoudesta, mystiikasta, filosofiasta ja uskonnoista, sekoittaen kaiken omaksi ainutlaatuiseksi visiokseen.

Peter Fonda, Dennis Hopper ja John Lennon kaikki innostuivat näkemästään.

El Topo teki Jodorowskysta vastakulttuurin lyhytaikaisen sankarihahmon. Elokuvaa kävivät Elgin-teatterissa kevään aikana katsomassa Peter Fonda, Dennis Hopper ja John Lennon, jotka kaikki innostuivat näkemästään (suuri myöhempi fani on ollut Marilyn Manson). Lennon sai managerinsa Allen Kleinin ottamaan El Topon laajempaan levitykseen ja tuottamaan Jodorowskyn seuraavan elokuvan Holy Mountain/La montaña sagrada (1973). Myöhemmin Jodorowsky tosin väitti, että Klein ei järjestänyt hänen elokuvilleen kunnon levitystä vaan odotti ohjaajan kuolemaa voidakseen tehdä elokuvilla enemmän rahaa. Riitely Kleinin kanssa El Topon tekijänoikeuksista on osaksi estänyt Jodorowskya myös tekemästä pitkään suunnittelemaansa jatko-osaa.

El Topon menestyksen vuonna 1971 valmistui useita muita vastakulttuuria henkineitä hippiwesternejä, joissa oikeamieliset lainsuojattomat ja kumoukselliset militantit uhmasivat sekä kapitalismin että Hollywoodin valtarakenteita. Niitä olivat Robert Altmanin McCabe & Mrs. Miller, Tom Laughlinin Billy Jack, Peter Fondan The Hired Hand – mies ja ase ja Dennis Hopperin Viimeinen elokuva, johon tämä vallankumous kuitenkin sattuvasti päättyi.

Jodorowsky puolestaan teki lisää psykedeelisiä, ainutlaatuisia ja vaikeaselkoisia elokuvia, ja hän on ahkeroinut myös sarjakuvan parissa. Hänen kuuluisin elokuvansa on ehkä kuitenkin se, joka jäi tekemättä. Vuonna 1974 Jodorowsky oli iskenyt silmänsä Frank Herbertin scifiromaaniin Dyyni ja heti kättelyssä ilmoitti tekevänsä Jodorowskyn eikä Herbertin Dyyniä. Kirjailijan sijasta hän pyrki yhteistyöhön mm. Salvador Dalín, Jean ”Moebius” Giraudin, H.R. Gigerin, Douglas Trumbullin, Pink Floydin, Orson Wellesin ja Dan O’Bannonin kanssa. Miljoonien dollarien scifi-eeposta ei kuitenkaan syntynyt eikä sitä saanut aikaiseksi myöskään Ridley Scott, jolle projekti seuraavaksi siirtyi. Gigerin ja O’Bannonin kanssa Scott teki kuitenkin vaikutusvaltaisen scifimenestyksen Alien – kahdeksan matkustaja, kun taas Dyynin sai lopulta filmattua Jodorowskya hieman hillitympi surrealisti David Lynch vuonna 1984.

El Topo nähdään Kino Klassikossa lauantaina 24.9.2022. Ennen elokuvaa päärooliin samastuu näyttelijä Kai Vaine. Elokuvan jälkeen keskustelemassa Kai Vaine, elokuva-asiantuntija Lauri Lehtinen sekä Kalle Kinnunen.

Ennen elokuvaa: El Topo - Toista Yle Areenassa