”Aiempi trauma auttoi olemaan voimakkaampi” – Jaroslav Semenenko on menettänyt kätensä ja paennut sotaa, mutta on silti paljosta kiitollinen
Jaroslav Semenenko kokee, että elämä on karaissut häntä jo lapsena leikin lomassa tapahtuneesta onnettomuudesta lähtien. Antaako aiempi trauma välineitä ja voimaa selviytyä paremmin uusista vastoinkäymisistä?
Ukrainalainen paralympiauimari Jaroslav Semenenko on kokenut elämässään useita suuria traumoja. Kaiken keskellä vesi on pysynyt turvallisena ja lohdullisena elementtinä.
Vedessä minulla on mahdollisuus tuntea itseni samanlaiseksi kuin kaikki muut. Uimisen jälkeen on aina helpompi ja parempi olo. Uiminen on minulle sekä työ että harrastus.
Jaroslav
Jaroslav menetti molemmat kätensä 9-vuotiaana leikkiessään sähkömuuntajalla.
27-vuotiaana hän joutui keskelle Donetskin pommituksia, ja nyt 38-vuotiaana hän pakeni Suomeen Venäjän piirittämästä Mariupolista.
Lisäksi menetin vanhempani 14-vuotiaana, eli asuin yksin 14-vuotiaasta 20-vuotiaaksi. Väistämättä tuollaiset traumat vaikuttavat ihmiseen.
Jaroslav
Voiko koettu trauma lisätä resilienssiä eli palautumiskykyä? Antaako se välineitä ja kykyä selvitä paremmin uudesta traumasta?
Jaroslav itse kokee, että elämä on karaissut häntä jo lapsuuden onnettomuudesta lähtien.
Jos jatkaa traumojen jälkeen elämäänsä ja pyrkii eteenpäin, niin luulenpa että se kuitenkin auttaa.
Jaroslav
Asiantuntijat ovat selvittäneet henkilön kykyä palautua elämää ravistelevasta traumaattisesta kokemuksesta.
Mitä nopeammin ihminen saa apua traumakokemukseensa, sitä paremmat edellytykset hänellä on selviytyä siitä.
Olen joutunut käsittelemään trauma-kokemuksiani yksin.
Jaroslav
Joskus saattaa tapahtua niinkin, että vanha trauma niin sanotusti triggeröityy, eli herää uudelleen henkiin uuden traumaattisen kokemuksen myötä.
Siihen voi riittää joskus pelkkä haju, ääni tai muu aistiärsyke, joka liittyy edellisiin traumoihin.
Jaroslavilla tällaisia olisivat voineet olla sodan äänet, jotka tulivat hänelle tutuiksi ensimmäisen kerran jo Donetskissa, vuonna 2014.
Kun Donetskin lentokentällä käytiin ensimmäiset taistelut, olin kotona. Uimahallini oli aivan lentokentän vieressä. Kun olin uimassa, taisteluita käytiin ilmassa ja maalla.
Jaroslav
Entäpä sitten tunnettu sanonta ”mikä ei tapa, vahvistaa”. Onko siinä perää? Vaikka sanonta yleistää asiantuntijoiden mukaan liikaa, on totta että yhdestä tai useammasta traumasta selviäminen voi vahvistaa ihmisellä yleistä selviytymisen tunnetta. Näin on käynyt myös Jaroslaville.
– Aikaisempi trauma auttoi olemaan voimakkaampi. Minun piti tehdä valinta. Minä yksinkertaisesti halusin elää, Jaroslav toteaa.
Olen iloinen, että olen elossa ja minulla on perhe. Että olen turvassa.
Jaroslav
Juttua varten on haastateltu: Psykoterapeutti Mari Tikkanen, Diakonissalaitos sekä psykologian dosentti Anu Castaneda, THL
Akuutti: Sodan traumat eivät jätä rauhaan
Jaroslav Semenenko on joutunut kohtaamaan sodan kahdesti. Keväällä 2022 hän piileskeli vaimonsa Anastasijan kanssa Mariupolissa kellarissa, josta aloitti lopulta kuolemaa uhmaavan pakomatkan Suomeen. Iisalmelainen toimitusjohtaja Siamäk Naghian joutui sodan eturintamaan 19-vuotiaana ja pystyy puhumaan kokemastaan vasta nyt, 40 vuotta myöhemmin. Sota koskettaa meitä kaikkia. Osalle se jättää ikuisia traumoja, jopa yli sukupolvien.
