G-piste on myytti – erogeenisen pisteen olemassaolosta ei ole koskaan löydetty todisteita

Heteronaiset, teille on valehdeltu! Vuosikymmeniä teille on väitetty, että emättimestä löytyy tietty kohta, jota stimuloimalla voi saada tajunnanräjäyttävän vaginaorgasmin. Mutta G-pistettä ei tutkimustiedon mukaan ole olemassa.

Artikkeli on osa Valheenpaljastaja-sarjaa, jossa toimittaja Johanna Vehkoo analysoi harhaanjohtavaa tietoa ja disinformaatiota.

Maailmassa on paljon sellaisia asioita, joita on toisteltu niin pitkään ja painokkaasti, että kukaan ei enää edes mieti, ovatko ne totta. Yksi näistä on harhaluulo G-pisteestä. G-pisteen tarkasta sijainnista, koosta ja koostumuksesta on aina vallinnut niin tutkijoiden kuin maallikoiden parissa erilaisia näkemyksiä, mutta sen olemassaolo otettiin pitkään yleisenä totuutena.

Aikakauslehdissä on julkaistu lukemattomia "Näin löydät G-pisteesi" -neuvonta-artikkeleita. Internetin keskustelupalstoilta on edelleen helppo löytää ahdistuneita naisia, jotka kokevat olevansa jotenkin viallisia, kun G-pistettä ei millään löydy.

G-piste sai nimensä miehen mukaan, nimittäin tutkija Ernst Gräfenbergin. Gräfenberg julkaisi vuonna 1950 tutkimuksen, jossa hän kuvaili erogeenista aluetta emättimen etuseinämässä – tosin hän oli kiinnostuneempi virtsaputkesta kuin vaginasta.

Vallitsevaan käsitykseen seksistä liittyy ajatus, että miesten on tuotettava naisille nautintoa nimenomaan peniksellään.

― Marika Haataja

G-pistettä ei nimetty vielä 1950-luvulla, vaan vasta vuonna 1982. Tuolloin kolme tutkijaa julkaisi kirjan, jossa he nimesivät tämän niin sanotun pisteen Gräfenbergin mukaan. Media ihastui G-pisteen ideaan ja käsitteeseen, ja pian sen olemassaolosta tuli lukemattomien toistojen jälkeen kiistaton totuus.

Nykyisen tutkimustiedon mukaan mitään yksiselitteistä pistettä vaginan seinämässä ei ole, ja vaginat ovat ylipäätään hyvin erilaisia. Jos sieltä jotakin pitää nimetä, niin sitä ei pitäisi nimetä herra Gräfenbergin mukaan, eikä se olisi piste, vaan laajempi erogeeninen alue. Vaginaorgasmit ovat nekin nykytiedon mukaan klitorisorgasmeja, koska klitoris on niin suuri, että vaginaa ei käytännössä voi stimuloida ilman että klitoristakin siinä samalla stimuloidaan.

G-pistettä ei ole koskaan onnistuttu kuvantamaan. Sitä ei ole löydetty koepalatutkimuksissa eikä ruumiinavauksissa. (Tosin eräs tutkija väitti löytäneensä sen ruumiinavauksessa yhdeltä yli 80-vuotiaalta naiselta – tutkija alkoi sittemmin myydä leikkauksia, joissa G-pistettä kasvatetaan.)

Kun tutkijaryhmät ovat tehneet katsauksia kaikkeen tiedettyyn g-pistettä koskevaan tutkimukseen ja tarkastelleet niiden löydöksiä, g-pisteen olemassaololle ei ole löytynyt mitään pitäviä todisteita.

"Se parempi orgasmi"

Jäljet johtavat tässäkin asiassa Sigmund Freudiin. Viime vuosisadan alussa Freud jaotteli naisten orgasmit kahteen tyyppiin: “infantiileihin” klitorisorgasmeihin, joita saivat naiset, jotka eivät olleet seksuaalisesti kovin kehittyneitä, ja vaginaorgasmeihin, jotka olivat sitten niitä parempia orgasmeja.

Freudin mielestä naiset, jotka eivät saaneet orgasmia penetraatiossa, olivat frigidejä eli haluttomia. Tämä Freudin perintö – ja siitä syntynyt myytti g-pisteestä – vaikuttaa edelleen esimerkiksi populaarikulttuurissa, tieteessä ja taiteessa, tietenkin pornossa ja esimerkiksi naisille suunnitelluissa seksileluissa ja muussa kauppatavarassa.

G-pistettä on metsästetty julkisessa mielikuvituksessa vuosikymmeniä. Sitä ei ole kyseenalaistettu juuri ollenkaan. Naistenlehdet ovat julkaisseet juttuja, joissa opetetaan löytämään ja G-piste ja lohdutetaan, ettei se ehkä heti löydy, pitää vaan jaksaa partnerin kanssa yrittää.

Suomessa oli jopa 2000-luvulla seksiä käsittelevä tv-ohjelma, jonka nimi oli G-piste.

Vaikka seksuaalisuutta koskevassa keskustelussa on jo pitkään pyritty korostamaan klitorista ja varmaan sen merkitys on ainakin nuoremmilla ikäluokilla tiedossa, myytti G-pisteestä elää edelleen vahvana. Se näkyy muun muassa siinä, miten heteroseksiä kuvataan elokuvissa ja kirjallisuudessa, saati sitten siinä, miten sitä kuvataan pornossa.

Taustalla mekaaninen käsitys ihmiskehosta

G-pistekeskustelun historia kytkeytyy heteroseksin historiaan ja cis-heteronaisten seksuaalisuuden kontrolliin. Kysyin asiasta tietokirjailija ja kulttuurihistorioitsija Marika Haatajalta, jolta on ilmestynyt kirja nimeltä Ihmisiä nautintojen ajassa – Kuinka käsitykset seksuaalisuudesta muuttuvat? (Gaudeamus, 2022).

Miksi G-pisteen olemassaoloon on niin vimmaisesti haluttu uskoa vuosikymmenten ajan?

– Haluaisin ensin ottaa esille yhdyntäkeskeisen ja heteronormatiivisen ajattelun. Vallitsevaan käsitykseen seksistä liittyy ajatus, että miesten on tuotettava naisille nautintoa nimenomaan peniksellään. Silloinhan käy ymmärrettäväksi, että on haluttu nimenomaan vaginasta löytää tällainen G-piste, Haataja sanoo.

Toiseksi Haataja nostaa esiin mekaanisen käsityksen ihmisen kehosta: pitäisi löytyä jokin nappula, jota painamalla tai stimuloimalla päästään tiettyyn lopputulokseen, eli orgasmiin. Tällainen näkemys on Haatajan mukaan ollut tyypillinen seksuaalisuutta koskevalle tiedontuotannolle.

Kolmanneksi tyypillistä on ollut myös orgasmikeskeinen lähestymistapa, eli että seksuaalisella toiminnalla pitäisi olla ennalta määritelty lopputulos.

– Neljänneksi seksuaalisuutta koskevalle tiedontuotannolle on jo 1800-luvulta lähtien ollut tyypillistä, että halutaan paljastaa “totuus” seksuaalisuudesta, erityisesti juuri naisten seksuaalisuudesta. Ajatus G-pisteestä asettuu myös tälle jatkumolle, Haataja sanoo.

Kuuntele podcast

Valheenpaljastaja-podcastin toinen kausi käsittelee yleisiä harhaluuloja. Miten ja miksi väärikäsitykset ja harhaluulot syntyvät? Entä miten tulla tietoisemmaksi siitä, millaisiin asioihin kannattaa uskoa?

Jaksossa G-piste on myytti toimittaja Johanna Vehkoo keskustelee aiheesta Sexpon asiantuntija Tiina Böhling-Salosen ja kulttuurihistorioitsija Marika Haatajan kanssa.